TOKO on kivaa!!!

Olen valittanut kyllästymiseen, kyllä, myös itseni kyllästymiseen, asti että toko ei inspiroi. Ettei huvita. Että treenataan kerran viikossa pitkin hampain ja sehän ei tietenkään riitä, korkeintaan ylläpitää jotain ihan perustasoa. Nyt loppu valitus, lupaan. Me ruvetaan treenaamaan. 

Mistä tämmöinen mielenhäiriö!? No hyvin menneestä kokeesta tietty. Fiilis oli jännittynyt mutta positiivinen. Edelleen seuraaminen oli se haasteellisin ja huonoin liike mutta vire pysyi, jopa nousi.

Koepaikalla olin ensin niin jännittynyt ja sitten niin täpinöissäni etten kerinnyt yksittäisten liikkeiden pisteitä edes noteerata. Luoksetulossa jouduin kysymään liikkurilta että anteeksi voitko toistaa kun en yhtään ymmärtänyt kuulemaani. Mutta onneksi minun kipseily ei vaikuttanut Salsaan kovin paljoa. 

1. Paikkamakuu 10, tahmeasti se kyllä meni maahan, muistan tuijottaneeni koiraa aika intensiivisesti. Maahanmenot on muutenkin olleet epäSalsamaisen huonoja, johtunee tapaturman jälkeisistä lihasjumeista. Mutta pysyi nätisti kuten odottaa saattaa.

2. Seuraaminen 8,5 (en muista liikkeiden tarkkaa järjestystä, ehkä ne tehtiin numerojärkässä, en tosiaan ole varma) asento aukeili käännöksissä, himmailin niitä ihan tuhaan ja Salsa siihen että mitä siinä jähmit. Seuraamisessa on vielä paljon töitä. Mutta vire pysyi, hieman nousikin loppua kohti eikä silti äännellyt kun ihan pienet piippaukset lopussa. 

3. Liikkeestä maahan 10 Se on hyvä, en tietenkään nähnyt miten se meni asentoon, treeneissä on ollut hidas. Joka tapauksessa Salsan lemmpari.

4. Luoksetulo 9 Pysähdys ei ollut kovin terävä. Tuli kuitenkin laukalla hieman vinoon perusasentoon. Hiomista riittää.

5. Liikkestä seisominen 10 Tästäkin me tykätään ja Salsa pysähtyy täpäkästi.

6. Noutaminen 9 Kyllä pitää treenata, hyppynouto onneksi helpottaa asiaa, hyppääminen kun vaan on niin kivaa. Kapulan ottaminen oli vaisu ja luovutusasento kaikkea muuta kuin tiivis.

7. Kaukot 10 Ihan ok mutta istu-maahan onkin helppoa kuin heinänteko Salsalle kun ei tarvitse takapäätä  (aimikätakapääemmätiennytettäsielläonsemmonenkin) liikuttaa. 

8. Estehyppy 10 Se nyt vaan on kivaa ja siksi helppoa. Plussaa siitä ettei varastanut hypylle. Siis mulle plussaa, että sain spidettyä koiran hallinnassa. Hyvä minä.

9. Kokonaisvaikutus 9 Jos seuraaminen olisi ollut tarkempaa niin.... tiedetään tiedetään. Tuomari ei maininnut muuta korjattavaa. Tasainen varma koira. Niinpä.

Eli pisteet 191, toinen sija (ykkönen sai 192) ja KP. Palkinnoksi säkillinen ruokaa Nacholle. :)

Enpä olisi paljon vähempiin pisteisiin ollut tyytyväinenkään. Tällä tahkoamisella. Tai siis eihän me olla tahkottu, lähinnä tahmailtu vaan. Seli seli. Kiva fiilis, ihana pikku-Sapeli <3.

Ja tässä mainoskuva:

Takakireä ja kapeakalloinen

Käytiin kehässä pyörähtelemässä Salsan kanssa, Turku KV-häppeningissä eilen 18.1.  Reissuun lähdettiin Anitan ja tyttöjen kanssa, Elvi-Pelvinen ja Kiira-mummeli pääsivät myös näytelmiin. Matkaseura oli meille molemmille mieleen ja kahvittelupaikkoja löyti matkan varrella jopa kaksin kappalein.
Tuomari Antonio Di Lorenzo liikutti meitä oikein huolella - Salsa siitä vähän villiintyi. "Mitä juoksemista tämä nyt, onko tässä joku tarkoituskin!" Ironista kyllä olin Salsan käytökseen vain tyytyväinen, se kun on aina niin rauhallinen niin otan mielummin reippaan riekkujan kuin vetelän lahnan. ERIä pukkasi niinkuin tosi monelle muullekin. Salsa ei ole karvassa ja liikkeet ei siinä laukatessa ja hyppiessä varmaa olleet parhaat mahdolliset.

Viivi Br. Laughing Lena näytelmissä

"Feminin very good type, needs wider skull, excellent bones, needs better chest, well angulated front and rear, typical movement, narrow in rear, needs longer steps."










Niitä pidempiä askeleita ja kapeaa kalloa nähtiin sitten tänään lenkillä. Käytiin Kauhalassa metsälenkillä, siellä on sellainen kiva polku joku mutkittelee kallion seinämän vieressä. Kallio on mahtavan näköinen kun hitaasti valuva vesi on jäätynyt paksuiksi kerroksiksi sen kylkeen. Nacho hassutteli liukastelemalla jäällä, sillä on sellainen jää-fetissi.  Jäin siihen Nachon touhuja naureskelemaan ja osottelin jäätä. Salsa kai käsitti minun osottelun käskyksi tai kehoitukseksi. Se otti valtavan loikan ylös jäiselle kalliolle jonka alla oli parin metrin pudotus. Luulin jo että nyt se on menoa nyt. Koira tippui kyljelleen arviolta kolmesta metristä jäätyneelle purolle ja minä huusin suoraa huutoa. Toki se oli alkuun pöllämystynyt mutta nousi heti tolpilleen. Yritin tosissaan olla hössöttämällä pahentamatta tilannetta. Ei onnu, kävelee. Huh. Tunnustelin sitä vähän ja kytkin sen heti. Köpöteltiin autolle. Kotona tutkittiin vielä tarkemmin, taivuttelin kaikkia niveliä ja tunnustelin lihaksia. Ainut vaurio mitä löydän on keskeltä lohjennut alaetuhammas. Se löi pään ja leuan tosi pahan näköisesti siihen jäähän. Vähän väsy se on ollut mutta ainahan nuo sisällä vaan lepäilee. Liikkuu edelleen, kuusi tuntia tapaturmasta ontumatta ja taipuu, pystyy istumaan, makaamaan, seisomaan ja vaihtamaan asentoja normaalisti. Ei kai täysin oireetonta koiraa lähdetä eläinlääkäriin kiikuttamaan. Mutta pahan näköistä se oli, tosi pahan näköistä kun koira tippuu täysin kontroloimattamasti kolmesta metristä. Jopa Hussella meni sydän kurkkuun.

Hienot oli jäämuodostelmat

Ensin oli hauskaa

Ja tosi hauskaa

Mitä siinä kuvaat!

Esineet ja kuvat

Ensinnäkin - treenaaminen kannattaa. Koira oppii. Ylläripylläri. Ollaan vuodenvaihteen aikana tehty muistaakseni viisi esineruutua, tosin kapeina kaistaleina (n,10-15m) mutta täyssyvinä. Eilinen treeni oli ihan huippu, meni kovaa syvälle ruutuun ja löysi neljä esinettä nopeasti. Jes! Kivaa! Tärkeintä oli että motivaatio ja vauhti säilyi loppuun asti.

Näin hauskaa meillä oli treenin päätteeksi

Toiseksi - hussella on uusi kamera, eli odotettavissa entistä enemmän ja hieman laadukkaampaa kuvamateriaalia. Meille tuli eilen ensilumi, ihana valkeus ja loppu tassupesuille! Laskeskelin että 3 krt päivässä x 8 tassua x 7 päivää viikossa on 168 tassupesua viikossa! Kertaa 12 viikkoa.  Huh!

Pääsisin kovempaa ilman tätä samperin fleecepukua!

Pääsisin kyllä kovempaa jos ei olisi liukasta!

Voisiko tämänkin viedä näyttelyyn kun se on niin söpö!?

Tämä on menossa näytelmiin - ans kattoo ny. Nätti se minun silmään on.

Uuden vuoden esineet

Vuoden vaihteen treenit on olleet pääasiassa erilaisia variaatioita esineruudusta lenkkien yhteydessä.  Vaihtelevalla menestyksellä Salsa löytää esineet. Kaikki kyllä lopulta löytyy mutta joskus aikaa tuhraantuu liikaa. Tänään ekaa kertaa pitkään aikaan oli nenä tarkasti auki ja selvä ajatus siitä että ruudun ulkopuolelle ei kannata mennä. Isoa ruutua ei olla toki tehty vaan enemmänkin kaistaletta jossa tarkoituksena saada koira uppoamaan hyvin ja työskentelemään tehokkasti. Tänään löytyi jopa avainnippu. Avaimen etsimisharjoitukset on meille tosi tärkeitä - omistajilla on vakavia taipumuksia hukkailla avaimia. Auton avaimia. Metsään. Joten koiran olisi paree osata ne löytää.
Alkuvuosi saattaa olla matalalentoa, treenataan jos jaksetaan. Tokoa ja aksaa. Tunnaria ja ruutua. Vauhtia ja linjoja. Odotetaan valoa ja kevättä.

Suuria suunnitelmia

Vuosi alkaa olla paketissa ja ensi vuodelle on jo vaikka mitä tiedossa, kisoja, leiriä ja tietty treeniä treeniä. Tämä vuosi ei ehkä mennyt ihan niin kuin sunnittelin, on tässä ollut kaikenlaista ei koiriin liittyvää joka on syönyt treenimotivaatiota. Tokoilut on olleet tauolla, mutta nyt tuntuu että ollaan pikku hiljaa saatu uutta virtaa. Todellakin pikkuhiljaa, elättelen toiveita että vuoden alusta alkaen treenattaisiin jopa kaksi kertaa viikossa. Vanha sanonta, lahjattomat treenaa jne...
Nachon agissa on menty huimia harppauksia eteenpäin ja kaikki tavoitteet mitä loppu-uralle uskalsin asettaa on oikeastaan jo saavutettu. Ei siis paineita. Koska jos rehellisiä ollaan olen aika hidas ja muutenkin surkea agiohjaaja. Kts. aiempi blogipostaus tänään. Mikä mummo siellä lyllertää! Miksi en voi juosta kuin normaalit ihmiset! Hyvää agissa on se että se ei enää tunnu ihan niin tönköltä kun näyttää.
Salsa saa nyt satsata ohjaajansa kanssa agiin, se menee ensi keväänä, valitettavasti, edelleen, haun edelle. Jos hakutreenihin jää aikaa haluaisin saada sen kohtuulliseen jamaan ennen kesäkuuta. Haku olisi tosi kivaa mutta treenit on menneet niin päällekkäin ja joskus tuntuu että kaksi niin fyysisesti raskasta lajia on liikaa täyspainosesti treenattuna. Joku on ehkä erimieltä mutta minä menen oman p-tuntuman kanssa. Täytyy vaan jättää tilaa lajille jossa on realistiset menestymisen mahdollisuudet ja josta sekä koira että ohjaaja todella nauttivat.
Täällä aiheesta lisää: http://wideagility.blogspot.fi/
Ja kesä on deadline koska silloin toteutetaan ne kaikkein suurimmat suunnitelmat: pennut! Vähänkö olen fiiliksissä. Ihan vähän vaan. 
Täällä lisää aiheesta: 
http://briskness.blogspot.fi/2013/11/uusi-pentuesuunnitelma.html


Sitten loppukausi onkin palutumista ja aksan uudelleen herättelyä ja mahdollisesti EVL. Ja ehkä 
jopa yksi pentu jää äipän kanssa kotiin, joukon jatkoksi. Mutta paljon voi vielä tulla mutkia matkaan.
Joten turha tehdä liian tarkkoja suunnitelmia. Nyt vaan odotellaan joulua ja olla möllötellään.

131207 Fall 2013 LauraAndNacho 3

Koiraihmiset

Mitä  ne on, sellaset koiraihmiset? Perus-Rekun lenkittäjä varmaan pitää itseään ihan yhtä koiraihmisenä kuin aktiiviharrastajakin. Ja aktiiviharrastajat  arvottaa toisiaan lajin perusteella, ja menestyksen tietty myös. Olen törmännyt kaikenlaisiin, enimmäkseen mukavia kaikki, jotkut vähän erikoisia, tai maailmankatsomukseltaan niin kerta kaikkiaan erilaisia kuin minä. Yhtä kaikki koirista löytyy aina jutun juurta, toisilta koiraihmisiltä saa neuvoja ja uutta perspektiiviä, kokeneilta harrastajilta hyviä vinkkejä. Erilaisia koiria on mukava nähdä "työn touhussa" mutta harrastuksen varsinainen suola on uudet mielenkiintoiset ihmiset. Välillä tulee pieniä haavoja ja sitä suolaa niihin haavoihin... huhu, olipa ontuva metafora.
Käsitykseni koiraihmisistä on muuttunut vuosien varrella, varsinkin viimeisen kolmen vuoden aikana kun olen Salsan myötä saanut tutusta paljon laajempaan kirjoon harrastuksia.Ennen fanaattiset koiraharrastajat olivat minusta vähän outoja - treeniliiveineen ja likaisine ulkoiluhousuineen. Nyt minusta on tullut aivan samanlainen. Puolet palkasta menee koirien harrastusvälineisiin, ruokiin ja kisa-ja kurssimaksuihin. Eläinlääkäristä puhumattakaan. Ja puhumisesta puheenollen, laji kuin laji, voin puhua koirista tuntikausia, taukoamatta. Olen ihan yhtä outo kuin ne joita ennen pidin vähän outoina... jes!
Hullun koiraharrastajan viikko voi mennä vaikka näin:
maanantaina: aamu ja iltalenkki, jonka päälle vielä juoksulenkki Salsan kanssa, minkä lisäksi tunnaritreeniä ja vähän muuta tokottelua pihalla, molempien koirien jumppaaminen.
tiistaina: lepopäivä, vain normilenkit n. 1h + pihalla oleilua
keskiviikko: KeTynä Salsan agitreeneissä, tehtävänä Salsan lämmittely ja jäähdyttely, Nachon kanssa virittely treeniä hallin pihalla
torstai: aamutreenit Nachon kanssa, radanpätkiä, ohjauskuvioista valssailua ja takaakiertoa, keppitreeniä, illalla hallivuoro Salsan kanssa ohjelmassa tokoa (ryhmäliikkeet, kaukot, ruutu! ja hyppynouto, koko perheen juoksulenkki n. 4km illan päätteeksi
perjantai: koirien lepopäivä vain normilenkit, ihmisten pikkujouluilta
lauantai: klo 9:00 koetoimitsijakurssille pirteenä ja mielenkiintoista sivistymistä jatkui aina klo 16 asti, Nacho mukana koko päivän kun en raaskinut jättää koko päiväksi ihan yksin kotiin, S& F agikisoissa Riihimäellä
sunnuntai: KKK:lle agikisoihin, molemmilla kaksi starttia
Ja sitten nopea tämän päivän ratojen purku. Tuomarina Alan Mattsson
Eka rata oli helppo, suoria linjoja eikä vaikeita puolen vaihtoja. Ennen lähtöä vähän rähinää toisen parsonin kanssa kun molemmat kävi vaan niin kierroksilla. Nacho lähti kuitenkin mukaan kivasti. Radan alku meni niin hyvin että ohjasin puomin huolimattomasti ja puomin alastulolta tuli kontaktivirhe, sitten ote hieman lipesi enkä varmistanut rengasta joten siitä hylly.
Toinen rata oli huomattavasti haastavampi, hankalia kulmia ja meille huonosti sopivia puolenvaihtoja useita. Tein valssin putken eteen, vauhti pysähtyi ja Nacho ehti jäädä ihmettelemään ihan putken takana istuvaa ratahenkilöä. Siitä kielto. Kiellot onkin meidän suurin ongelma. Treeneissä ei koskaan kesken rataa istukele vieraita miehiä. Loppurata vedettiin kuitenkin kohtuu hyvin joten luokkavoitto ja hukeet palkinnot kotiin viemisiksi. Kuten sanottu en olisi kaksi vuotta sitten uskonut että tähän päästään. Me happy!