sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Möhömahakuvia

Meillä voidaan paksusti, tiineyttä vrk 37. Eikä 40 niinkun minä hätäpäissäni laskin ja aloitin madottamisen jo! Rookie mistakes... Salsa voi hyvin, vähän on tahti hidastunut, enää ei viitsi kreisiloikkia metsässä ja hyppiä kaksimetristen ojien yli. Ruokahalu on valtaisa - kaikki maistuu tai paremminkin menee alas enempiä maistelematta - sipuli, salaatti, appelsiini... Kohta se syö varmaan niitä kuuluisia pieniä kiviä. Multaa ja ruohoa menee jo ihan kiitettävästi, ja kaikki mahdolliset eläinten ulosteet, yrittää jopa varastaa hevosenkakkaa joka on tooosi kiellettyä. Jatkuvasti on kerjäämässä - ilme naamalla: anna pieni pala kun en ole mitään moneen minuuttiin syönyt. Ja on tainnut tulla sitä vähän hemmoteltuakin, ihan vähän vaan.
Painoa on tullut vähän reilu kilo lisää, käytiin ihan M&M myymälän vaakassa tänään. Samalla tankattiin ruokaa ja lisäkalkin ostin valmiiksi. Samalla reissulla käytiin hakemassa pentulaatikko ja muutenkin näyttäytymässä Anitalle. Oli mielissään. Vähän kuvailtiin myös.
Kuvasin itsekin aamusta kotipihalla, taas on sellasia mestariotoksia että...
Noi välipalat on varmaan mulle?

Tankki

En viitsi seistä, mielummin köllöttelen.

En tykkää mallinhommista sitten yhtään.

Okei, tässä kivellä voin seistä kun tää on vähän niinkun tehtävä.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Kevätmatto ja koira

Me ei ollaan tehty mitään, ihan vaan kasvateltu mahaa ja köpsytelty normilenkkejä. Nacho on vetänyt tietty aksaa mutte ei ole sillekään kisoja edes katottu. Laiskaa porukkaa.
Kaikki kyselee että onko se nyt tiine ja tuleeko niitä pentuja? Häh?
Tavallista rauhallisempi se on kyllä ollut, yhtään ei näytä treenaamattomuus neitiä haittaavaan ja hellyyden ja huomionkipeä, minulta nimeomaan.
Vatsalinjasta en tiedä, lihonnut se ainakin on mutta siihen vaikuttaa myös ruokavalion muutos, nisät on kyllä turvonneet.
Ostin tällasen nätin keväisen maton tänään, kelpaa Salsallekin.
Päätelkää siitä itte älkääkä enää kyselkö! ;)
Lisää projektista löytyy täältä: http://www.briskness.net/fin_tulossa.htm

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Pentuprojekti

Alunperin halusin nimenomaan sijoitusnartun sen takia että pääsisin suuremmalla todennäköisyydellä seuraamaan koiranpentujen syntymistä ja kasvamista läheltä. Tämä henk koht unelmani on saanut nyt aimo sysäyksen eteenpäin. Salsa vietti kuherruskuukautta, tai siis viikkoa, ja kolme onnistunutta astutusta on nyt tehty. Itse astutuksia en päässyt harmikseni seuraamaan kun oma talvilomareissu sattui juuri samaan saumaan.
Sain kuitenkin tilaisuuden tavata Salsan hurmaavann sulhon Tallyn. Tally on tsekkiläinen uros, Open Gate kennelistä Prahan lähettyviltä ja hän vieraili siis aivan henkilökohtaisesti Salsan, tai siis Anitan, luona Vantaalla. Matkat sujuivat mukavasti eikä tasapainoinen koira ottanut mitään paineita lennoista, uusista ympäristöistä tai vieraista koirista. Kerrassaan valloittava ihanuus!
Parempaa kuvaa en kännykameralla saanut, Tallyllä on hauskat puolipystyt korvat. 

Jännittävä odotus on alkanut siis alkanut ja kävimme sen kunniaksi reippaan juoksulenkin Salsan kanssa, täytyy hyödyntää niin kauan kun lenkkikaverilla vielä jalka nousee. Viikon treenaamattomuus ilmeni tällä hassulla tavalla, Salsa varasti (mitä se ei koskaan tavallisesti tee!) minulta hanskan ja riekkui sen kanssa pitkin pihaa vaikka kuinka kauan.

Nyt sitten ei ole sen kummempia treenisuunnitelmia keväälle ja alkukesälle. Kun pennut toivottavasti syntyvät ja hieman kasvavat aletaan sitten palaamaan normaaliin päiväjärjestykseen. Siihen asti vain pientä ylläpitävää tokoa pääasiassa. Mitäs minä sitten kaikella tällä ylimääräisellä ajalla keksin tehdä? Nachosta tokokoira? Tai hakukoira? Joo...


Muokkelimuok...
Pari kuvaa lisää, kuvat ottanut Outi Toni:
Tally on komea poika

Kyyhkyläiset; Tally iloisen huoleton, Salsa keskittyneenä odottaa seuraavaa tehtävää (tai palkkaa) ;)

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Vain koira

Alla oleva teksti on kopiotu, mutta hyvä teksti minusta. Koira on koira, ei ihminen mutta silti arvokas sellaisenaan. Minun "vain koirat" tuovat minusta esiin sen mikä on minussa parasta (joskus myös aika huonoja puolia kuten lyhyttä pinnaa!) ja mikä parasta ohjaavat ajatukset pois päivän huolista.

Suunnattomasti sieppaa kun joku vähättelee koiria, niiden asemaa meidän perheenjäseninä tai "koira-arvoa" yleensä. Ja ei pelkästään sieppaa vaan tulen siitä kovin surulliseksi. Näinä vaikeina aikoina, kun elämä hieman potkii päähän, mikään ei saa minua palautumaan niin hyvin kuin reippaat aksatreenit tai pitkä metsälenkki elukoiden kanssa. Salsa on sitä paitsi maailman paras, ja rasittavin, lohduttaja, aina kiipimässä syliin jos vähänkin olen mieli maassa. Todella tunnollinen pikku palveluskoira. Ja Nacho vaan on niin hauska kaveri että jos sille ei ole aivan tajuttoman vihainen niin aina sen temput jaksaa naurattaa. Ilman niitä, tai heitä, voisin hyvinkin olla syvästi masentunut, tai ainakin vielä hieman hankalampi ihminen. 

**

Aina silloin tällöin minulle sanotaan, “piristyisit, sehän on vain koira,” tai “tuo on aika paljon rahaa vain koiraan.” He eivät ymmärrä kuljettua matkaa, kulutettua aikaa, eivätkä kuluja jotka liittyy “vain koiraan.”

Jotkut ylpeimmistä hetkistäni liittyvät “vain koiraan.” Monia tunteja on kulunut ja ainoa kumppanini on ollut “vain koira,” mutta kertaakaan en tuntenut itseäni vähäisemmäksi.

Jotkin surullisimmista hetkistäni ovat johtuneet “vain koirasta,” ja noina pimeyden päivinä, “vain koiran” lempeä kosketus antoi minulle lohtua ja syyn voittaa tuo päivä.

Jos sinäkin ajattelet, että sehän on “vain koira,” ymmärrät varmasti myös sanonnat kuten “vain ystävä, ” “vain auringon nousu,” tai “vain lupaus.”

“Vain koira” tuo elämääni sen aidoimman ystävyyden, luottamuksen ja puhtaan pidättelemättömän riemun.

“Vain koira” tuo esiin myötäelämisen ja kärsivällisyyden jotka tekevät minusta paremman ihmisen.

“Vain koiran” vuoksi nousen aikaisin aamulla, teen pitkiä kävelylenkkejä ja katson odotuksella tulevaisuuteen. Joten minulle, ja kaltaisilleni ihmisille, se ei ole “vain koira” vaan tulevaisuuden toiveiden ja unelmien ruumiillistuma, menneisyyden rakkaimmat muistot, ja puhdas riemu tässä hetkessä.

“Vain koira” tuo minusta esiin sen mikä on hyvää ja ohjaa ajatukseni pois itsestäni ja päivän huolista.

Toivon, että jonakin päivänä he voivat ymmärtää, ettei se ole “vain koira,” vaan se asia, joka antaa minulle inhimmillisyyden ja erottaa minut “vain miehestä tai naisesta.”

Seuraavan kerran kun kuulet sanonnan “vain koira”, hymyile – koska he “eivät vain ymmärrä.

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

TOKO on kivaa!!!

Olen valittanut kyllästymiseen, kyllä, myös itseni kyllästymiseen, asti että toko ei inspiroi. Ettei huvita. Että treenataan kerran viikossa pitkin hampain ja sehän ei tietenkään riitä, korkeintaan ylläpitää jotain ihan perustasoa. Nyt loppu valitus, lupaan. Me ruvetaan treenaamaan. 
Mistä tämmöinen mielenhäiriö!? No hyvin menneestä kokeesta tietty. Fiilis oli jännittynyt mutta positiivinen. Edelleen seuraaminen oli se haasteellisin ja huonoin liike mutta vire pysyi, jopa nousi.
Koepaikalla olin ensin niin jännittynyt ja sitten niin täpinöissäni etten kerinnyt yksittäisten liikkeiden pisteitä edes noteerata. Luoksetulossa jouduin kysymään liikkurilta että anteeksi voitko toistaa kun en yhtään ymmärtänyt kuulemaani. Mutta onneksi minun kipseily ei vaikuttanut Salsaan kovin paljoa. 

1. Paikkamakuu 10, tahmeasti se kyllä meni maahan, muistan tuijottaneeni koiraa aika intensiivisesti. Maahanmenot on muutenkin olleet epäSalsamaisen huonoja, johtunee tapaturman jälkeisistä lihasjumeista. Mutta pysyi nätisti kuten odottaa saattaa.
2. Seuraaminen 8,5 (en muista liikkeiden tarkkaa järjestystä, ehkä ne tehtiin numerojärkässä, en tosiaan ole varma) asento aukeili käännöksissä, himmailin niitä ihan tuhaan ja Salsa siihen että mitä siinä jähmit. Seuraamisessa on vielä paljon töitä. Mutta vire pysyi, hieman nousikin loppua kohti eikä silti äännellyt kun ihan pienet piippaukset lopussa. 
3. Liikkeestä maahan 10 Se on hyvä, en tietenkään nähnyt miten se meni asentoon, treeneissä on ollut hidas. Joka tapauksessa Salsan lemmpari.
4. Luoksetulo 9 Pysähdys ei ollut kovin terävä. Tuli kuitenkin laukalla hieman vinoon perusasentoon. Hiomista riittää.
5. Liikkestä seisominen 10 Tästäkin me tykätään ja Salsa pysähtyy täpäkästi.
6. Noutaminen 9 Kyllä pitää treenata, hyppynouto onneksi helpottaa asiaa, hyppääminen kun vaan on niin kivaa. Kapulan ottaminen oli vaisu ja luovutusasento kaikkea muuta kuin tiivis.
7. Kaukot 10 Ihan ok mutta istu-maahan onkin helppoa kuin heinänteko Salsalle kun ei tarvitse takapäätä  (aimikätakapääemmätiennytettäsielläonsemmonenkin) liikuttaa. 
8. Estehyppy 10 Se nyt vaan on kivaa ja siksi helppoa. Plussaa siitä ettei varastanut hypylle. Siis mulle plussaa, että sain spidettyä koiran hallinnassa. Hyvä minä.
9. Kokonaisvaikutus 9 Jos seuraaminen olisi ollut tarkempaa niin.... tiedetään tiedetään. Tuomari ei maininnut muuta korjattavaa. Tasainen varma koira. Niinpä.
Eli pisteet 191, toinen sija (ykkönen sai 192) ja KP. Palkinnoksi säkillinen ruokaa Nacholle. :)
Enpä olisi paljon vähempiin pisteisiin ollut tyytyväinenkään. Tällä tahkoamisella. Tai siis eihän me olla tahkottu, lähinnä tahmailtu vaan. Seli seli. Kiva fiilis, ihana pikku-Sapeli <3.

Ja tässä mainoskuva:

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Takakireä ja kapeakalloinen

Käytiin kehässä pyörähtelemässä Salsan kanssa, Turku KV-häppeningissä eilen 18.1.  Reissuun lähdettiin Anitan ja tyttöjen kanssa, Elvi-Pelvinen ja Kiira-mummeli pääsivät myös näytelmiin. Matkaseura oli meille molemmille mieleen ja kahvittelupaikkoja löyti matkan varrella jopa kaksin kappalein.
Tuomari Antonio Di Lorenzo liikutti meitä oikein huolella - Salsa siitä vähän villiintyi. "Mitä juoksemista tämä nyt, onko tässä joku tarkoituskin!" Ironista kyllä olin Salsan käytökseen vain tyytyväinen, se kun on aina niin rauhallinen niin otan mielummin reippaan riekkujan kuin vetelän lahnan. ERIä pukkasi niinkuin tosi monelle muullekin. Salsa ei ole karvassa ja liikkeet ei siinä laukatessa ja hyppiessä varmaa olleet parhaat mahdolliset.
Viivi Br. Laughing Lena näytelmissä
"Feminin very good type, needs wider skull, excellent bones, needs better chest, well angulated front and rear, typical movement, narrow in rear, needs longer steps."










Niitä pidempiä askeleita ja kapeaa kalloa nähtiin sitten tänään lenkillä. Käytiin Kauhalassa metsälenkillä, siellä on sellainen kiva polku joku mutkittelee kallion seinämän vieressä. Kallio on mahtavan näköinen kun hitaasti valuva vesi on jäätynyt paksuiksi kerroksiksi sen kylkeen. Nacho hassutteli liukastelemalla jäällä, sillä on sellainen jää-fetissi.  Jäin siihen Nachon touhuja naureskelemaan ja osottelin jäätä. Salsa kai käsitti minun osottelun käskyksi tai kehoitukseksi. Se otti valtavan loikan ylös jäiselle kalliolle jonka alla oli parin metrin pudotus. Luulin jo että nyt se on menoa nyt. Koira tippui kyljelleen arviolta kolmesta metristä jäätyneelle purolle ja minä huusin suoraa huutoa. Toki se oli alkuun pöllämystynyt mutta nousi heti tolpilleen. Yritin tosissaan olla hössöttämällä pahentamatta tilannetta. Ei onnu, kävelee. Huh. Tunnustelin sitä vähän ja kytkin sen heti. Köpöteltiin autolle. Kotona tutkittiin vielä tarkemmin, taivuttelin kaikkia niveliä ja tunnustelin lihaksia. Ainut vaurio mitä löydän on keskeltä lohjennut alaetuhammas. Se löi pään ja leuan tosi pahan näköisesti siihen jäähän. Vähän väsy se on ollut mutta ainahan nuo sisällä vaan lepäilee. Liikkuu edelleen, kuusi tuntia tapaturmasta ontumatta ja taipuu, pystyy istumaan, makaamaan, seisomaan ja vaihtamaan asentoja normaalisti. Ei kai täysin oireetonta koiraa lähdetä eläinlääkäriin kiikuttamaan. Mutta pahan näköistä se oli, tosi pahan näköistä kun koira tippuu täysin kontroloimattamasti kolmesta metristä. Jopa Hussella meni sydän kurkkuun.
Hienot oli jäämuodostelmat

Ensin oli hauskaa



Ja tosi hauskaa
Mitä siinä kuvaat!

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Esineet ja kuvat

Ensinnäkin - treenaaminen kannattaa. Koira oppii. Ylläripylläri. Ollaan vuodenvaihteen aikana tehty muistaakseni viisi esineruutua, tosin kapeina kaistaleina (n,10-15m) mutta täyssyvinä. Eilinen treeni oli ihan huippu, meni kovaa syvälle ruutuun ja löysi neljä esinettä nopeasti. Jes! Kivaa! Tärkeintä oli että motivaatio ja vauhti säilyi loppuun asti.

Näin hauskaa meillä oli treenin päätteeksi













Toiseksi - hussella on uusi kamera, eli odotettavissa entistä enemmän ja hieman laadukkaampaa kuvamateriaalia. Meille tuli eilen ensilumi, ihana valkeus ja loppu tassupesuille! Laskeskelin että 3 krt päivässä x 8 tassua x 7 päivää viikossa on 168 tassupesua viikossa! Kertaa 12 viikkoa.  Huh!

Pääsisin kovempaa ilman tätä samperin fleecepukua!
Pääsisin kyllä kovempaa jos ei olisi liukasta!


Voisiko tämänkin viedä näyttelyyn kun se on niin söpö!?

Tämä on menossa näytelmiin - ans kattoo ny. Nätti se minun silmään on.