Tytöt ratsastusleirillä

Otin Salsan mukaan viikonlopun ratsastusleirille ja mukavasti meni. Hevosia kohtaan koira tuntuisi osoittavan lievää kiinnostusta ja asiaankuuluvaa kunnioitusta. Tallin koirat olivat hauskoja leikkikavereita.
Tilalla oli myös lampaita. Ja mitä tekee lammaskoira? Nostaa kauhean metelin tietenkin, en tiedä mitä oikein odotin. Että se hyppää aitaukseen ja hakee lampaat eteeni, keritsee ne ja opettaa ne antamaan tassua. Jännittää jo valmiiksi ensimmäinen paimennuskokeilu.
Harras toiveeni on että saan Salsasta toistekin seuraa tallille, ja lopulta maastolenkeillekin kunhan pikku hiljaa totutellaa hevosiin ja tallin sääntöihin ihan kunnolla. Leirielämä oli varmasti kaikinpuolin terveellistä toimintaa pennulle, ja väsyneinä kotiuduttiin sunnuntai-iltana.
Omat ratsastukset meni aikalailla nappiin, Billnäsin ratsastuskoululla on hyviä hevosia sikäli mikäli minä mitään ymmärrän. Mutta seuraavan kerran varmistan että ryhmät ovat vain aikuisille. Lapset on kivoja ja heidän pitää saada harjoitella. Mutten kestä enää yhtään shettiksellä alaviistosta lähestyvää pientä ponityttöä näkökentässäni enkä ratsastuskentälläni.

Kaikki paitsi ratsastus on turhaa.

Näin ei tietenkään saisi kirjoittaa koirablogiin mutta viime päivät olen oyhittänyt täysin ratsastukselle. Olen tasoltani ihan mölli ja pitänyt viimeiset 8 kk taukoa, olis elkä kipeä ja piti hoitaa pentua ja kauhea pakkanen ja seli seli...
Lupauduin kuitenkin kavereiden kanssa viikonloppuleirille elokuussa enkä kehtaa mennä jos en kohta enää edes erota ravia laukasta.
Eli ihan alusta aloitettiin taas. En ole arka mutta hiukan huono keskittymään ja tuntuu että en osaa yhtään mitään. Heppa ei käänny nätisti vaan punkee, minä roikun satulassa ihan vinossa, kennykset menee väärin ja laukannostot ajamalla. Ratsastus on vaativa on ihana mutta vaativa laji joka ei kestä pitkiä taukoja... Ei mitään pyörällä ajoa.
Tavoitteita minulla ei sinänsä ole, unelmana tosin joskus osata tarpeeksi hyvin että joku vuokraisi minulle hyvän heppansa vaikka pariksi viikoksi, olisi lomaa ja voisi maastoilla ja kehittää suhdetta hevoseen.
Olen siis laimin lyönyt koiratreenejä itselleni antamani luvan kanssa. Salsa on tosin aloittanut kunnon kohotus-kuurin; lenkin pituutta on lisätty ja myös lyhyehköt juoksutreenit on aloitettu. Isäntä on tyytyväinen kun on lenkkikaveri, minusta ei siihen hommaan kerta kaikkiaan ole. Nacho on lomaillut kolmisen viikkoa Etelässä mutta tänään saadaan poitsu kotiin - ikävä on ollut kova, kaikilla kolmella.