Kyllä voi pieni ihminen tulla iloiseksi pienen koiran pienen pienestä kakasta.
Tämä meidän pentujen kakkaepisodi kaikkine kääteineeen kelpaisi, tai ainakin riittäisi, keskipitkän romaanin materiaaliksi. Ensin on löysää, sitten kiinteää, sitten tosi löysää sitten ei kakkaa ollenkaan.
Soitin sunnuntai-iltana eläinlääkärille kun osa pennuista, ainakin Hemmo muistaakseni, oli ollut kakattomia yli 24 tuntia. Lääkäri kovasti kyseli että ovatko virkeitä ja hyväkuntoisia entä onko yritetty kakattaa kostealla rätillä. Tässä vaiheessa pienet olivat olleet jo neljä vuorokautta kaoliini-pektiinillä. No minä olin niitä nyppinyt (kosteustason selvittämiseksi) ja pyllyjä hieronut että kohta ne olisivat olleet varmaan ruvella.
Tivasin eläinlääkäriltä että mitä tehdään - en minä ole näin pikkupentuja ikinä nähnyt, aika paljon ne nukkuu. Ymmärrän toki että ei hän halunnut lähteä sunnuntaina töihin. Anitan kanssa oli myös pidetty puhelinkonferenssia mutta hän ei ollut kovinkaan huolissaan kun pentujen painot nousivat, ruoka maittoi eikä kuiviltakaan vaikuttaneet. Lääkäri neuvoi antamaan matolääkkeen, Flubenolia minulla sattui olemaan - ja Axiluria mutta sitä hän ei suosittanut.
Annoin pentujen olla ihan rauhassa koko illan ja kun menin kahdeksan maissa vielä kokeilemaan kakatusta ruuan päälle niin jokainen töräytti pienet löysät. Ihanaa!
No, stoori jatkuu. Matokuuria jatkettiin, pennut ovat kakkineet kovin harvakseltaan edelleen mutta puhtia riittää. Kovasti tehdään jo kävelyharjoituksia matolla. Minulla on tuollainen pentualustaksi tosi kätevä valkoinen matto ;) tuossa pentulaatikon edessä. Laatikko siirrettiin perähuoneesta tupakeittiön puolelle ja Salsakin viihtyy paremmin.
Eilen illalla Lyyli ja Hemmo tekivät ja kohtuu kiinteät kakkamakkarat. Äsken Lyyliltä tuli ihan kiinteä, tosin vielä hieman vaalea ja limainen kakki. En vielä laita bileitä pystyyn mutta toivoa on!!! :)
This post is all about dog poo - not worth translating!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti