Vauhtilajeja

Meidän uusi aluevaltaus - rallytoko on todellinen vauhtilaji. Siinä riittää kanssatreenaajille ihmeteltävää kun me Nachon kanssa mennään, koira sinkoilee eestaas ja minä nami kädessä narunjatkona. Koiraa ei saa kieltää, remmiä ei saisi käyttää ja kaiken pitäisi olla niin pirun positiivista. Ei päätä eikä häntää... Kyllä ne muut kurssilaiset nauraisivat jos kehtaisivat. Mutta ovat sen verran sivistynyttä porukkaa sentään etteivät ihan päin naamaa kehtaa sanoa että mitä te oikein teette? Ja minkäkun ajattelin että pitää järkätä Nadellekin jotain kivaa kun aksailut on jäänyt vähemmälle jatkuvien selkä ja jalkaongelmien takia. Edellisviikolla Nacho olikin lääkekuurilla kun nyrjäytti "nilkkansa", kai se on myönnettävä ettei se on enää mikään ihan nuori koira. Rallytokossa meidän suurin ongelma on kai kontaktin puute, tai ettei se tahdo kestää puoltasekunttia kauempaa. Menee ihan sähläykseksi. Käskyt on toki hallussa - ns. kyllä se kotona osaa-ilmiö ja iloinen asenne on Nacho luonnostaan. Käydään toki kurssi loppuun, hauskanpitoahan sen vaan pitikin olla. Mutta meille itsellemme, ei yleisölle. Salsan aksatreenit menee mukavasti F:n ohjauksessa, yhteinen sävel alkaa löytyä, koira jo vähän lukee rataa ja hakee esteille. Ennustan ongelmia kontakteilla, ylläripylläri. Minusta se on sikanopee, mutta vertailukohtana onkin minikoira. Olin viimetreeneissä mukana ja tein Nacholle pientä radanpätkää rimat maassa. Vähän oli kaveri innoissaan, ihana nähdä miten se innostui nädessään esteet ettei oikein tiennyt miten päin olla. Ohjaaminen oli helppoa, kun se osaa jo esteet. Voi kun päästäis vielä treenaamaan! Kolmas vauhtilaji eli juoksu on nyt sitten päällänsä, Nacho huomasi sen jo alkuviikosta, perjantaina meno alkoi jo olla sellaista että tilasin tyypille menolipun Etelän lämpöön. Onneksi löytyi sopiva kyyti ettei tarvinnut edes itse ajaa. Salsa on tavalliseen tapaansa vaisu, johtunee ikävästä ja hormooneista. Juoksunväli se 5 kk ja kaksi viikkoa kuten viimeksikin.

Ja pelkkää mölliä...

Meillä menee koira ylikuntoon kahdet treenit illassa per kuono. Tänään tehtiin ensin möllitokot Kauklahdessa ja sitten tyypillä oli vielä aksatreenit. Ihmisillä helpompaa, vain yhdet treenit per nenä. Mutta kaikki osapuolet taitaa olla tyytyväisiä. Mölleistä sen verran että suht ok. Tuomarin kopeloinnisa ei tykätä, täytyy laittaa kaikki vieraat koittamaan siltä takapää. Paikkamakuun maahanmenossa jouduin antamaan tuplakäskyn, ei ollut Salsa kuulolla. Välillä sulkee korvat ihan totaalisti, ja jää omiin maailmoihinsa haaveilemaan. Kivasti paikkamakuussa köllötti, ei ongelmia. Seuruulähdöissä on vielä toivomisen varaa eikä kontakti pysy ihan 100% mutta muuten aika nätisti menee. PAITSI se liikkeestä seisominen. Mitä sille on tapahtunut. Pikkusen epävarmahan se on ollut ja aloin sitä sitten hieromaan kun otus meni aina joka toinen kerta maahan. No, miten käy - nyt se ei mene sitä ollenkaan. Ekalla kerralla jäi istumaan, what!!!, ja tokalla kerralla ensi maahan, käskin nousta ylös ja kun olin palaamassa niin koira alkaakin pakittaa, ikäänkun varoo etten toru sitä. Äääh, pilalla koko liike. Ja eikun alusta vaan. Hyvä tietää nyt toikin ongelma. Mahtavaa kun joku viitti järkätä näitä treenejä, kyllä niistä on suuri hyöty.

Ihana koira, hyvä agi-treeni

Ihan tuli paha mieli kun koiraa haukuin ja parjasin viimeksi. Mahtava otus se on, tai ne on molemmat. Jouduttiin laittamaan ne hoitoon viime viikonloppuna kun piti päästä bilettämään, ja kovasti kehuja saivat. Nacho oli ollut koirasaaressa ja yrittänyt niskan päälle parille rhodesiankoiralle - ei ainakaan itsetunnossa vikaa. Muutenkin kuulemma helppo kaveri, ja sen hän minä jo tiesin, sen voi jättää kenelle tahansa minne tahansa ja aina sopeutuu ja on kivasti. Salsalla oli hupia velipojan kanssa peuhatessa. Sunnuntaina vielä moikattiin Anitan pikkupentuja ja olin aika ihmeissäni kun Salsa oli nätisti. Vähän outojahan ne oli Salsan mielestä, muttei mitään ärhentelyä mistä olenkin tosi tyytyväinen. Tänään oli sitten ekat aksatreenit. Salsa oli vähän väsyksissä pari päivää appivanhempien kissoja taas paimennettuaan mutta aika kivasti meni. Aika selvää alkaa olla ettei neitisemme kestä kovin paljon toistoja ilman pausseja, mutta kun vire löytyy on meno aikas tarkkaa. Putket päät hakee kun vettä vaan ja kontaktit toistaiseksi, kopkop, ihan ok. Minä ohjasin tänään kun F on ollut kovassa flunssassa koko viikon, hirveä hiki tuli. Jatkossa olisi tarkoitus jättää meidän maxi sen ohjaajan käsiin joka edes teoriassa voi ehtiä sinne putken toiseen päähän ennen kun se ampuu sieltä ulos.

Kevät keikkuen tulevi

Eikä se keikkuminen ole aina hyvä asia. Paljon on tapahtunut viime päivityksen jälkeen, on ollut treeniä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Valitettavati. Salsan käytös nuorempia ja samanikäisiä narttuja kohtaan ei ole juurikaan parantunut, päin vastoin. Uroksia sietää tai jopa rakastaa, riippuen tilanteesta. Viime maanantaisen ikävän välikohtauksen jälkeen pidettiin neljä päivää ihan täyttä jääkautta, en katsonut, koskenut tai puhunut koiralle, mies ruokki ja hoiti lenkitkin melkein kaikki. Oli neiti aika ymmällään mutta ei ihan kauheasti edes hakenut seuraan. Nyt olen lisännyt kontaktia ja ottanut kevyttä treeniä mutta kaikki sylihalipusuttelu sessiot on ehkä lopullisesti meiltä mennyttä elämää. Tulkintoja ja neuvoja on yhtä monta kuin koiraihmisiä, kaikkia en pysty kuuntelemaan saatikka noudattamaan. Olen kuitenkin jonkunlaiseksi johtajuusongelmaksi tämän mielessäni tulkinnut. Salsa ei kunnioita minua ja kuuntelee vain silloin kun houkuttimet on tarpeeksi hyvät. Yritän siis olla johdonmukaisempi, ei helppo homma minulle, ärhentely muille koirille ei käy ja piste ja huomiota saa silloin kun minä päätän. Mitä enemmän tätä pohdin sitä enemmän pää menee pyörälle - ja masentaahan se tietty. Mutta ei huonoa ettei jotain hyvääkin. Toiset möllitokot meni ihan kivasti. Tuomari oli aika tiukka, ja kääk - käveli meidän perässä niinkuin oikeat tuomarit. Siitä Salsa ensin vähän hämmentyi mutta tottui nopeasti. Liikkestä seisominen meni nollille kun lähdössä kontakti oli huono ja menin koskemaan koiraan. No - eipä noilla pisteillä niin väliä mutta kakkostulos se olisi ollut jos oikeat kisat olisi olleet kyseessä - onneksi tuomari oli tiukkana. Tänään olikin sitten jännää ohjelmaa - paimennusta ihan oikeilla ihka elävillä lampailla, Wollandian paimenkoulussa Somerolla. Kyllä jännitti - pelkäsin tietty pahinta, että Salsa hyökkää lampaiden kimppuun haukkuen ja näykkien. Neljä kertaa oltiin lampailla, Salsa ei purrut lammasta kertaakaan eikä haukkunutkaan. Ei kai ihme että kovasti välillä änki mun viereen kun kaikki treeni tähän asti on ollut lähellä ohjaajaa. Summasummarum aivan mahtava päivä, aurinko paistoi täydeltä terältä ja nyt nukkuu koirat lopen uupuneina tässä jaloissa.

Ekat möllit check

Kauheesti jänskätti mutta ekoiksi mölleiksi meillä meni kohtuu hyvin pääsiäissunnuntaina. Kauniissa säässä päästiin äkseeraamaan.
Alkuun Salsa meni kipsiin kun "tuomari" tuli vähän kopeloimaan. Salsa pelästyminen taisi tosin johtua siitä että minä vähän hämmennyin, kun en muistanut että sellainen osuus kuuluu myös kokeeseen.
Paikkamakuu meni ok, maahanmenossa jäi jostain syystä tuijottamaan koiraa joten hän siitä sitten varovaisesti ylös ryömimään että pitikö tässä tehdä jotain muuta... oma moka. Pysyi hyvin paikallaan vaikka viereiset koirat huseerasi vähän mitä sattuu. Maasta sivulletuloa se on alkanut vähän ennakoimaan, täytyypi treenata.
Seuruut ihan jees, kontakti oli meidän tekemäksi hyvä. Olen saanut neitiä jopa vähän syttymään seuruusta nyt viime aikoina.
Maahanmenot ja seisomiset ok, vähän vielä avitin käsimerkein mutta pitää ne nyt häivyttää pois. Luoksetulo ok, täytyy alkaa ottaa vauhtia siihen.
Hyppy meni hyvin mitä nyt ohjaaja mokasi. Unohdin antaa seisomiskäskyn kokonaan, pisteet rapisi.
Suoritukseen yleisesti olin tyytyväinen, Salsan innostus ja vireystaso paranee pikku hiljaa koko ajan.
Lähtiessä kävi vielä pikku välikohtaus. Päästin Salsan leikkimään ja noin kymmenenen minuutin päästä tilanne alkoi kärjistyä Salsan ja yhden toisen nartun välillä. Nopeasti tilanne oli päällä ja vaikkei se nyt kovin pahalta minusta siinä näyttänyt ikävä juttu kuitenkin. Mielestäni Salsa ei ole mitenkään agressiivinen, vähän epävarma, ei kovin tottunut muihin koiriin ja varmaan dominanssia löytyy myös. En nyt käy sitä sen enempää tässä ruotimaan, koirat on koiria, joskus näitä sattuu.

Tokoiluu ja muita suunnitelmii

Laitoin tohon yhden kaverikuvan, meidän koirilla on sattuneesta syystä enemmän vauva- kauin hauvakavereita, Nacho sietää lapsia kun on pakko, Salsa tykkää mutta ei silläkään hermo ikuisuuksia kestä. Maaliskuu meni ohi ihan hujauksessa, koirat joutui olemaan aika peruslenkillä ja sisäaktivoinnilla, mitä nyt Salsan kanssa käytiin maanantai-treeneissä. Oli ihan kauheesti ohjelmaa muilla elämän osa-alueilla, harmittaa kun tuo päivätyö rajoittaa harrastuksia niin hirveesti. Pihalla ollaan välillä tehty kevättä ja välillä taas lumitöitä, sulais jo mokoma niin päästäis multaan möyrimään.


Kevään ja kesän pääaktiviteetti on meillä TOKO. Treenataan Salsan kanssa aktiivisesti ja toivottavasti päästään myös kisaamaan. Alkuperäinen suunnitelma oli ilmottaa meidät pariin kokeeseen toukokuussa mutta nyt en sitten uskallakaan. Kisavalmis Salsa ei vielä ole, häiriintyy niin kovasti muista, ainakin tietynlaisista koirista. Tai ehkä kyse on siitä että emäntä ei ole kisavalmis.
Parit mällitokot on kuitenkin ohjelmassa, Vekoran kilpatoko kurssi, SBACKin leirillä tokoilut. Lisäksi olen ilmottanut molemmat apinat omiin estehyppelyryhmiinsä kesäksi.
Sitten meillä on yksi paimennnuspäivä sovittuna ja sen perusteella päätetään mennäänkö uudestaan. Minä tietty pelkään pahinta ja veikkaan että Salsa käyttäytyy niinkun viime kesänä kun nähtiin lampaita. Haukkui ja riehui kuin kaistapäinen.
Niin ja onhan meillä PK-tottis ja mahdolliset haku-kuviot.
Huh, alkaa itseäkin hengästyttää. Isäntä ei vielä tiedä mitä kaikkea olen suunnitellut... Eikä se taida tietää sitäkään että se saa mennä aksaamaan jommankumman kanssa. No, toivottavasti edes se lukee mun löpinöitä, sittenpähän tietää.

Matte on nyt vähän väsynyt

... niin että ei se jaksa blogiakaan päivittää. Se hermostuu meille ihan pikku jutuista.
Niinkun esimerkiksi että minä vähän haukun muille koirille, tai joskus myös tuntemattomille ihmistyypeille. Yritän vaan varoittaa sitä kaikesta epäilyttävästä. Viime maanantain treeneissä se hermostui minuun ihan kamalasti kun en halunnnut yhtään seurata. Vähän jännitti meitä molempia, mattea se että oli itse ehdottanut kokeenomaisia treenejä ja sitten oma koira ei pysynyt viittä metriä hanskassa. Ja minua jänskasi se että iso musta rottweiler Pyry oli palannut treeneihin ja jotenkin se vaan saa pasmat minulta sekaisin. Kun en taida olla ihan varma pystyykö matte minua siltä suojelemaan. Vaikka kaikki sanoo että se on tosi kiltti.
Ja eilenkin matte sai kamalan raivarin kun minä lähdin jäniksen perään. Se kirkui ja huusi niin että ajattelin okei, ei sitten. Vaikka oli sitä niin kiva jahdata pitkin tietä, me mentiin tosi lujaa. Onneksi Nacho oli kiinni, veikkaan että se ei olisi pysähtynyt ja sitten matte kyllä olisi saanut hermoromahduksen.
Mutta kyllä Nachokin saa sen välillä suunniltaan, taas ihan mitättömilla jutuilla. Niinkun jos se kaivaa kivoja kuoppia pihalle, se on nimittäin ihan fiiliksissä kun maa sulaa ja on mutaa missä kaivaa. Tai sinä iltana kun Nacho lähti iltapisun aikaan aivoimesta portista tielle. Ei herran jestas sentään miten se taas huusi ja kirkui.
Lenkilläkin se välillä möykkää meille kun meillä on kiirus eteenpäin, ja me vaan sille että rauhotu nyt hyvä ihminen, ota iisiisti.
Ja on meillä kaikenlaista kremppaakin ollut. Mulla silmät vuotaa, ja Nacholla on milloin selkä kipeä, milloin tassu tai silmä tulehtunut. Kun me sairastetaan on mattekin hermostunut. Mutta minä yritän sitä aina lohduttaa olemalla koko ajan auttamassa mitä se ikinä tekeekin, menen sen syliin ja annan paljon pusuja. Ja Nacho kans. Että kyllä se siitä. Kevättä kohti.
T. Salsa