Hyppiikö ne seinille, nehän on bordercollieita

Aika herätellä blogi henkiin. Kokeilen hieman eri tyyliä. Saa tykätä, tai kommentoida, jos olet siellä – lukija.

Tässä nykyisessä elämäntilanteessa on päiviä että koirat saavat aika vähän aktiviteettia. Kuten tänään. Elävästi on jäänyt mieleen yksi jakso Modern Family-sarjasta.

Perheen isä sanoo: ”äitinne on kuin bordercollie, hänen täytyy juosta joka päivä, muuten hän tulee hulluksi”.

Millaista on kun ei pääse juoksemaan? Aamulla tiettävästi normilenkki, noin 20 minuuttia hihnalenkkiä. Tiettävästi koska en itse ollut todistamassa duunireissun takia.

Kunhan tulevat, nuo ihanat kevään valoisat aamut, niin koirat pääsee taas metsään vapaana rellestämään.

Keskipäivällä pihapisu. Neljän jälkeen taaperolenkki, puoli tuntia, ehkä jopa kolme varttia ulkoilua, mutta taaperon tahtiin joten ei pahemmin liikuntaa.

Illalla pihaulkoilua 10 minuuttia, keskenään riehumista. Myöhemmin vielä iltapisu, pihalla.

Meneekö ne rikki? Eipä nuo nyt tavattoman kärsiviltä näytä. 

Rumba ehkä reagoi jollakin tavalla jos tällaisia päiviä on monta peräkkäin. Se keksii leikkiä melkein mistä vaan, spurttailee pihalla, nakertelee jotain sopimatonta aikansa kuluksi. Salsan arkikäytöksestä ei huomaa mitään. Mutta juoksulenkillä tai treeneissä se vetää karseita kierroksia. Mutta ei, rikki ne ei missään tapauksessa mene. Bordercolliehan on nimenomaan tehty siihen että sitä voi rasittaa kovalla työllä pitkiä jaksoja ja sitten se lepäilee viikko ja kuukausi tolkulla, liikkuen vain sen minimin mitä on pakko. Enemmän sen terrieläimen pää hajoilee jos se ei saa suorittaa päivittäisin rutiinejaan juuri samoihin kellonaikoihin.

Tällä viikolla Rumba vihdoin lonkka- selkä- ja kyynärkuvattiin. Tuloksista seuraava postaus, kunhan ensin vahvistavat Kenneliitossa.

Leirimuistio 2015

Blogi on ollut taas tauolla ja seliseli... Ja niin ovat aika pitkälti koirien treenitkin olleet. Vaikka sitten kun alkaa listaamaan niin onhan meillä ollut viikottaiset aksat, ihan joka viikkoa ei olla ehditty mutta kuitenkin, kahdet Ninan tokot (vain kahdet kun en muistanut että olin varannut meille paikan, miten niin äiti-aivot!) ja kahdet Sirken tokot. Ja satunnaiset esineet ja pihatokot sun muut. Mutta hyvin satunnaiset. Hävettää ihan käydä huippukoutsien treeneissä näillä harjoittelumäärillä. No, onneksi taitavat tytöt paikkaa mun laiskuutta.

Kammettiin sentään itsemme leirille Virroille, Briskness-porukassa tietty, ja samalla ekaa kertaa erossa pikkumiehestä yli kahdeksan tuntia. Hyvin meni, leiri sekä ero.

Salsa teki tiukkaa settiä aksaa molempina päivinä. Ehkä vähän helpompia ratoja mihin on viikkotreeneissä totuttu mutta hyvin vauhtiharjoituksia, putkipuomi-erottelut kuin vettä vaan. Se on ihan kone, pitäisi vaan kisata enemmän.

Rumba teki lauantaina aksaa kaksi treeniä (2x2xn 20 minuuttia) ja sunnuntaina mentiin suosiolla jäljelle. Aksa koutsi kehui Rumbaa hyvin keskittyväksi nuoreksi neidiksi. "Ei mikään reikäpää"!
Näyttäisi siis että se ammottava reikä mikä Pikku-Pumppiksen päässä oli on alkanut menemään umpeen. Se kuuntelee, on hyvin kerkkä ohjaukselle ja joskus jopa tottelee.

Ongelma Rumban kohdalla on, että sen kanssa on tehty niin paljon vähemmän keittiökoiratanssia - temppuja kotona sisällä mitkä opetan pääasiassa sheippaamaalla. Salsa ja jopa Nacho ovat paljon parempia tarjoamaan asioita. Tää yksi vaan tuijottaa ja menee maahan. Oma vika, ei vaan aika riittänyt kaikkeen kun yritin panostaa sosiaalistamiseen. Tais mennä metsään sekin. Mutta kaikenkaikkiaan Rumba on tosi kiva aksakaveri ja jäljelläkin näyttäisi toimivan. Toko ja tottis onkin sitten toinen juttu, saas nähdä jaksanko alkaa vääntämään.

Salsa kanssa tokoilu on aina vaan kivempaa. Tykkään kun se on innokas vaikka vähän rapatessa roiskuukin. Ääntely on ongelma mutten juuri nyt jaksa ottaa siitäkään kamalasti ressiä, yritän johdunmukaisesti olla palkkaamatta poishaukuttuja suorituksia ja saada sitä vähän enemmän patoamaan, Sirken neuvojen mukaisesti.

Mutta leirillä ei siis tokoiltu ollenkaan, halusin antaa työrauhan Freddelle ja Salsalle. Rumban kanssa mentiin sunnuntai aamupäiväksi jälkipellolle, en halunnut väsyttää nuorta koiraa liikaa. Olen enemmän ja enemmän alkanut ajattelemaan että agility on koiran fyysikalle erittäin vaativa laji.

Rumba teki kaksi lyhyttä, n 50 m peltojälkeä, nameja noin viiden-kymmenen askeleen välein. Näytti tykkäävän. Liina on Rumballe ongelma, ei tykkä että se on selässä mutta jalkojen väissä vielä vähemmän. Se onkin ihan pikku pennusta asti osannut selvittää jalkansa remmisotkusta, se on sellainen vapaa sielu että hihna on sille aika epämielyttävä. Tänään tein pienet jäljet takapihalle molemmille tytöille ja Rumballe sopii ehdottomasti paremmin ainakin tässä vaiheessa että liina on kiinni selässä. Salsa ei välitä vaikka liina kulkee jalkojen välistä eikä se ole koskaan oppinut nostelemaan jalkojaan remmin yli. Kumma juttu.

Rumballa olikin sitten tällä viikolla kahdet agilitytreenit heti leirin päälle. Maanantaina mentiin Salsan vuorolle, kolme päivää akssa olisi ollut Salsalle liian rankka. Valitettavasti minä oli vähän väsynyt maanataina joten ohjasin ihan tavalallistakin huonommin, keskiviikkona treenattiin sateessa mutta meni silti vähän paremmin, toki ratakin oli helpompi meidän omalla vuorolla. Hieman mystistä oli tosin että maanantaina Rumba osasi renkaan mutta keskiviikkona se oli kuin ei olisi mokomaa estettä koskaan nähnytkään. Outo juttu tuokin.

Rumppis-Pumppis ja muut O-pennut 1 vee ja vähän till

Kirjoitin tämän kesäkuussa ja unohdin näköjään postata - kiireet ovat jatkuneet ja syksyä kohti tahti vaan kovenee

Rumba ja muut "meidän" pennut täyttivät 1 vee 20.5.2015. Onneaponnea!!!

On niitä vuoden takaisia tunnelmia tullut tässä paljon muisteltua. Aina ne "muut" kiireet ovat tulleet kirjoittamisen tielle mutta nyt päivää ennen juhannusta, sadepäivän ratoksi, on hyvä istahtaa alas ja katsoa hetki peruutuspeiliin.

Hetkeäkään en ole katunut sitä että pennut olivat meillä kotona, oli se vaan hieno kokemus josta selviydyin ehkä hieman viisaampana. Seuraavalla kerralla osaan ehkä ottaa astetta rennommin ja luottaa emään ja luonnolliseen asioiden kulkuun vähän paremmin. Viimeksi oma raskaus ja hormoonihöyryt varmaan vaikutti myös, olin noihin aikoihin koko ajan kuoleman väsynyt. Sitten kun vielä hyysäsin Salsaa ja pentuja koko ajan olin pentujen ekat viikot aikamoinen zombie. Alun vatsaongelmat ovat kyllä edelleenkin mysteeri. Mutta niistä huolimatta terveitä ja reippaita pentuja tuli.

Kaikkein tärkeintä on että koirat saivat hyvät omat kodit. Kaikki vaikuttavat erittäin kiinnostuneilta koiriensa hyvinvoinnista ja puuhastelevat niiden kanssa. Se, pärjäävätkö ne koskaan missään kisoissa ei voisi minua vähempää kiinnostaa mutta toivon toki että ne taipuvat omistajiensa toivomiin harrastuksiin.

On todella jännä miten vaikuttaisi siltä että heti ensi hetkistä havaitut persoonallisuuden piirteet näyttäisivät säilyneen. Lyyli vaikuttaa sopuisalta ja kuuliaiselta kaunottarelta, aivan kuten ihan alussakin. Se piti jo ihan pienenä sylittelystä. Kosti on mörssäri ja omistaja kovasti kehuu sen sydämellistä luonnetta, myös viisaudesta puhuu - jotain sellaista Kostissa oli havaittavissa jo pentulaatikossa. Hemmo-Hemuli määki ja riehui jo Viikissä syntyessään, valveilla ollessaan se ei ollut koskaan paikallaan, ihme että sai mitään syödyksikään kun söhläsi nisältä toiselle. Omistajan raporttien mukaan intoa piisaa edelleen ja myös sitä hölmöä hyväntahtoisuutta joka tuosta hauskasta veikosta paistoi jo ihan alussa. Se oli aina hieman suosikki kun ensin en uskonut sen selviävän kun se ei ollut tullakseen ulos emän turvallisesta masusta.

En ole myöskään katunut että pidimme Liljan eli Rumban eli Rumppiksen eli Pumpan. Nimi on kokenut evoluution ja koira tottelee keikkia kolmea viimeistä, tai siis "tottelee". Perheen kesken hän on yleensä ihan Pumppa vaan. Se on ihan samanlainen tahtonainen kuin heti alussa. Ekana tunki maailmaan, töni muut pois nisiltä, huusi kun syötävä jos ei saanut tahtoaan läpi, ja käsiteltävänä ei sitten millään olisi ollut. Vaikka paljon olen sitä "morkannut", tai sen tekemisiä - karkailuja ja tuhotöitä, niin tykkään kyllä koirasta kovasti ja uskon että iän mukana pahimmat särmät hioutuu ja se sopii hyvin minu käteen. Mielummin liian innokas kuin lapanen.

Ja sitä intoa on sitten piisannut. Tätä tyttöä eivät pitele portit tai aidat. Puutarha ja kenkävarasto on laitettu uuteen uskoon. Kun sen emä pienenä oli kovin mieltynyt puuhun Rumba on astetta modernimpi, muovi on sen juttu. Rumballa on paljon vahvempi "silmä" kuin Salsalla, paimennuskäytöksestä yritetään nyt opetella pois. Rumba "paimentaa" Nachoa ja Salsaakin, kanoja sekä autoja, mutta jälkimmäisiä onneksi vain hihnassa. Vapaana se ei lähde auton perään, thank god. Se on edelleen ahne, mikä on hyvä asia koulutusmielessä, ruuan varastelu on hieman vähentynyt. Se myös palkkautuu hyvin lelulla. Motivaatiota siltä ei puutu ja alun höiriöherkkyskin on menossa ohi, hyvin keskitty treeneissä yhdessä tekemiseen. Saalisviettiä on sopivasti niin että pupujen ja peurojen kanssa ollaan aika helisemässä välillä. Se on nopea, ja pelkään että kun se saa vielä vähän lisää voimaa joku päivä se vielä saa sen jäniksen kiinni, mitäs sitten?

Yhtenä sunnuntaisena aamuna istuttiin tässä keittiön pöydän ääressä ja ketseltiin että siellä kurkipariskunta laiduntaa meidän talon edessä olevalla pellolla. Kurjet olivat ilmeisesti hieman vallattomia kun Rumba oli tuumannut että noita vois vähän paimentaa. Siellä se veti isoa kaarta niiden ympäri ja isot linnut vaan katteli että mikä hölmö toi on? Tällaisia "hassuja" sattumuksia Rumban kanssa tulee harvase päivä.

Rumban ykköslaji on oleva agility jos terveys sen sallii. Lonkat kuvataan elokuussa. Pikkuisen ollaan jo treenailtu ja tehty pohjatyötä, hiljaa hyvä tulee. Olen itse kovin motivoitunut nyt trenaamaan aksaa puoliosissaan. Nopeajalkaista minusta ei koskaan tule mutta jos pystyn kehittämään omaan lajiosaamistani ja koordinaatiotani uskon että meillä on mahikset kolmosiin. Kuntoremontti Niinu Agility Sportissa on nyt ohi ja olen saanut koko arsenaalin työkaluja itseni kehittämiseen. Vanhakin ohjaaja voi oppi uusia temppuja??? Lisäksi Pikku-Pumppis voisi hieman tokoilla, vaikka TK1 tavoitteena ja jälki vastapainona fyysiselle agilitylle voisi olla hyvä, sen enempää tavoitteita asettamatta.

Kun Rumba ei ole jotain puuhaamassa, mitä se aika usein tietenkin on, osaa se nykyään jo rauhoittua. Vaikka se on tarkka siitä ettei sitä hommia tehdessä lääpitä tunkee se illalla mielellään syliin ja tooodella lähelle, nenä korvaan kiinni. Ja käsittelykin onnistuu ongelmitta, Rumba makaa sylissä selällään kun kynsiä leikataan. Höpsö pieni. Tuhma se ei ole tahallaan, vain hieman yli-innokas höperö. Salsa-äiti saa olla meidän luottopakki jatkossakin, se kantaa koko maailman huolet harteillaan ja Rumba ralattelee menemään vailla huolen häivää.

Tokokoe 3.5.2015 - eilisen analyysi

Eli arvotaan kootut selitykset.
Aikamoista matalalentoahan se oli. Kaikki meni valmistautumisessa oikeastaan pieleen.

Treenaamattomuus
Viime kokeen jälkeen ei olla oikeastaan ehditty treenailemaan ja sitten juoksun takia tuli ihan täystaukoa. Se ei haittaa muita liikkeitä juurikaan mutta ne epävarmat ruutu ja tunnari kärsi siitä. No, sitten paniikissa yritin viime viikolla pelastaa mitä pelastettavissa oli, treenasin kolme kertaa. aina vaan meni huonommin ja huonommin.

Juoksu ja valeraskaus
Salsa on juoksuista than down, kotona kulkee lelu suussa ja vinkuu. Sitten kun treenataan tai tehdään jotain kivaa niin kierrokset nousee ihan nollasta sataan sekunnissa. Vireen hallinta hankalaa. Pienestäkin huomautuksesta menee taas ihan maihin. Ja huomautettavaahan löytyy kun tyyppi soheltaa ihan omiaan, ei tee mitään tarkasti.

Kiireaamu
Ihan viime minuuteille oli epävarmaa päästäisiinkö ylipäätään lähtemään kokeeseen. Freddelle tuli VPK keikka aamulla ja siitä ei aina tiedä milloin ne loppuu. Ja kun muutenkin jännitän niin olin sitten kotona ihan hermona, vauva huutaa, minä tiuskin koirille, ei ehditty aamulenkille - jep, valmis paketti.

Kisapaikalla ei sitten oikeastaan enää jännittänyt, kaunis ilma, paljon tuttuja, ihan hyvä fiilis.

Paikkamakuu - 10 - Salsa ihan sfinksinä, tosin nihkeästi meni maahan, vähän taas pelotti vieraat koirat ympärillä. Onneksi molemmilla sivuilla kilttejä pikku bortsuja.

Tunnari - 0 eka liike, ja eipä sitten sujunut ollenkaan. Salsa oli vaan tosi epävarma, vilkuili liikkuria, otti useaman kapulan suuhun. Jouduin kutsumaan sen luokse, ja tiesihän se että väärin meni vaikken yhtään torunut. Tästä jäi sitten huono fiilis muihin liikkeisiin Salsalle vaikka yritin kovasti olla iloinen. Pitäisi päästä tekemään liikkuroituna, paljon.

Muiden liikkeiden järjestystä en oikein muista.

Seuraaminen - 7, ihme että saatiibn edes tuo. Alussa jäi istumaan, jätätti, edisti, äänteli, hakahteli jopa. Kiesus mitä kuraa.

Istuminen 9 - seuruu ei ollut mitään huippua mutta muuten tämä liike toimii nyt.

Luoksetulo 7,5, valui seisomisessa kohtuuttoman paljon. Maahanmeno vaihteeksi ok. Laukantapaisella kaikki välit.

Ruutu 0 - luulen että Salsa ei nähnyt ruutua, ja tämä menee siis keskittymättömyyden piikkiin. Normaalisti se aika hyvin osaa jo juosta suoraan. Hyppyeste oli kehässä ja Salsa lähti kaartaamaan sinne. Jouduin karjaisemaan ettei mene olus kehästä kun näki noutokapulat. Yritin käskyttää ja käväisi se siellä ruudussa mutt nyt uusi juttu on että sinne ei voi jäädä makaamaan kun minä kävelen kohti. Hirveet paineet... just.

Hyppynouto 8 - tässäkin taisin tulla ääntelyä siksi huonot pisteet. Luovutus parempi kuin viimeksi kokeessa.

Metalli 9 - Salsan lemppari, parempi luovutus kuin viimeksi. En ymmärrä miten paineistuneisuus ei näkynyt tässä enemmän. Kai liike sitten on sen verran varma.

Kaukot 9 - paremmat kuin viimeksi, liikkui puoli koiran mittaa mutta teki kaikki vaihdot teknisesti aika nätisti.

Kokonaisvaikutus 8 - saatiin säälipisteitä, tai sitten tähän vaikutti minun iloisuus. Viimeksi saatiin 7 ja teki minusta yleisesti ottaen nätimmin. Tällä kertaa oli paljon enemmän ääntelyä.

Yhteensä 203, 3. tulos.

Summasummarum - kannattiko lähteä vaikka oli tiedossa että ei tule menemään hyvin? Tekikö palkaton treeni enemmän hallaa kuin hyötyä? Itse en osaa vastata, olen vähän kahden vaiheilla.

Kevät keikkuen kiirettä pitää

Kokonainen kuukausi hurahti ja ei mitään postattavaa?

Hieman on kiirettä pitänyt kotirintamalla ja pikkuisen ollaan treenailtukin. Salsa on tehnyt vähän tokoa, tunnari ei vaan ota onnistuakseen muut liikkeet ok. Kaukoja olen vähät yrittänyt hioa.

Tosin viime treeneissä tuli takapakkia kun viereiseltä kentältä ampaisi villakoirauros kesken meidän treenin kentälle. Salsa otti siitä nokkiinsa ja lähti jahtaamaan sitä enkä meinannut saada tilannetta haltuun. Koira oli lähinnä vaan karkureissulla, ei päälle käymässä lainkaan mutta Salsa koki sen kuitenkin uhkana. Harmittaa kun ohitukset on jo meneet jonkun aikaa paremmin, jopa kun Rumba ja Nacho on mukana. Nyt Salsa on taas hermostuneempi, kyttäilee että mistä joku kohta ampaisee. Sen on hieman vaikea luottaa.

Minunkin koirapelko vaan pahenee ja se hieman painaa mieltä maahan. Katsoin parhaaksi jäädä pois hakutreeneistä vaikka paikkaa tarjottiin, siellä on kuitenkin isoja voimakasluonteisia koiria, jotka tietenkin tiedän kilteiksi mutta tällä hetkellä en vaan pysty olemaan paras mahdollinen maalimies niille. No, tämä oli vaan osasyy, tietenkään aikaa ei ole juuri nyt ihan mielettömästi ylimääräistä.

Agilitysta...
Rumba on päässyt pari kertaa aksailemaan. Kyllä siitä vielä tykki tehdään. Vaikea on vaan muistaa kuinka vähän se vielä osaa - sehän näyttääkin ihan Salsalta nykyään. Toisaalta pitää myös muistaa ettei sitä kannata ohjata kuten Nachoa - nenästä vetämällä joka esteelle. Pikku hiljaa hyvä tulee, alkeiskurssi alkaa viikon päästä ja luustokuvien jälkeen vasta aloitetaan oikeat treenit.
Salsa on kisannut muutaman kerran mutta nollia ei vielä kakkosista ole tippunut. Janakkalassa Salsa sijoittui yhdellä radalla kakkoseksi vitostuloksella, että kyllä siitävauhtia löytyy ja tulosta tulee jos ohjaus on kohdillaan.

Juoksuista...
Tämä kahden nartun ja yhden leikkaamattoman uroksen yhdistelmä ei tällä hetkellä tunnu mitenkään super onnistuneelta. Juuri kun Rumban juoksu loppui alkaa Salsalla. Nacho saikin sitten olla kokonaista kolme päivää rauhassa kotona. Nyt se ei taas pysty rauhoittumaan vaan ravaa edestakaisin. Rumba vaan juoksi sitä pakoon kun se roikkui takalistossa kiinni, Salsa taas kurmuuttaa ihan toden teolla, pelkään että kohta tulee ihan oikea pipi. Kukaan muu perheessä ei ole Nachon kastroimisen kannalla, ja toki onhan se leikkauksessa aina riskinsä ja lisäksi Nacho vanhenee koko ajan.

Ruokailusta...
Kävin tänään tankkaamassa koiraruokavarastot M&M:ssä. Salsa ja Rumba syö nyt samaa ruokaa, Brit Premiumin lammas-riisiä. Se näyttäisi sopivan Salsalle hyvin, on hyvässä lihassa, eikä järsi tassuja enää yhtään. Lisäksi ostin tarjouksesta pussin Canagania, se on laadukasta ja sopii Salsalle - mutta pirun kallista. Kuivaruuan lisäksi annan edelleen poroa, lohta silloin tällöin, kanamunia (ylläri!), kaurapuuroa joskus, maksaa kerran pari kuukaudessa.

Salsan hyvästä kunnosta puheenollen, ihmettelin tässä viikko pari takaperin kun Rumba on niin laiha. Well well, huomasin sitten että Salsa imuroi oman ruokansa ihan järkyttävää vauhtia ja ajaa Rumban pois kupiltaan. Eipä siinä ole pennulla paljon sanomista kun äippä jyrää. Niinpä vaihdoin kuppeja, Salsa syö nyt Rumban ahmintakupista ja Rumba tavallisesta.

Nacho on myös liian laihassa kunnossa. Sille ei aina maistu ruoka joten se jättää viikossa useamman aterian väliin. Ostin sille Royal Canin exigent ruokaa. Se kun ei raakoja syö eikä myöskään mitä tahansa nappulaa, RC on aina maistunut ja sopinut sille. Nacholla alkaa olla jo vähän vanhan koiran maneereja, aamukankeutta ja tiettyjä omia juttuja, jotka ovat sinänsä aika hellyyttäviä ja joskus ärsyttäviä mutta myös ikävä jokapäiväinen muistutus siitä että aikamme yhdessä on rajallinen ja niin äärettömän lyhyt.

Pikkuisen on mollivoittoiset tunnelmat nyt näemmä - johtunee myös flunssasta jota yhdessä pikku-kepon kanssa podemme. Kyll se taas tästä kun päästään ulos ja lenkkeilemään sekä treenailemaan. Juuri kun pääsin vauhtiin kuntoremontin tekniikkatreenien kanssa piti lopettaa lenssun takia, se ottaa kovasti tämmöisen suorittajan luonnon päälle.

Vekoran tokokoe 28.2.2015

Käytiin sitten kokeilemassa, kyllä taas jännitti. Miksi ihmispolon täytyy laittaa itsensä tilanteisiin jotka ovat selvästi epämielyttäviä. Mikä idea siinä niinkun on?

Yleisesti ottaen oli tyytyväinen Salsan tekemiseen. Vire ei ole enää ongelmaa, paitsi ehkä hieman kääteisesti. Seuraamisessa tulee turhautumista ja piipitystä lopussa.

Tuomarina iki-ihana Harri Laisi.

Paikkamakuu 10 - tähän olen tyytyväinen koska molemmilla puolilla oli aika rauhattomat koirat jotka eivät saaneet täysiä pisteitä, vähän jännitti olla 4 min piilossa.

Seuraaminen 8. Muuten tosi hyvä mutta se piipitys. Tulee joskus puolivälin jälkeen ja sitä on kyllä tosi vaikea treenata pois. Paikka ja perusasennot oli minusta tosi hyvät.

Istuminen 10 - ihme ja kumma tämä vielä kenraaleissa epävarma liike muistuikin nyt sitten mieliin.
Tein kyllä pienen vartaloavun, tahallaan tai tahattomasti, kun olin niin epävarma liikkeestä.

Luoksetulo 7,5 - Maahanmenoon tuplakäsky, olisi pitänyt karjaista ponnekkaammin.

Ruutu 9 - Salsa ei heti nähnyt ruutua mutta löytyihän se sitten nopeasti ja liike muuten ok.

Hyppynouto 8 - harmillista, Salsa jäi luovutusasennossa kauas, ei varmaan olisi pitänyt ottaa sitä suurinta kapulaa.

Metalli 9 - Tässä luovutusasento ei ollut ihan niin väljä mutta hieman, ja vähän vinokin.

Tunnari 0 - Salsa lähti hyvin ja haisteli kaikki kapulat ja minusta tunnisti oman. Sitten tuli epävarmuus, se haisteli lattiaa aika kauan ja joudun antamaan lisäkäskyn. Sitten se otti oman mutta jäi seisomaan ja kutusin siten. Tiesin että liike nollaantuu joka tapauksessa niin oli parempi vähän vahvistaa Salsan fiilistä kuin olla ihan suolapatsaana. Kokeenomaisia on tehty ihan liian vähän.

Kaukot 7,5  - yksi maahanmeno jäi tekemättä. Pitää treenata tätäkin kokeenomaisesti tarpeeksi pitkältä matkalta, olen tehnyt ehkä neljästä metristä ja matka on kokeessa 10 m.

Kokonaisvaikutus 7 - vain, epistä! Meillä oli tosi kivaa, mutta tuomari rokotti näinkin paljon seuraamisen ääntelystä. Muissa liikkeissä ei ääniä tullut.

Kokeen jälkeen olo oli helpottunut, sitten tyytyväinen ja lopulta iski pieni harmitus. Jos tunnarista olisi tullu 5 se olisi ollut ykköstulos. Sijoitus oli 4/6, samoilla pisteillä kolmosen kanssa. Turha jossitella, eiku reenaamaan.

Salsa kakkosiin

Pakko hehkuttaa täälläkin, Salsa ja Iso-kepo kakkosiin!!!

Viimeinen 0 ja luva viime viikonlopun KKK-kisoista Niinu Agility Sport hallilla, tuomari Marja Lahikainen. Nolla tuli hyppäriltä, agiradoilta tuli 5 ja HYL.

Tämä on tosi huippua erityisesti siksi että tyypeillä on takana pitkä treenitauko johtuen kaikenlaisista vammoista ja sekä koirien että ihmisten lisääntymisistä, kisataukoa tuli peräti puolitoista vuotta. Nyt on kova hinku kakkosen kisoihin, startteja on suunnitteilla reilu kymmenen muutaman viikon sisään.

Salsamainen ilme - olinko mä nyt hyvä vai?!