BH Pikku-Sapeli

Kyllä, virallisen nimen eteen saapi nyt sitten liittää kirjaimet BH. Tämä onkin herättänyt perhe-ja ystäväpiirissä suuresti hilpeyttä. Behå tarkoittaa ruotsiksi rintaliivejä (=bysthållare). Huomaamattani olen sujahtanut aika syvälle tähän koiraharrastusmaailmaan, tulee puhuttua aikamoista koiraslangia välillä.
Olen ehtinyt prukamaan meidän lauantaista suoritusta aika moneen kertaan tässä parin päivän aikana. Lähinnä analysoimaan miksi vire oli niin huono ja tottis meni niinkuin meni. Videokin siitä löytyy mutta se on kertakaikkiaan niin kamalaa katsottavaan etten halua sitä tänne. Suorittamista ei voi seuraamiseksi kutsua parhaalla tahdollakaan ja lopussa Salsa on niin paineistunut ettei mene edes maahan. Maahanmeno on aina ollut meillä hyvä liike ja Salsalla on vaikka itse sanonkin kohtuu nopea maahanheittäytyminen aina treeneissä. Paikallaolossa pysyi nätisti ja siitä erittäin hyvä.
Selityksiä on monia, huono valmistautuminen, täysin puutteellinen virittely, uusi ketjukaulain ekaa kertaa päällä, ja varmasti tärkeimpänä - ohjaajan kamala jännittäminen.
Onneksi Meillä oli heti perään Suski Korrin vetämä tottispäivä ihanan aurinkoisessa säässä sunnuntaina. Tehtiin ihan vaan viretilan hakemista, lyhyttä hauskaa kontaktin hakemista ja paljon leikkiä päälle. Analysoinnin ajaksi vein Salsan autoon. Sain Suskilta ja treeniporukalta paljon hyviä vinkkejä ja ajattelemisen aihetta.

Näin hauskaa meillä oli sunnuntaina:

Olisi niin paljon helpompaa jos en itse jännittäisi koetilanteita niin paljon ja koira ei reagoisi niin herkästi minun tunnetiloihin. Jopa tätä kirjoittaessa kiihdyn sen verran että pöydän alla makaava Salsa tunkee nyt tähän syliin lohduttamaan. Tunnekontrolli ei ole ole ihan minun ykkösvahvuus.
Salsan kanssa pitäisi osata olla ihan yhtä mustavalkoinen kuin on koirakin. (Tosin nyt sen harmaa kun käytiin eilen riekkumassa savisilla pelloilla - Salsan ihan ykköslemppari harrastus on juosta tuhatta ja sataa pellolla.)
Jos jotain hyvää lauantain suorituksesta pitää hakea niin kaupunkiosuus meni hyvin. Koira oli todella rauhallinen eikä reagoinut vieraisiin narttuihin mitenkään vaikka viistivät metrin päästä ohi. Myös pöyrät ja sauvakävelijät oli ok.
Eikun uutta treeniä putkeen, pienen tuumaustauon jälkeen olen taas intoa piukassa.
Salsa kyllä suorittaa kun palkat on hyvät, ohjaaja johdonmukainen ja iloinen. Ja kauniskin hän osaa olla, tässä vielä auringonottokuva sunnuntailta, kuvaajana Tuija Hurmekoski.

Kepit

Salsan keppivauhti kevät 2013 kun kepit on seinää kohti ja ohjaaja takana.

Ekat Haku-treenit

Eilen pyörähti käytiin PK-Haun treenikausi. Vielä on tosi paljon lunta mutta reippaina rämmittiin kolmisen tuntia Veikkolan metsissä. Salsan treeni oli suht lyhyt ja helppo. Eihän me vielä osata juuri mitään. Ensimmäinen ukko otettiin reagointina, ihan vaan metsäkävelyllä ja siitä ukolle. Vähän Salsa alkuun katseli että mikä tässä nyt on outoa, jotain multa nyt odotetaan mutta mitä? Sitten toiselle ukolle haettiin haku tuulen alta ja sitten menin keskilinjalle lähettämään. Hyvin lähti ja meni palkalle.
Kolmannella lähetin suoraan, hain hyvää paikkaa lähettää vähän sisään päin keskilinjalta. Kahdella ekalla palkkana ruokaa, kolmannella leikki.
Nyt pitäisi sitten oikeesti aloittaa ne ilmaisutreenit. Olen ajatellut että koko kesä treenataan aktiivisesti ja syksyllä arvioin onko meistä tähän lajiin.
Illalla ilmoitin meidät BH kokeeseen 20.4., koekalenterissa luki että Hanko niin siitä sain idean että oltaisiin kaupunkiosuudessa tutulla maaperällä. Mutta koe järjestetäänkin jossain Påminnessä. No, samapa tuo. Pitäis varmaan katsoa ne liikkeet ja alkaa treenaamaan.
Iltalenkillä tehtiin pieni esineruutu. F ohjasi. Kaksi ekaa nousi hyvin, kolmanteen tarvittiin vähän apuja. Esineet oli tosin aika vaikeita, koko talven muovipussissa ulkona roikkuneita tavaroita, eihän niissä varmaan ollut hajuakaan.

Tehopäivä!

Jos mulla olisi hyvä kamera ja osaisin kuvata ottaisin Salsasta kuvan ja se todella kertoisi enemmän kun tuhat sanaa. Neiti on aika sipissä. Oli nimittäin tosi tehokas ja hyvä päivä.
Aamulla tyypit kävi vetämässä kevyet tunnin aksa-treenit. Ihan vaan seuraamista ja vastakättä ja ohjauskuvioita. En ollut mukana niin en voi sen enempää kommentoida. Mutta hyvin oli mennyt, molemmat koirat pätevinä.
Tein etäpäivän ja lähdin iltapäivällä viemään Salsaa osteopaatille. Vähän niitä jumeja korjailtiin mutta mitään isompaa ei ole joten nyt loppuu hoitaminen ennen kun uusia oireita ilmestyy. Toivottavasti ei, kopkop.
Hoidon päälle tehtiin koukkaus M&Mn tarkistamaan barffiruoka valikoima. Ennen pääsiäistä aloitettiin Murren ruuilla mutta samaa kai tuo on. Mukaan tarttui tietenkin jotain muutakin pientä...
Sitten ehdittiin tehdä vielä lenkki ihanassa kevät auringossa ennen hallitreenejä.
Ihan kevyet halli-tokot, ruutua ja kurinpalautusta seuruuseen, ja muutama nouto uudella kapulla.
Niin, sain palautetta meidän vauva-kapulasta - ostin 600 grammasen - hävitin sen ja ostin kilosen kapulan. Hyvin toimii silläkin. Lopuksi vielä paikkaistumista ja makuuta - ilman haistelua.
Tämä on väsy-Sapeli ilme - "Matte, älä vaan pyydä tekemään mitään koska mää en jaksa!":

Vihdoinkin!

...saatiin kisata. AVO-liikkeet on ollut koko talven meille niin pakkopullaa että kiva oli käydä kisaamassa ja hoitamassa homma alta pois. Ja tuli taas niitä heikkoja kohtia esille joten tiedetään mitä treenata vielä lisää.
Lauantain saldo: Liikkeet suoritusjärjestyksessä
Estehyppy:9,5 - en tiedä mistä pistevähennys, liikkeellelähtö ei koskaan ole ollut mikään räjähtävä, tai ehkä perusasento aavistuksen vino takaisin tullessa.
Kauko-ohjaus: 10 - istu-maahan on kyllä sika helppo Salsalle, ei siihen voi muuta sanoa. Noutaminen:9 - varmaan vauhdista (tai siis sen puutteesta) ja aavistuksen vinosta eteentulosta piste meni
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 8 - iik, liikkuri lähestyy takaa, Matte, en uskalla seistä tässä selkä tohon tyyppiin... Salsa siis kääntyi puoli kierrosta mutta jäi paikoilleen. Hyvät pisteet siihen nähden.
Luoksetulo 9,5 - vauhti varmaankin, pysäytys on tarkka, meidän mittapuulla.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 8 tämä on aina ollut hyvä liike, en itse nähnyt mitään vikaa. Kehän laidalta kepo kertoi että maahanmeno olisi ollut hidas. Täytyy treenata.
Seuraaminen taluttimetta: - 7 herregud - ai, mitä, pitääkö kävellä, ai missä, no okei, diibadaaba, no juostaan, jeee! Kurinpalautusta ja treeniä.
Paikalla makaaminen: 9, tässä tuli tunne että ollaanko me yhtään treenattu ja niin pitkää aikaa. Vähän jännitin myös viereistä dobberia (joka sai liikkeestä 10). Maan nuuskimisesta pistemenetys. Kokonaisvaikutus: 9, muuten hyvä mutta se seuruu. Kuten sanottu: herregud!
Matte - joko mennään?!

Päivä oli pitkä, meidän vuoro oli toiseksi viimeisenä koko AVO-luokassa (20 koirakkoa) ja Salsa joutui odottelemaan monta tuntia hallissa joka on vähän vähemmän sosiaaliselle koiralle hieman raskasta. Tosi hyvin hermo kuitenkin kesti. Koirasta näki kuinka se tsemppasi - rakas pieni <3!
Kokeen jälkeen Salsa vielä intoutui leikkimään Elvi-pennun kanssa. Meidän Salsa luovutti oman lempipatukkansa  pennulle - en ollut uskoa silmiäni. Ei se olekaan ihan täys biatch!

Nyt alkaa voi-treenit oikeasti. Jos jaksetaan ja aikataulöut natsaa käydään hakemassa kisakokemusta TK2 verran kesän aikana. Loppusyksystä vois kattoa sitten voi-kokeita. Tämän kesän teemat on kuitenkin aksa ja haku joten toko ei saisi viedä niiltä liikaa aikaa.

Kevättä odotellessa

Ja sitä saadaankin näillä näkymin odottaa kauan, yöllä tuli 30 senttiä lisää lunta. En tiedä onko tämä talvi ja vai mikä mutta ei ole treenimotivaatiota sitten nimeksikään. Odotan että pääsisi jo ulkokentille ja metsään. Nachon aksat on menneet loman jälkeen tosi kivasti, Fredde on myös käynyt omatoimitreenaamassa koiria. Suurin syy tähän on varmaan että ollaan enemmän tehty muutakin yhdessä Nachon kanssa, niinkun jumppaa ja pihatokoilua ja ihan vaan leikkimistä. Vaikka koira on jo kohta seitsemän ei leikkisyys mihinkään ole kadonnut, minä vaan olin sen unohtanut. Suurin onglema aksassa on kepeille meno. Joku epävarmuus iskee ja Nacho hakee minulta vahvistusta haukkumalla. Saan oikein patistaa sitä että mene nyt. Pitäisi vaan antaa sen rauhassa tehdä ja malttaa antaa hakea oikea rytmi itse. Mutta muuten meno on ollut vauhdikasta ja hauskaa. Minusta on vaan niin ihana katsoa kun se painaa täysillä - mistä johtuu että unohdan yksinkertaisimmankin radan melkein aina. Miten niin huono keskittymiskyky? Salsa aksa on aikamoinen floppi viime kerralla. Syyt on varmaan moninaiset, enemmänkin kentänulkopuoliset. Ja mitä huonommin menee sitä huonommin ohjaaja ohjaa. Näytti lähinnä kilpajuoksulta kun Fredde yritti ehtiä Salsan edelle ettei se karkaisi väärille esteille. Freddellä on pitkät jalat ja hyvä kunto mutta Salsa on kohtuu nopea, A-esteen ylikin se syöksyy kuin nuoli. Kun Salsalla menee aksatreenit huonosti se päättää itse mitä esteitä tehdään ja sitten roiskitaan kontakteja ja käydään putket pariin kertaan ja kauhea räksytys päälle. Fredde teki ihan oikean päätöksen ja lopetti treeni siihen ja antoi vuoron seuraavalle. Onneksi ehtivät lopuksi vielä ottaa muutaman hallitun rauhallisen pätkän. Toko treeneihin ei ole motivaatiota kun ei ole kisoja tiedossa. AVO-liikkeet on kuolemantylsiä. Niiden hinkkaamisessa menee molemmilla vaan maku. Eli ollaan tehty sitten ruutua (edistyy ihan ok), ohjattua (vähän takapakkia, täytyy rakentaa harjoitukset paremmin), ja kotipihalla tunnaria (kääk). Ei sitten tule yhtään mitään. Yksittäisen tunnarinkapulan tai metsänkepin kanssa menee ihan hyvin, näyttää siltä että koiralla on nenä auki. Mutta heti kun kentällä on myös ne muut kepit, kasassa näkyvillä, Salsa haistelee hetken, menee sitten kasalle ja arpoo sieltä yhden. Olen ottanut kapulan pois sanomatta mitään, lähetänyt uudestaan, taas haistelua, ja ehkä säkällä oma kapula löytyy hangesta. Tänään koin tässä asiassa ahaa-elämyksen. Ehkä ongelmana onkin lumi. Koska maassa on lunta eikä muita risuja, roskia, kiviä, jne. tällainen arpominen on mahdollista. Kun aikansa tökkii siellä hangessa saattaa se oma piilotettu kapula osua suuhun. Ja palkka tulee vaikka nenää ei tullut käytettyä eikä neidillä on harmaata aavistusta mistä palkka tulee. En ole osannut epäillä tätä koska Salsa tekee liikkeen mielellään eikä osoita turhaantumista juurikaan. Mikä lääkkeeksi? Kokeilin siirtää treenit liiteriin. Siellä niitä hämy-tikkuja ainakin riittää. Ainakin teoria osoittautui oikeaksi, näennäis-haistelulla omaa tikkua ei yllättäen löytynytkään. Menipä vaikeeksi tuumasi Salsa, mitä sä nyt oikeen haluut et mä teen? Vasta muutaman treenikerran jälkeen voin raportoida toimiiko uusi taktiikka ja saadaanko nenä auki. Pk-tottis treenitkin meillä oli perjantaina. Tehtiin noutoa kun en muuta keksinyt. Halusin tsekata olenko treenannut pitämistä oikein. Hyvä että testasin - en nimittäin ollut. Ihan kaikki väärin, irrottamisen jaksotukset, kapulan hietto, käskytys - you name it! Lisäksi olen koko ajan treenannut iskunoutoa luullen treenanneeni vauhtia. Jap! Kun ei se nyt ole niin tarkkaa. Mutta ymmärsin nyt miksi iskunouto on tuonut nopeutta kapulalle menoon mutta myös epätarkkuutta kapulan ottamiseen. Lisäksi luoksetulovauhti on kärsinyt. Suski antoi hyviä vinkkejä ja Salsa oli pätevänä. Sitä treenatessa pitäisi aina muistaa alussa kehua ja nostaa vaatimustasoa treenin loppua kohti. Tottiksessa olisi kiva päästä esteitäkin treenaamaan, mutta ehkä parempi sitten kun olen varma että selkä on kunnossa. Parempi se on ollut mutta välillä koira edelleen kulkee selkä tosi pyöreänä. Huhtikuulle on jo sovittu haku-treenejä ja niitä odotetaan innolla. Haussa meillä on vähiten tavoitteita mutta se vie eniten aikaa kun treenikausi on päällä. Onko järkee, en tiedä... Mutta metsässä on mukavaa ja pääsee puuhaamaan myös muiden koirien kanssa jä näkemään miten ne kehittyvät. Lisäksi menin sitten lupautumaan Vekoran hallitukseen. No, tätä luppoaikaahan mulla on joten hyvä päätös. Ja täytyyhän yhdistyksen eteen hommiakin tehdä, aina ei voi olla vaan saamapuolella.

Meksikon karvattomat - ja karvaiset - koirat

Käytiin auringosta nauttimassa toisessa "kotimaassamme" Meksikossa. Ihanat kaksi viikkoa kuten arvata saattaa. Olen reissuilla aikamoinen koirabongailija, F välillä vähän hermostuu minun "kato mikä koira" jankutukseen. Yhden puhdasrotuisen bortsun bongasin, yritin omistajien kanssa juttusille muttei löytynyt yhteistä kieltä, kyseessä oli ranskalainen perhe joka ei puhunut englantia eikä espanjaa, vähäisetkin ranskantaidot meni yllättävässä tilanteessa aivan lukkoon. Pyysin lupaa kuvata koiran ja sönkötin jotain "mua aussi border collie...". Jep jep. Koira oli nätti, aika iso narttu. Kulki vapaana omistajan perässä ja näytti olevan aika alistettu, pelokas. Mutta kun omistaja antoi luvan antautui rapsutettavaksi ja oikein nautti hellittelystä. Muutaman muunkin koiran kimppuun hyökkäsin. Rannalla näin tämän upean doberman uroksen. Todella ihmisystävällinen ja kaunis koira, harmi vaan nuo typistetyt korvat ja häntä. Koira oli kahden nuoren pojan seurassa. Kun kysyin lupaa kuvata ja pojat toivoivat että kuvaisin mielummin heitä. Kiva kun eivät ainakaan ihan mummona pitäneet. Paikalle pyyhälsi hetkeä myöhemmin ihan yksin tämä komea alkuasukas - oikea meksikon karvaton koirako? Hilpeä veikko tarkasti dobermannin (joka oli onneksi kiinni, uroksia molemmat) ja jatkoi kiireesti matkaa, places to go, dogs to meet. Yhtenä iltapäivänä makoilimme rannalla auringon jo laskiessa. Viereinen seurue oli kolme italialaista tyttöä jotka puhelivat kovaan ääneen, kiinnitin heihin huomiota kun kuulin koiranpennun vinkunaa. Tytöillä oli kaksi pientä vaaleaa pentua syleissään. Vähän kauempana seisoi meksikolainen nainen pienen tytön kanssa. Aikansa leikittyään pentujen kanssa tytöt kutsuivat naisen luokseen, kysyivät lahjoittaako hän toisen pennuista heille, valitsivat toisen pennuista ja lähtivät naisen perässä rannalta. Elävien eläinten kauppaaminen kaduilla ja rannoilla on ankarasti kielletty Meksikossa. Luulen kuitenkin että tässäkin tapauksessa nainen sai rahaa vaikka kovaan ääneen lahjoittamisesta puhuttiinkin. Playa del Carmenin rannoille ei muuten saa tuoda koiria, mutta nyt on kyseessä Meksiko, sääntöjä voi vähän kiertää. Toisena päivänä näin lapsikatraan roikottavan pentua rannalla. Meni lähemmäksi ja kun lapset laskivat koiran maahan menin heidän luokseen ja nostin pennun syllini. Pyysin että lapset nostaisivat pentua varoen ettei sitä satu. Kysyin pennun nimeä, ja vanhin tyttö kertoi sen olevan Medusa. Kerroin että minulla on kotona kaksi koiraa joiden nimet on Nacho ja Salsa. Lapset eivät pelästykseltään saaneet sanaa suustaan. Varmaan heistä oli outoa että vaalea turisti tulee juttelemaan. Ehkä vanhemmat ovat puhuneet pahaa turisteista tai kieltäneet juttelemasta vieraille. Päästin lapset pälkähästä ja jäin toivomaan että heille jäi edes pieni kipinä siitä että koiria ja eläimiä yleensä pitää kohdella varoen ja arvostavasti. Suurimman vaikutuksen minuun teki koira josta en saanut kuvaa napattua. Huomasin koiran kadulla matkalla ravintolaan vähän kaupungin laidalla. Selvästi katukoira, laiha ja turkki huonossa kunnossa. Koira oli vaalea, kuin kultaisen noutajan pienoismalli, ja erittäin ilmeikkäät tummat silmät. Kun astuimme ravintolasta ulos sama koira istui ulkopuolella. Terassilla istuvat vanhemmat naiset olivat syöttäneet sitä. Istuimme hetkeksi ravintolan ulkopuolella penkilläja juttelimme naisten kanssa. Koira hakeutui seuraamme ja sen silmien surumielinen ilme jäi lähtemättömästi mieleen. Mutta siinä koirassa oli jotain, sain käyttää kaiken tahdon voimani etten vienyt sitä hotellille, pessyt ja syöttänyt, alkanut järjestelemään sen tuomista Suomeen. Jos kohtaaminen olisi tapahtunut alkulomasta olisi saattanut jopa tehdä sen. Tiedän - on naivia ajatella lähtevänsä matkalle ja alkavansa pelastaa katukoiria. Tuskin se edes olisi sopeutunut tänne kylmään ja pimeään, saati sitten tähän kontroloituun elämään. Ja yksi mikä on varmaa on että Salsa olisi taatusti vihannut sitä. Monet amerikkalaiset turistit näyttivät tuoneen koiransa mukanansa. Playa del Carmenin turistikoirien elämä oli leppoisaa, pitkiä lenkkejä rantabulevardilla aamuisin ja illalla auringon laskettua, päivät loikoilua ilmastoiduissa huoneistoissa tai varjoisilla pihoilla. Meidän loma oli erittäin leppoisa, aikaa oli jopa pitkästymiseen asti, ja lopulta oli mukava palata kotiin, ja omien karvakuonojen luokse. Tällä viikolla ollaan aloitettu paluu arkeen agitreeneissä ja tokon omatoimivuorolla. Motivaatiot oli ainakin kohdillaan sekä koirilla että ohjaajilla pitkän tauon jälkeen. Toim huom - lisään kuvat koirista myöhemmin