Ei kummoinen treeniviikko

Viikko alkoi hohdokkaasti Nina tokoilla. Meidän vuoron aikaan oli jo säkkipimeää ja vettä satoi kaatamalla. Otin Salsan treenamaan, pentu oli kyllä mukana ja tutkaili Veikkolan ihmeitä isännän kanssa vähän aikaa. Edellisestä viikosta innostuineina tehtiin ruutua. Aika kivasti meni, parasta on että vaikka ruutua oli vähän vaikea löytää pimeässä (kentällä on siis valot mutta silti), Salsa ei turhautunut niin paljoa että olisi alkanut ääntelemään. Avustajan palkkaamana ei oikein toimi, Salsa menee niin saaliille ja kyyttä milloin lelu lentää. Jos avustaja vaan näyttää paikkaa ja minä palkkaan niin keskittyy paremmin. Olen nyt alkanut Ninan ja Sirken neuvosta stoppaamaan sen sinne ettei valuisi minua kohti lelua hakemaan. Löntystän sitten ajallani ruutuun ja palkkaan ja Salsa vetää kunniakierroksensa. Ykköspalkka Salsalle on juosta kovaa lelu suussa. Kaartaa aina oikealle, hassu pieni paimen. Ironista kyllä, pennulle näyttäisi kehittyvän vasen kaarto. 

Loppuviikko meni työ- ja remonttikiireissä joten muuta ei treenattu, paitsi pennun kanssa vähän remmikävelyä. Tämä onkin aika vaikea tapaus kun jahtaa autoja. Varsinkin suoraan kohti tulevat autot hiekkatiellä, jollaisen varressa asutaan myös, ovat kovasti paimennusviettiä stimuloivia. Hyvää on se että pentu on edelleen ahne joten kontaktitreenillä ja ajan kanssa ongelma varmaan pienenee. Mutta tuleeko siitä koskaan Salsan veroista vapaana jolkottelijaa, mene ja tiedä.

Perjantaina mentiin metsään, kepo teki pienet jäljet mustavalkoisille, Rumballe ehkä 30 metriä ja paljon nameja, Salsalle vähän piedempi ja vähemmän nameja. Keskittyneesti nuuskuttelivat molemmat. En tiedä yhtään osaanko opettaa tätäkään hommaa alusta asti oikein mutta mennään sitten vaikka sen kuuluisan kantapään kautta. Ainakin jäljestäminen on hyvää aktivointia ja vastapainoa päättömälle kaahotukselle. Vapaana Salsaa ja Rumbaa ei voi metsässä kovin kauaa pitää, Salsa juoksee niin kovaa ja pitkää lenkkiä että pelkään ettei pentu osaa yhtään säännöstellä voimiaa vaan satuttaa vielä itsensä.

Eilen sunnuntaina tein pihatottiksia Salsalle, ruutua pitkään heinikkoon, seuraamista, jääviä ja eteenmeno. Ihan vaan ylläpidon kannalta. Ja kivaa on. Salsa tykkää ihan hulluna treenaamisesta ja oikein imee itseensä kaiken jakamattoman huomion kun pentu on kerrankin pois jaloista. Rumba teki sitten vielä "aksaa", eli siivekkeiden kiertoa ja välistä juoksemista kuolleelle lelulle - ihan eka kertaa ja tosi pätevästi. Motivaatio on helppo homma tämän pennun kanssa. Jos en onnistu sitä pilaamaan tietty... Koko päivä oltiin oltu pihahommissa, hieman haastavaa kolmen innokkaan pikku apurin kanssa, ja sitten illalla lähdettiin vielä Rumban kanssa Kauklahteen ihmettelemään miltä maailma ja ne autot näyttää pimeän aikaan. Autojen valot kyllä kiinnosti, tarkkana saa olla tämän paimankoiran kanssa. Kotiin tullessa olikin pentu aika valmista kauraa, päivän koitokset veivät kaikki mehut.

Niinpä ajattelin että pääsisin tänä maanantai-iltana helpolla töiden jälkeen. Kävin Rumban kanssa vähän ison tien varressa harjoittelemassa remmikäytöstä ja käytin aikuiskoirat pienellä kakkalenkillä. Yritin ruveta sohvalle lepäämään mutta vielä mitä! Koirissa on virtaa kuin pienessä kylässä  - kaikki matot oli pian rullalla ja kengät eteisestä levitelty pitkin keittiötä (Rumban toimesta, aikuiset ei kenkiin tietenkään koske). No, ei auta kun releet päälle ja metsään koko poppoon kanssa. Eilisestä metsälenkistä viisastuneena, kuultiin laukauksia ihan läheltä, minä pelästyin Nacho ja Salsa ei reagoineet mitenkään, laitoin kaikille huomiliivit ja valot. Pakko oli taas pitää laumanjohtajaa remmissä suuri osa matkaa kun meno tuppaa yltymään niin hurjaksi. Kun Salsa sitten oli vapaana se kaahotti parimetristen karahkojen kanssa ihan kaikkien meidän hengen tai ainakin terveyden uhalla. Jouduin kieltämään aika napakasti. Hassua että vaikka se on kotona niin rauhallinen, tietyissä olosuhteissa siitä kuoriutuu ihan villipeto. Hauskinta oli kun kaikki koirat oli irti ja parin metrin päästä hyppäsi pupu kolostaan. Salsa tietenkin bongasi sen mutta taas kauhea huuto ja sain sen jättämään jäniksen. Nacho käveli ihan sekunteja tuoreen jäljen päältä nenä ylhäällä ja kerjäsi namia. Eikä tässä nyt ole kyse siitä että se olisi jotenkin erittäin vahvasti vastaehdollistettu pois riistalta. Sillä vaan on päässä jotain vikaa? Rumba etsi pupua vimmatusti, oli hauska seurata miten se pyöri jäljen päällä ja touhotti mukamas tietäen että jotain kivaa tässä nyt on mutta mitä pitäisi tehdä, häh! Hassu pentu.

Kotiin tullessa oli ihan mahtava iltarusko.

Näytti kuin metsä olisi tulessa.

Kun kamera kerran oli kädessä yritin koiriakin kuvata muttei siinä hämärässä saanut tallentumaan muuta kuin tällaisia kiiluvasilmäisiä petoja.

Sirken toko perjantaina ja lauantai aamun jäljet

Jos maastolajit ei nyt oikein onnaa niin kentällä menee onneksi vähän paremmin. Eilen illalla treenattiin tokoa Sirke Viitasen opastuksella. Sirke oli muuten myös viime sunnuntaina hakukouluttaja.
Alkuun tehtiin pennunväsytystreeniä. Sivulletuloja, imutusta ja pentuluoksetuloa. Toimi. Pentu väsyi ja teki keskittyneesti. Loppuun leikittiin vielä kahden lelun leikkiä ja itsehilltäleikkiä. Molemmat sujui hyvin Rumbalta. Leikittäjä voisi olla hieman vikkelämpi liikkeissään mutta minkäs teet. Rumba ottaa myös kuolleen lelun hyvin, ei tarvitse ihmeemmin opettaa.
Salsalla oli tosi hyvä ruututreeni. Ruutuja oli kolmella suunnalla, vähän erilaisina.  Paikka näytettiin joka kerta. ensin ohjaaja palkkasi ja sitten minä siirryin palkkaamaan. Palkkaaminen onkin ruudussa tosi vaikeaa. Kun pitsäisi juosta gasellin lailla ruutuun leikkimään. Salsa selvästi tykkäsi tällaisestä vähän haastavammasta treenistä. Yksi ruutu oli keskellä aksakenttää! Se tehtiin ensin niin että tultiin ruutuun vinosta nurmikentän puolelta. Tässä oli vähän hapuilua. Toinen toisto toisesta suunnasta niin että matkalla oli siivekkeitä. Salsa haki linjan siivekkeiden välistä enkä palkannut sitä siitä.  Seuraavalla toistolla se korjasi  linjan suoraksi - viisas pikku koira!
Salsan kanssa pitääkin olla tarkka siinä että ttreenit vaikeutuu sopivasti eikä onnistuneen toiston jälkeen tehdä koskaan täysin samanlaista harjoitusta. Siitä Salsa hämmentyy ja alkaa yrittää muuttaa jotain suorituksessaan. Juteltiin myös siitä miten lähityöskentely ei ole bordercollielle mitenkään luontaista. Se on luotu juoksemaan ja tekemään työnsä etäällä ohjaajasta. Ei työskentelemään tiukassa katsekontaktissa aivan kiinni ohjaajassa. Siksi seuraamisen opettamisessa pitääkin olla hieman nokkela.
Salsan seuraaminen on nyt minun mittapuun mukaan tosi hyvällä mallilla. Toki kontakti välillä katkeaa ja se hieman edistää. Mutta vire on korkealla, häntä huiskuu, ääntely on vähentynyt ja mikä parasta seuruu on meistä molellista mukavaa. Positiivinen kehä on syntynyt, kun Salsa tekee innokkaasti minä kehun sitä vuolaasti ja olen tyytyväinen ja se tekee entistä paremmin.
Eilisen treenin jälkeen tehtiin lyhyt paikkamakuu, Salsa ei tykkää enää mennä maahan, jostain syystä se paineistuu kun tietää että jätän sen yksin kun paikalla on muita koiria. Eilen se jopa nousi istumaan jota ei ennen ole todellakaan tapahtunut. Minä luulen että pientä pelottaa. Tosin hyökkäys on Salsan mielestä paras puolustus. Kun se on remmissä on rähjäys muille koirille taattu. Kun remmi irtoaa Salsa väistää. No joo, tämän kanssa eletään. Lopuksi tehtiin pari pitkää pätkää seuraamista ja jäävät (tai zeta). Meni tosi kivasti.
Vastapainona eiliselle kenttätreenille tein kaikille kolmelle pinet jäljet lähimaastoihin tänä aamuna. Rumban ja Nacho jäljet matalaan ruohikkoon n 20 metriä pitkinä, ajettiin 20 min vanhoina. Salsan jälki oli vähän pidempi ja metsässä, ajoin sen n 30 min tekemisestä. Rumba ja Nacho haistelivat kyllä tehokkaasti, nameja jäi aika paljon löytämättä ja ne etenivät oikeastaan molemmat vähän sivuttain jäljen vieressä. Rumba ei koskaan ole tehnytkään vastaavaa harjoitusta eikä oikeastaan namin etsintää muutenkaan, namit on tulleet aina kädestä. Nacho on tehnyt lyhyitä namijälkiä jonkun verran, ja etsinyt nameja ulkona ja sisällä, mutta sillä ei ole sellaista keskittymiskykyä ja pitkäjännitteisyyttä eikä se osaa toimia itsenäisesti vaan tavitsee koko ajan tukea. Salsan jälki meni hyvin ja se noukki tarkasti kaikki namit. Tiedä vaikka siitä saisi jälkikoiran. Rumban kanssa on tarkoitus ainakin kokeilla mihin rahkeet riittää.

Sunnuntain hakutreenit

Päästiin mustavalkoisten kanssa  hakumetsään. Vakituista treeniryhmäpaikkaahan meillä ei ole koska Salsa on ollut mammalomalla. Ja muutenkin harmittaa ja hävettää koko meidän hakutreenailu. Se on lähinnä sellaista metsähömpöttelyä kun niin harvakseltaan treenataan.
Rumba pääsi tallaamaan ja se oli ha-us-kaa. Hassu pieni pentu.
Salsa treeni meni aika lailla penkin alle. Ensin olisi halunnut tehdä ilmaisua mutta ohjaaja oli ihan oikeassa, kun ei se ole vielä ihan varma kentällä niin turha hätiköidä siirtämään metsään. Tehtiin sitten lähestymisiä. En siis mennyt hakemaan Salsaa kolmelta ekalta piilolta lainkaan vaan  maalimies kuljetti koiraa radalla eteenpäinja minä kutsuin sen seuraavalta lähetyspaikalta suoraan. Löytäminenkin oli vähän niin ja näin. Pistot on ihan vinkuroita. Toispuolisuus vaan korostuu ja Salsa kaartaa aina vaan vahvemmin oikealle.  Paketti on niin hajallaan että mietin onko koko touhussa mitään mieltä. Koiralla on kyllä kivaa, Salsa rakastaa juosta metsässä ja löytminenkin on hauskaa kun saa leikkiä maalimiehen kanssa.
Rumba sai kohdata pienen elämänsä ensimmäisen kerran maalimiehen metsässä. Sekin harjoitus meni siinä mielessä pieleen että minä en nähnyt mihin maalimies meni piiloon niin haahuiltiin siellä metsässä aika kauan. No, maalimies oli kuitenkin kiva, ei kovin pelottava. JA sillä oli purkillinen ruokaa. Rumppis <3 ruoka.
Salsalle tehtiin vielä esineruutu. e meni jos mahdollista vielä huonommin kuin haku. Vasta treenin jälkeen tajusin että ei me olla tehty kuin omilla esineillä. Nyt oli kaikki vieraita. Salsa etsi mutta ei ottanut alkuun vieraita ollenkaan. Otin monta uutta lähetystä ja homma meni aikamoiseksi hinkkaamiseksi ennenkuin sain Salsan kannustettua ottaamaan vieraan esineen. Aion kokeilla samanlaista treeniä uudestaan. Vieraat esineet, toinen takakulma "miinoitettu" esineillä niin että tuuli tuo hajut suoraan nokkaan. Lopetus ennekuin kaikki on nostettu. Ja lelupalkka. Namipalkka toimii vaan vuosi vuodelta huonommin Salsan kanssa. Se arvostaa leikkiä niin paljon enemmän. Tosin mulla ei koskaan ole kovin kaksiset namit. Jos kokeilis kuivattua maksaa tai jotain niin ehkä sitten.

Summasummarum - treenit meni huonosti mutta oli kiva olla ulkona koko päivä kauniissa ilmassa ja koirat varmasti nautti. Iloisella mielellä tehtiin kaikki mitä tehtiin vaikkakin päin honkia.

Muokkelimuoks: sain ihania kuvia Tuijalta, tässä muutama fiilistely aurinkoisesta hakumetsästä.
Kuvat siis Tuija Hurmekoski

Lähetyksissäkin on vielä paljon hiomista

Salsa on keskilinjalla tosi eleetön mutta lähtee reippaasti maalimiehelle

Köllöttelyä treenin päälle

Rumppis ja korvat

Passikuvat

Rumba täytti alkuviikosta neljä kuukautta ja käytiin tänään vahvisterokotuksilla ja hakemassa passia.
Nyt on koko perheellä dokumentit kunnossa ja voidaan vaikka lähteä ulkomaille!

Lääkärin vastaanotolla oli vastassa samanikäinen sharpein pentu. Se oli ihan hurjana Rumballe, murisi ja kiskoi. Rumppista vähän pelotti mutta nameilla selvittiin tästäkin tilanteesta. Se on siitä niin kiva koira että aina maistuu vaikka vähän huonompikin namppa. Viikonloppuna treenattiin imutusta luumuilla. Jep.
Olin kyllä aika järkyttynyt siitä el.vastaanoton kurttunaamasta. Luulin että sharpei on vielä kielletty Suomessa mutta ilmeisesti ei? Pennuksi en olisi sitä tunnistanut muuten kuin pienestä koosta. Kauhea kasa voiteita ja puhdistusaineita lähti perheelle mukaan kun poistuivat, ihan hirvitti. Mutta ei siitä sen enempää ettei kukaan suutu.
Rumba käyttäytyi kivasti, pusutti tietty eläinlääkärin ja hoitajat. Ei mitään kamalaa hulabaloota ja riehumista, äitinsä tyttö. Painoa 10,3 kiloa, olisin odottanut ehkä vähän enemmänkin. Ruokinnassa ollaan siirrytty kolme kertaa päivässä rytmiin jo viime viikolla, annoskokoa täytynee vähän tarkistaa. Lisäksi meneehän tuota namiakin treenihetkiin ja luita kohtuullisesti.

Meidän koirat söisi vaikka kuinka paljon niitä vuotaluita mutta kaikkien kauhujuttujen jälkeen en anna niitä kuin hätätilanteessa. Rauh! hirvennahasta tehtyjä olen ostanut mutta ne ovat sikamaisen kalliita. Hieman halvemmalla onnistuin löytämään Lemmikkistoresta http://www.lemmikkistore.fi/hirvikarpanen-p-3745.html hirvikärpäslastuja. Hintaero on huima - jos ostaa M&M:stä ne on 2,49 kappale kun taas tuolla 1,35 kappale kun tilaat yli kymmenen. Kyllä lemmikkikamoilla järkyttäviä summia tahkotaan rahaa, eikö kilpailua vieläkään ole tarpeeksi? Siis eihän siinä sinänsä mitään pahaa ole että joku tekee hyvää businesta mutta ollaan me koiranomistajatkin aikamoisia hölmöjä. Itse kuulun ihan ihan siihen superhölmöjen luokkaan. Parasta ja hinnalla millä hyvänsä.

Siis aiheeseen - Rumban 4kk kuvat tuleepi tässä.

Koko konkkaronkka
(toim. huom. ruokakuppi joka mahdollistaa pennun pysymisen paikoillaan  nanosekuntia kauemmin on leikattu pois kuvasta mutta selittää koirien kenottavat asennot - ei huonoa kuvanlaatua ja ylivalottumista tosin.)

Äiti ja tytär - sama kenotus

No en varmaan lähe tästä varastamaan kupille

Paerit kunnossa

Seisotuskuvia ottaminen on jokseenkin haasteellista

Joskus se myös nukkuu, ihan reporankkana...

...ja rentoreiskana (Rumban tuhoama ortopedinen koiranpeti sai remontin ajaksi jatkoaikaa terassipetinä)

...mutta enimmäkseen se on kyllä tällainen monsteri.

Ja rakas monsteri onkin. Pentukurssilla oli taas tällä viikolla mennyt kuulemma hyvin, ollaankin monta kertaa ihmetelty että tämä on taas ihan erilainen koira. Niin ahne että motivointi on todella helppoa, itsenäinen mutta kuitenkin innokas tekemään juttuja. Kova kantamaan tavaroita ja järsimään sekä varastamaan kiellettyjä esineitä; kenkiä, kynttilöitä, työkaluja (remontinteko hieman haastavaa kun pikkukoira levittelee työkalut pitkin pihaa), ruokakuppeja (niitä ei koskaan meinaa löytää ruoka-aikaan ja kaksi on jo laitettu päreiksi). Ja sitä paperi ja pahvisilpun määrää!!! Yöt nukutaan kiltisti eikä yöpissejä ole tullut moneen viikkoon. Ihana pentu mutta innolla odotan myös että se kasvaa ja aikuistuu. Ja kommentti siitä ulkomaanmatkasta oli täysin teoreettishypoteettinen, me ei lähdetä täältä taloudellissosiaalisista (no ei se ole sana, tiedetään!)-syistä varmaan ainakaan vuoteen Hankoa pidemmälle, jippiaijei!

Huipputreeniä huippukoirille

Vaikka joskus tuntuu ettei me koskaan mitään treenata niin kyllä niitä treenejä siiten kertyy kun alkaa kirjaamaan.
Maanantaina tehtiin Salsan kanssa Ninan tokossa ruutua ja luoksetuloa. Juuri kun rupesin kehumaan Ninalle että takapalkka on yht'äkkiä alkanut toimimaan Salsalle niin eipä vaan toiminut. Mokasin itse liikkeen alun kun Salsa vähän jähmi maahanmenossa ja jätin sen paikkamakuukäskyllä. Salsa tuumasi että tämä on joku kompa niin enpä varmaan liiku. No, vapautin sen siitä palkalle. Loistavaa ohjaamista... huoh! Seuraavalla kerralla seisominen onnistui hyvin mutta maahanmeno oli hidas niin palkkasin sitten siitä. Jepjep... Ruudussa olen vaan ihan  liian hidas palkkaamaan eikä kriteerit ole tarpeeksi selkeät. Ainakin omatoimisesti tehdyt seuraamiset ja jäävät oli tosi hyvät. Tunnaria tehtiin kentän laidoilla metsänkeppiharjoituksina. Nenä kyllä toimii, ongelma on jossain muussa. Mutta Salsalla oli kivaa. Se on nykyään hirmu innoissaan kun päsee ilman pentua touhuamaan ja saa kaiken huomion itselleen.
Keskiviikkona Salsalla oli aksat, hyvin oli mennyt. Pitäsi varmaan sinne kisoihin sitten?
Torstaina vuorossa tottis-treenit. Ostin vuoron oikeastaan Rumbaa varten. Ohjaaja unohti treenit (!) joten menin itse ja tehtiin seuraamista imutuksena. Salsan olen aikoinaan opettanut perusasennolla ja sitä virettä onkin saatu sitten korjailla pari vuotta. Olen joskus tehnyt imutusta Salsan seuraamispaikan korjaamiseksi mutta ihan väärin ilmeisesti. Käden linja ja namin asento onkin tässä ihan eri kuin mitä olen luullut. Palkka ei olekaan kiinni omassa jalassa! Ja palkkaamisen jaksotuksen olin täysin unohtanut. Kiitos Suski http://www.tamaon.com/Etusivu.html muistutuksista! Lisäksi tehtiin jääviä ja Rumba hoksasi homman heti vaikka mitään vastaavaa sen kanssa ei ole vielä tehty. Kun vaan itse muistaisin olla rauhallinen ja jaksottaa!
Salsa toimi vielä häiriökoirana hoffinartulle joka oli hieman ärhäkkä. Salsa hallitsi hermonsa hyvin vaikka tilanne jännitti meitä molempia aika lailla. Pahinta tässä kaikessa on että minä olen alkanut pelkäämään tietynlaisia koiria sen rotikka-hyökkäyksen jälkeen. Ja kyllähän Salsa sen aistii. Mikä siis neuvoksi? Terapian tarpeessa varmaan molemmat.