Agiliito-oravia ja muita elukoita

First things first. Ollaan kisattu. Aksassa. Nachon kanssa. Ja saatu eka nolla.
Monta vuotta ehdin jo ajatella että siihen pisteeseen ei koskaan päästä, mutta onnistuttiinpas edes kerran ja kaikki tästä eteenpäin on pelkkää plussaa. Monet eivät ehkä hehkuttaisi yhtä ykkösten nollaa näin paljon mutta meille se vaan on iso asia. Uuden tavoitteen olen tietty asettanut mutta en tiedä viitsiikö sitä sanoa ääneen.
Mitään universumin nopeinpa tai sulavinta meidän meno ei koskaan tule olemaan mutta minä olen tyytyväinen kun Nacho pysyy mukana koko radan.

Viikonlopulle 14.-15.9. tehtiin neljä startttia per koira.
Ensin Orimattilassa:Nacholle 15 ekalta radalta ja toiselta hylly. Ekalla radalla tuli niitä tuttuja eksistentiaalisia tuumaustaukoja. Virittelyt olemattomat, etenkin toiselle radalle, jossa staffi pääsi vielä ärähtämään  Nacholle just ennen lähtöä. Nacho meni aivan kipsiin ja minun olisi pitänyt ottaa se heti pois eikä lähteä suorittamaan rataa ylipäätään.
Salsa teki hienot radat sijoittuen palkintopallille molemmissa. Toiselta radalta nolla voitto, eka luva ja kassillinen leluja ja nameja (myös ihmisille - josta plussaa järjestejille).
Näitä ratoja ei ehditty kuvaamaan.
Sunnuntaina oltiin Pihtiputaalla ja sehän meille sopi.
Nacholle palkintopallisija molemmilta radoilta, ja se ihana, vapauttava, motivoiva ja kaikkia ylisanoja - nolla. Mitä tapahtui? Paikka sopi meille, kentän ymärillä oli paljon tilaa, virittelyt sai tehdä omassa rauhassa eikä katsojat olleet liian lähellä. Aurinko paistoi, mukavan kova hiekka kenttä. Tuomari oli rauhallinen kunnioitusta herättävä iso mies. Nacho on valitettvan herkkä näille ulkoisille tekijöille. Oli miten oli - me tehtiin se. Niin monta kertaa ollaan agility jo lopetettu, aloittaaksemme taas puolen vuoden päästä uudestaan. Ne lukemattomat kerrat kun olen kantanut kirkuvan koiran pois radalta, maanitellut sitä tulemaan kun se on ensin käynyt haukkumassa kouluttajan ja pissinyt putken suulle. Kaikki hermoja raastavat treenit joissa yhteistyö ei kerta kaikkiaan ole vaan pelannut. Tämä oli työvoitto. Ja maistuu siitä syystä erityisen makealta.
Salsa teki myös Pihtiputaalla hienoa työtä. Sen verran intoa piukassa että startti ei ekalla radalla ollut ihan täydellinen mutta nolla voitto kuitenkin aika kivalla aika marginaallilla. Toiselle radalle tuli harmittava ohjausvirhe kun putkijarrutus ei onnistunut ja se meni sitten hyllyksi.
Videontynkää löytyy Fredden treeniblogista : http://wideagility.blogspot.fi/

Näiden huikein suoritusten jälkeen me heittäydyttiin ihan lomalle. Ajoimme Pihtiputaalta vielä tsiljoona kilometriä aina Kuusamoon asti. Matkalla pysähdyttiin Kajaanissa ja ennen Kuusamoa käytiin suurpetokeskuksessa karhuja ihmettelemässä. Kuusamon vuokramökiltä tehtiin vähän patikkalenkkiä vaaroille, ja heräsin pieni idea että joskus lähtisi poidemmällekin vaellukselle. Koirien kanssa tietty. Tuntuu jotenkin hassulta että lähtisi moneksi päiväksi kävelemään eikä ottaisi koiraa mukaan. Yhden täyden lepopäivän koirat pitivät loman aikana kun me käytiin Ranuan eläinpuistossa. Olihan matkan teemana kaikenlaiset elukkaaktiviteetit. Teeman mukaisesti loma lopetettiin maastoratsastusviikonlopulla Ikaalisten kupeessa Luomajärven hevoskievarissa.

 

Suosittelen, ihan mahtava paikka ja hevoset tosi laadukkaat ja kevyesti ratsastettavat. Muutenkin loma oli suksee, saatiin olla koko perhe yhdessä ja koirat otettiin joka paikassa hyvin vastaan.

Hei me treenataan - ja kisataan!

Elokuu oli aktiivinen treenikuukausi, kaikkea en jaksa edes muistaa.
Aloitetaan viimeisimmistä.

Eilen tehtiin hakua, neljä pistoa joista kolmas oli tyhjä, eka tahallinen tyhjä ikinä! Pisto oli nätein kaikista neljästä ja innolla lähti vielä viimeiselle. Muuten meillä on nyt ongelmana vähän takaviistot pistot. Olisiko syynä se etten ole tehnyt etukulmia ja koira tietää että tallatulla alueella on takana vielä aluetta jota ei ole tarkistettu - aluehan kuitenkin haisee??? Motivaatio on nyt kova, Salsa ihan vinkuu ja vetää radalla, jos on kiinni, enimmäkseen on kuitenkin saanut olla vapaana kun niin kiltisti kuitenkin tulee lähetykseen. Hallintaa en ole tehnyt vielä kovinkaan paljon. Nacho pääsi eilen tallaamaan, ja sehän oli tietty kivaa. Olispa joskus hauska kokeilla jotakin metsälajia Nachon kanssa. No, ehkä se olisi niin hauskaa että itku tulis. Sen keskittyminen on niin...

Aasinsiltana tämä viikonlopun agipäivään. Ohjelmassa tekniikkatreeniä ja kouluttajana Nina Frantsi. Myönnän että pääsi muutama sisäinen ärräpää kun kuulin että päivän ohjelma on tekniikkaa muutamalla hypyllä ja yhdellä putkella. Nachon kanssa tekniikoiden junnaaminen on ollut todella hankalaa koska sillä menee mielenkiinto ja/tai palaa käpy. No, toisin kävi. Toki muutamia eksistentiaalisia tuumaustaukoja nähtiin eikä koira voikkaan osata jaakotusta jos sitä ei ole koskaan opetettu mutta yllättävän hyvin pikkuinen jaksoi. Kentällä oli mukavasti häiriötä joten saatiin siihenkin puoleen treeniä. Nina teki hyviä huomioita koiran palkkaamisesta. Olen jotenkin ehdollistunut kuvioon jossa palkkaan koiran aina vaan radan päätteeksi kun itse onnistun. Lääkkeeksi Nina ehdotti ohjaaja tai avustaja sanoo milloin palkataan etten itsekään tiedä milloin lelu lentää. Namit voisi jättää pois samalla ajatuksella että mikä toimii parjhaiten ja millä nostatetaan niin sillä myös palkataan. Irrottamista pitää harjoitella. Ei taas mitään mitä en olisi tiennyt periaatteessa itsekin mutta aina välillä tarvitsee jonkun ulkopuolisen sanomaan itsestäänselvyydet.
Salsa teki hyvää työtä, sille toimii melkein mitkä vaan ohjauskuviot kunhan opjaaja on looginen ja rauhallinen. Rimojen tiputteluun Nina teki hyviä huomioita: koira pitää saada kauemmaksi siivekkeestä, monesti se törmää siivekkeeseen  -ei rimaan. Lääkkeeksi pituuden kepi siivekkeiden viereen ja palkka kauemmaksi siivekkeestä. Palkkaamista pitää vahvistaa saalispalkalla. Vaikka Salsa tottis ja haku treeneissä on tosi "patukkahakuinen" menee juokseminen senkin edelle, eli agilityssä paras palkka näyttäisi olevan ohjaajan kanssa juokseminen. Tehtiin vähän eläinkokeita ja Salsa ei niinkään jahtaa ohjaajaa, niin että kävisi kiinni, mutta haluaa kyllä olla nopeampi kuin ohjaaja.

Ja sitten se meidän agikisauran loistokas aloitus! Noooot. Aloitetaan sillä että toinen ohjaaja ei voinut kisata, joten vaihtoehtona oli että minä kisaan molemmilla tai Salsa ei kisaa ollenkaan. Lauantaina viisi starttia (kuusi oli alkuperäinen suunnitelma), sunnuntaina kaksi (neljään oli ilmottauduttu).
Nachon kanssa hylytettiin kaikki radat, milloin mitäkin - yllättävä ratahenkilö yllättävässä paikassa (Nachon mielestä) ja kielto - kolmesta kiellosta nolla, tai en ohjannut rengasta enkä tajunnut ottaa sitä uusiksi vaikka hyvin olisin ehtinyt. Mukaan mahtui ihan hyviä pätkiä lauantain kolmeen starttiin joten siihen olen sinänsä tyytyväinen.
Sunnuntaina oltiin Purinalla. Kääk, mikä pohja. Kääk, mikä akustiikka. Koira hermostunut, minä vielä enemmän, olematon virittely. Startissa ei lähde mihinkään, eiku lähtee kietään ekan esteen, kiertään tokan, harhailee, okei peli menetetty - ajattelin että saanko sen vielä yhteen putkeen ettei jää paha mieli, joo menee putkeen ja sitten seuraavan putken kylkeen pissille! Kääk. Käy haukkumassa ratahenkilön. Koppaan koiran syliin, se murisee minulle. Vitutus maksimus ja ulos radalta. Juuri tätä olin pelännyt!!! Yritän leikittää Nachoa vielä hallissa mutta olen niin hermostunut että eihän siitä mitään tule. Vien koiran autoon itkua nieleskellen. Ja sitten kauheella paniikilla toista koiraa lämppäämään ja siitä toisen radan tutustumiseen. Toinen rata on ulkona joten ajattelen että tässä meille hyvä tilaisuus saada edes kohtuullinen suoritus ja parempi mieli. Kepo ottaa koiran autosta ja sen ontuu, tai on melkein täysin kolmijalkainen. Voi paska - tai huhu helpotus - kamalalle käytökselle löytyi syy. Perun koiran osallistumisen toiselle radalle.
Entäs Salsa sitten. Lauantain kaksi rataa meni ihan ok, ottaen huomioon etten ole ko. koiraa ohjannut tai treenannut aksassa sitten viime kesän. Agiradalla tuli 15 kolmesta rimatiputuksesta, en tiennyt miten paljon Salsaa pitää tukea kääntyvissä hypyissä. Tällä radalla oli pöytä! Salsa teki sen hienosti - vaikkei sitä vissiin ole treenattu koskaan? Nacho ylitti ratalinjan, eikai sinne nyt suorinta tietä voi mennä. Hyppäriltä HYL heti ekalta esteeltä, otin aloituksen liian kaukaa ja käsi matalalla joten koira alitti ekan esteen. Näitä pitää treenata. Hienot keppeillemenot ja kontaktit.

Summasummarum aksakisat - rankka urakka. Nacho on jo tervehtynyt pienestä revähdyksestä mutta ei ole enää ihan nuori koira joten kolme starttia päivässä lämmittelyineen on liikaa. Salsa osaa, nyt vaan lisää estevarmuutta hypyillä. Väistämättä tulee mieleen, vaikka Nacho minun rakas mussukka kaikkine erikoisuuksineen onkin, että treenaaminen koiran kanssa jonka hermorakenne olisi hieman parempi ja työskentelymotivaatio hieman korkeampi, saattaisi olla hieman palkitsevampaa. Toisaalta, paras opetus minulle itselle koiran kouluttajana ja ohjaajana on nyt katsoa miten hyväksi ja häiriön kestäväksi Nachon saa sen eliniän/kisauran aikana. (Ura se on lyhytkin ura!) Jossittelu ei auta mutta koiraksi jota agilityn alkeiskurssilla heiteltiin kolinapurkilla heti kun keskittyminen vähänkin herpaantui, Nacho toimii aika hyvin.

Lisäksi ollaan tehty Salsan kanssa tottista, mikä menee aina vaan paremmin, kunhan minä muista olla iloinen ja energinen. Nyt uskallan pikkuhiljaa puuttua edistämiseen seuraamisessa ja siihenkin löytyi lääke. Palkkaan koiran aina peruuttamalla pari askelta, eli koira hakeutuu minun eteen koska siitä palkan saa varmimmin. Nyt ollaan siis tehty palkaa tippuu kainalosta treeniä. Yllättävää miten vaikeaa on kävellä samaa tahtia eteen samalla kun tiputtaa lelun ja sanoo JES.  Mutta olen vielä kehityskelpoinen. Projekti-TUNNARI on taas työn alla. Mut ei tajuu!!! AARRRGGHHH. Välillä nätisti nuuskitaan ja sitten taas mopo karkaa ja arvotaan ensimmäinen tikku! Miksi!!! Maksan 50 euroa sille joka kouluttaa mun koiralle varman tunnarin. Tai vaikka sata! Tämä vähän vesittää uskottavuuttani tänään alkavan pentukurssin vetäjänä... Mielenkiinnolla odottelen minkälaisia palleroita ja omistajia sieltä tulee.

PK-treeniä

Tällä viikolla ollaan kunnostauduttu PK-treeneissä kun viime viikko jäi kokonaan väliin.

Maanantaina hakua.



Kuva: Tuija Hurmekoski

Täysin tuuleton keli ja uusi radan paikka. En taas oikein hahmottanut miten piilot ja lähetyspaikat oli laitettu. Tarkoituksena tehdä kaksi valmista ja kaksi avuilla (ääni koska haamut ei maaston tiheydestä ja mäkisyydestä johtuen olisi toimineet). Eka meni hyvin, lähti innokkaasti ja löytö.

Kuva: Tuija Hurmekoski

Tokalle lahti mutta kiersi pitkään etsittyään takakautta keskilinjalle. Päh – minä lähettämään vähän enemmän yläviistoon vähän lähempää piiloa. Vaan ei löydy. Nyt näen jo merkin ja lähetän taas. Koira painaa viiden metrin päästä on vaan syvemmälle radan ulkopuolelle. Kävelen merkille ja eihän siellä mitään ole. Olin lähettänyt koiraa takaviistoon radalla ja väärälle piilolle. Koska Salsa ei vielä osaa edetä se kiersi taaksepäin (turvallisempi, helpompi?) No, tullaan pois ja otetaan toiselle puolelle apu ja löytö. Lopetan treenin siihen koska olin itse vähän sekaisin enkä tiennyt miten jatkaa. Salsa ei anna sellaista anteeksi. Vaikka yllättävän hyvin sillä motivaatio säilyi ja olisi halunnut etsiä lisää ukkoja. Mitä tästä opimme? Luota koiraan, tyhjät tyhjinä - äläkä lähetä samaan suuntaan miljoona kertaa. Nyt seuraaviin treeneihin etenemisharjoituksia (L-treeni). Ongelmana koko haun treenaamisessa on nyt se ettei meidän porukalla ole vetäjää/kouluttajaa. Tällaisissa tilanteissa tarvitsisin ehdottomasti jonkun joka sanoo että nyt teet näin ja seuraava treeni tätä. Menee motivaatio koko treenaamiseen jos kovin kauan yksin harhailee pimeässä. Haku on sen verran vaativa laji että ehdottomista koutsia tarvittaisiin. Tuumasta toimeen ja asia työn alle!


Tiistaina tottista

Oltiinko treenattu. No ei. Hävettää edes myöntää miten vähän on tottisteltu tai tokoiltu tänä kesänä. Ei vaan kerta kaikkiaan irtoo.

Näin hauskaa meillä silti oli! Kuvat: Tuija Hurmekoski

 

Salsa lähti kuitenkin innokkaasti seuruuseen, ja heti palkka. Sitten tehtiin muutama lyhyt harjoitus perään jossa opettelin palkkaamaan vasemmalle kello kymppiin koiran ohi. Lelun heittäminen toimii tässä paremmin. Sitten siirryttiin hyppynoutoon, ilman luovutusta. Haluan pikkuhiljaa hivuttaa esteen sinne metriin, kyllä Salsa siihen pystyy. Hyppy toimi paljon paremmin kapulan kanssa kuin ilman. Kapula tuo hyppyyn varmaan tarpeeksi määrätietoisuutta. Käytettiin ohjureita jotka näkyy kuvissa.

Salsa alkoi ponnistamaan hirveän kaukaa ja jälkeenpäin pähkäilin tämän johtuvan ohjureista. Rotutyypillisesti Salsa on aika taloudellinen hyppääjä mutta nyt hyppyihin tuli vähän liikaa pituutta ja korkeutta välillä. kts kuva!



Välillä kompuroitiin myös. Ehkä Salsa koki ohjurit hämäyksenä. Kivat treenit vaikka oltiin molemmat vedetty toiset treenit alle (Salsa aksa ja minä 6km lenkin). Ja nyt täytyy petrata kotiläksyissä…

keskiyön epikset Riihimäellä 19.7.2013

Ja sitten vihdoinkin saatii aikaiseksi lähteä epiksiin. Minä suoriuduin surkeasti, iski väsymys ja velttous. Mutta eipä haittaa koska muu perhe oli kerrassaan loistava!

Tarkoituksena siis suorittaa vain mölliradat mutta mentiin sitten ilmottautumaan kisaaviin myös. Onneksi, koska möllirata oli aikasta helppo. Vain kolme putkea ja hyppyjä väliin. No, Nacholla meni pasmat sekaisin muutamasta terrieri-uroksesta, niiden kanssa piti vähän tuijotella joten keskittyminen ei ollut parasta a-luokkaa. 10 esteen radalla kaksi vitosta ja kielto... Joo...

Radalla ehtii pysähtelemään ja tuijottelemaan yleisöä - kas näin!

Salsa ei ollut ollenkaan oma itsensä mölliradan aloituksessa, haahuili ja piippasi - kunnes tajusin että se oli haistanut minut mutta ei osannut paikallistaa yleisön joukosta. Kävin näyttäytymässä ja Salsa malttoi mennä radalle. Liikkis pikku-Salsa <3 Rata meni hienosti ja kovaa, Salsa ja Fredde palkintosijoille.

Salsa ei paljon pysähtele - paitsi kontakteilla hienosti aina tietty!

Melkein heti perään alkoikin sitten maksien kisaavien rata, joukossa paljon kolmosissa kisaavia jotka tekivät jopa virheitä joten ei ihan helpoimmasta päästä kuitenkaan. Salsa teki hyvää työtä, A-esteen alastulo oli vaan epätyypillisen hidas, ohjaaja taisi olla liikaa edessä. Tuli siellä muutama muukin ohjausvirhe joten rimoja tippui ja yksi kielto, mutta kaiken kaikkiaan hyvä rata ja fiilis kohdillaan!
Kello lähenteli puoltayötä ja minä valittelin päänsärkyä joten rakas-mieheni tarjoutui (pakotettiin) menemään vielä Nachonkin rata. Nacho vaatii nimittäin ohjaajalta ihan huippuunsa viritettyä tarkkaavaisuuttaa ja energisyyttä. Hienosti meni - nollarata! Toki siellä tuli muutama herpaantuminen ja irtoaminen olisi voinut olla parempaa jopa Nachon mittapuulla. Aika kuitekin riitti (ykkösluokan aikatasoituksella) luokan kakkos-sijaan.
Olin kyllä haljeta ylpeydestä, jäi tosi hyvä mieli näistä kinkereistä! Ja palkinnoksi saatiin herkkuja koirille :).

 

 

Aksaviikot

Toinen lomaviikko käytettiin yllättäen tiiviisti aksatreenien merkeissä. Olen harrastellut lajia aina vähän vasemmalla kädellä, koska kisaaminen ei kiinnosta enkä ole erityisen nopea ja hankalat ohjauskuviot tuntuvat – no, hankalilta.

Periaatteena on ollut, niin kauan kun koira tykkää käydään kerran viikossa, miinus tietenkin lomat jne. Vasta Salsan myötä on herännyt pieni ajatus että aksaa voisi treenata vähän useamminkin ja tehdä myös tekniikkaharjotteita ratatreenin lomassa.

Nachon kanssa treenatessa pinna on kyllä pidentynyt, minun siis, ei koiran. Nacho ihan yhtä höyrypää nyt lähes 7-vuotiaana kuin reilun vuoden vanhana kun ekaa kertaa käytiin esteisiin tutustumassa. Nachosta tuli minun harjoituskappale, voisin listata kymmeniä asioita mitä ei kannata seuraavalle koiralle opettaa kuten Nacholle on opetettu. Joitakin virheitä olemme Salsan kanssa onnistuneet korjaamaan. Mutta koirat nyt ovat fyysisiltä ja psyykkisiltä ominaisuuksiltaan niin erilaisia että monessa asiassa ollaan menty taas kantapään kautta.

Viime viikosta tuli siis puolivahingossa aksaviikko. Tiistaina jouduin Salsan vakkarivuorolle ohjaamaan kun F oli kuumeessa. Monta kertaa tuli Nachoa ikävä – mutta ei auttanut, sinä päivänä oli vaan yksi koira käytettävissä  (Nacho vielä lomaili Etelän lämmössä). Treeneissä tehtiin niistoharjoituksia ja sain huomata että koirahan osaa tämän jo. Niisto toimii kivasti rataa lukevalle koiralle hyvin kun esteen voi merkata ja itse edetä radalla. Saan taas opetuksen siitä miten tärkeää on katsoa koiraa. Lopuksi tehtiin välistä vetoja ja takaakiertoja kolmen sarjoissa. Nachon kanssa huiskin vaan käsillä ja juoksen suoraan mutta maksikoiraa pitäisi ehtiä vähän kropalla jarruttaa. Vaan eipä puutteellinen ohjaus paljon Salsaa haitannut, se katsoi vaan että ”ai tämä harjoitus – okei mä meen!” Siinä oli sitten ihan vaan statistin roolissa keskellä kenttää että mitä äsken tapahtui.

Keskiviikko oli koirien ansaittu lepopäivä, ajettiin Hankoon ja käytiin illalla terdellä. Mutta torstai-illaksi ehdittiin taas treeneihin. Salsa vieraili Nacho vakkari-ryhmässä. Ohjelmassa oli ykkösluokan ratatreeniä. Nacholla meni tavalliseen tapaan, muutama töksäys (Nachon keskittyminen herpaantuu ja jää tuijottamaan radan ulkopuolisia asioita). A-esteen alastulo on nyt suurin yksittäinen ongelma, täytyy namittaa sitä siinä vähän että ei loikkisi niin hirveästi, ihan vaan terveyden kannalta. Kepit toimii taas paremmin ja muissa esteissä ei ole suurempia ongelma. Myös putkiulkopuolelta ohjattuna toimii kohtalaisesti. Salsalla oli huono päivä, keskittyminen herpaantui, meni haukkumiseksi ja roiskimiseksi. Lopulta meni ohjaajaltakin hermo, ja koira vietiin hetkeksi jäähylle. Puhuttelun jälkeen parivaljakko sai muutaman ihan hyvän pätkän tehtyä, välipalkkojen kanssa.

Treeneistä jäi vähän huono maku suuhun, ja purimme juttua yhdessä. Järkeilimme että lähes kahden viikon treenitauko aksasta (pois lukien meidän tiistaiset tekniikat) sekä se että olin tehnyt Salsan kanssa niin tiiviisti yhteistyötä edeltävät kuusi päivää aiheutti epävarmuutta. Väsymystäkin saattoi olla takana. Lääkkeeksi minä en enää ohjaa aksakentällä Salsaa ja huolehditaan hyvästä virittelystä ja lepotauoista.

Nacho loppupalkalla 

Ja tietenkin lisää treenitreeniä! Eli vahingosta viisastuneena tai jotain sännättiin perjantaisen lepopäivän jälkeen lauantai-aamuna tekemään ratatreeniä. Valittiin sopivan kiva mutkainen ykkösluokan rata. Keli oli paahtava joten hirveen pitkiä pätkiä ei voinut tehdä, jopa Nacho hakeutui varjoon muutaman kierroksen jälkeen.

 Salsan treenit menivät onneksemme paljon paremmin, tässä yksi nolla rata:
 

 

Aktiivisen viikon lopuksi käytiin tekemässä vielä ihan lyhyet hyppytekniikat sunnuntai-iltana. Molemmat teki samoja harjoituksia, set point – yksittäinen hyppy ja kasvavaa hyppy sarjaa. Nacholla meni korkeelta ja kovaa. Kasvava sarja on sille hyvä kun joutuu vähän miettimään. Pitäisi vaan saada ne ponnarit käyttöön että voisi tehdä tarpeeksi matalilla. Salsa epäröi kasvavaa sarjaa ensin tosi paljon, pelästyin jo että se on kipeä. Sitten otettiin lelu käyttöön ja parin harjoittelukerran jälkeen askeleet piteni nätisti. Vien sen kuitenkin jossain vaiheessa fyssarille, jos siellä vaikka onkin vähän jäykkyyttä kun ollaan paljon treenattu.

Ensimmäinen työviikko jatkuikin sitten haun merkeissä maanantaina ja tiistaina Salsan agility ja pk-tottis (jossa havaitsin jo pientä väsymystä sekä ohjaajalla että koiralla). Keskiviikkona lepuutettiin päätä mutta treenattiin kroppaa juoksulenkillä (! Kyllä, minäkin!) ja torstaina Nachon agility joihin Salsa pääsee taas vierailemaan. Tehtiin tekniikkaa, etenemistä, persjättöjä  - meidän bravuuri Nachon kanssa - pakkovalsseja ja sen sellaista. Tosi kivat treenit mutta koirille raskaat. Kaikki kolme aivosolua joutuivat kovasti törmäilemään toisiinsa. Kroppakin oli koetuksella, Nacho oli vähän jäykkä aamulla, täytyisi viedä sekin fyssarille.

En tiedä mikä ihmeen treenikärpänen meitä on päässyt puremaan mutta tuskin tätä tahtia kovin kauaa vedetään. Viikonloppuna ainakin levätään. Mutta tänään ehkä epiksiin. Raportoin jos on jotain kerrottavaa.

 

SBACK Leiritunnelmia 2013

Tässä leirimuistiinpanoja - tulipa pitkästi tarinaa kun näin lomalaisena on aikaa kirjotella.

Sbackin leirillä Hartolassa käytiin hakuilemassa viikonloppuna. Leiri alkoi jo torstai iltana yleisellä tutustumisella ja majoittautumisella. Leirille lähtö oli alusta alkaen selvää, en missaa tilaisuutta höpöttää koirajuttuja monta päivää putkeen. Viime vuonna aksattiin Salsan kanssa mutta enää se ei tulisi kysymykseen – Salsa on mennyt osaamisessa minusta ohi aika monta tassunmittaa. Toko on meistä vieläkin vähän tylsää joten ei sitä. Ja hakutreenit on olleet aikamoista hapuilua koko alkukesän  - joten aika ristiriitaisilla fiiliksillä lähdettiin matkaan. Kouluttajaakaan en tuntenut etukäteen. Laskeskelin että Salsalle oli ennen leiriä tullut noin 12 treenikertaa, joista viisi viime kesänä, eli hirveen aktiivista ei ole meidän treenaaminen ollut. Torstai-iltana tehtiin lyhyt tottis-treeni kun kentällä oli kiva pehmeä a-este, lisäksi luoksetulo ja eteenmeno kun ne on meidän lempparit. Treeniporukan kanssa kokoonnuttiin ja käytiin läpi koirien kokemus ja mahdolliset ongelmakohdat. Otin esille Salsa lievän paineistumisen liinan käytöstä hajuhakutekniikalla ja toivoin vinkkejä mitä muita apuja kannattaisin nyt alkaa käyttämään.

Mutta kuinkas kävikään. Treeniporukka oli ihan huippu ja kouluttaja Marja Uusitalon tyylistä tykkäsin kovasti. Hän painotti mm. selkeää radan rakentamista (me like), radalla etenemistä koiran työskennellessä ja oikeaoppista lähettämistä. Ja on vielä kaiken lisäksi horoskoopiltaan järjestelmällinen ja pikkutarkka neitsyt. Kouluttaja minun, toisen neisyen, makuun!  Koira toimi mukavasti kaikissa neljässä hakutreenissä, eli uppos ja osu kaikkiin ukkoihin. 

Perjantain maasto oli ihanaa tasaista kangasmetsää, mutta ilma oli painostavan kuuma – ukkosta enteillen. Ekaan treeniin tehtiin kolme suoraa haamua ja yksi puolipakeneva. Helppoa ja hauskaa ja koira oli fiiliksissä. Iltapäivällä hiki virtasi mutta alkoi vähän tuulemaan, ukkonen pyöri ympärillä. Toiseen treeniin toivoin vähän pidempää sarjaa koska Salsalle on aina tehty kovin lyhyitä treenejä, max neljä pistoa. Iltapäivätreeni meni kaavalla 5 kappaletta näkäriä ja toimi taas hirmu hyvin.

Illalla saunottiin päivän pölyt pois ja pidettiin sadetta ja hurjaa ukkosta. Monet saivat rauhoitella koiriaan huoneessa mutta Salsahan ei äänistä piittaa, osaan todella arvostaa tätä ominaisuutta entisten paukkuarkojen koirien jälkeen.

Tässä me katsellaan haamu-maalimiestä.

 

 Kuva: Pauliina Havo

Lauantaina jouduttiin toiseen maastoon, ja ketuiksi meni heti alkuun. Parkkipaikaksi katsottu tienpätkä oli todella muhkurainen ja kivinen. Kiitin itseäni maastoauton hankinnasta – olenhan Länsi-Uudemaan surkein peruuttaja heti äitini jälkeen. Maastokaan ei ollut kaksinen. Radan paikka rajoittui tiehen oikealla ja vasemmalla keskellä rataa oli hirveä vanha romukasa, kanaverkkoa ja metalliromua mitälie. Rataa ei saanut millään edes satametriseksi kun kangasmetsän jälkeen alkoi nuori hakkuuaukealle kasvanut vesaikko. Treenit alkoivat hieman apeissa tunnelmissa ja sadettakin ripsi. Koirat taas toimivat loistavasti, meillä ihmisillä tuli kömmähdyksiä. Salsan treenissä oli taas neljä pistoa, haamu ja ääni alkuun sitten pakeneva ja sitten ihan valmis piilo ilman apuja. Kaikki meni hyvin, helposti upposi n 40m ja pysyi siellä vaikkei ihan heti löytänyt. Pakenevat oli Salsalle tällä leirillä ihan uusi juttu ja niissä saattoi nähdä hienoisen hämmennyksen. Onneksi lauantaina pakeneva maalimies oli Salsan ihana ”hoito-täti” Jaana.

Lauantain toinen treeni oli esineruutu. Ajattelin että tämänhän se osaa, ja lähetin valmiiseen ruutuun ilman apuja. Upposin hyvin muttei löytänyt ja sitten iski epävarmuus. Pyysin kouluttajaa heittämään lähelle esineen ja se löytyi muttei vahvistanut työskentelyä tarpeeksi. Toinen esine otettiin hetsaamalla takarajalla ja treeni loppui siihen. Täytyy miettiä uuttaa tekniikkaa ja miettiä enemmän tuulensuuntaa seuraavissa treeneissä että saadaan esineruutu vahvemmaksi. Pientä lohtua toi se että sateessa eivät kokeneemmatkaan koirat löytäneet esineitä kovin hyvin.

Lauantai-iltana leiriemännät Anita ja Veera järkkäsivät meille tosi kivat leiriolympialaiset. Ohjelmassa oli esterataa, noutoa, keilojen kaatoa, tarkkuusheittoa ja joukkueen nimeen sopiva lyhyt näytelmä. Salsa osallistui noutamalla metskun mallikkaasti pienen hapuilun jälkeen. Yleensä noutokapulat eivät ole rivissä valmiina kun liikettä lähdetään suorittamaan ja moni koira painoi tuhatta ja sataa niistä ohi. Joukkueemme nimi oli kokit ja esitimme Master Dog Chef – kilpailun jossa koirat esiintyivät tuomareina. Kyllä sai taas nauraa muidenkin esityksiä katsellessa. Ihanaa heittäytymistä vaikka joukossa oli enimmäkseen toisilleen tuntemattomia ihmisiä. Mainittakoon että joukkueemme tuli jaetulle ykkössijalle josta palkinnoksi valitsin Salsalle vinkuvan piikikkään pallon. Yäk – sanoin Salsa, minähän en mokomaan ällötykseen koske. No, eipä hätää, tiedän yhden tyypin jolle se kelpaa – noin kolme ja puoli sekuntia arvioisin siinä menevän kunhan herra nyt ensi saapuu kotiin.

Sunnuntaina meitä suosi sekä arpaonni että sää, päästiin mukavan viileässä mutta aurinkoisessa säässä takaisin perjantain unelmamaastoihin. 

Kuva: Pauliina Havo

Salsalle tehtiin viiden piston treeni siten että kaksi ekaa oli mielikuva parina niin että maalimiehet häipyy metsään lelulla hetsaten ja koira jää liinassa keskilinjalle ihmettelemään. Sitten koira viedään pois ja kun maalimiehet ovat valmiina kutsutaan meidät takaisin radalle. Arvatenkin lähti kuin pyssyn suusta. Ideana tässä oli saada Salsalle vähän lisää intoa keskilinja työskentelyyn. Seuraaviin kahteen tehtiin taas muistikuvapari ääniapuina ja viimeinen pakenevana. Salsa pysyi tyylilleen uskollisena. Hetsaavat maalimiehet saivat aikaan muutaman inahduksen mutta muuten keskilinjalla koira on rauhallinen ja tottelee hyvin close-käskyä. Kun sanon ”gubbe” se lähtee kovaa muttei päättömästi syvälle pistoon. Kertaakaan ei jäänyt välillä katselemaan taakseen tai palannut puoliväliin löytämättä. Tästä päättelen että motivaatio on kohdillaan ja idea siitä mitä tässä ollaan tekemässä on muodostunut. Virittelysanan käyttökin näyttää toimivan ja saa koiran hereille ennen radalle tuloa. Minun on vaan hyväksyttävä että Salsa on vähäeleinen rauhallinen koira eikä vaatia siltä jotain mikä ei ole sille luontaista. Ohjaajapehmeä koira heijastelee ohjaajan mielenlaatua herkemmin kuin kovempi. Mietin siinä sitten itsekseni että millaista koiraa olin Salsaa ottaessa toivonut. Itsevarmaa, nopeaa koiraa joka osaa rauhoittua kentän laidalle, malttaa kuunnella ohjeita ja jaksaa keskittyä vähän kauemmin kuin Nachon neljä sekuntia, kestää toistoja ja irtoaa ohjaajasta helposti ja jota voi pitää vapaan melkein missä vaan. Sitä saa mitä tilaa.

Mitenkäs tästä eteenpäin? Suoruutta pitää malttaa nyt treenata ja sitten vasta kun se on varma jatketaan etenemisharjoituksilla. Välillä saattaa tulla tyhjiä ja niistä mahtavat kehut. Välillä lähipiiloja muikkariksi nenänavauksesta. Tyhjiä tahallaan vasta kun on enemmän varmuutta. Ja ilmaisutreenejä erillään mutta ratamaisesti etenemällä.

Maanantai on meidän vakkari hakutreenipäivä, enkä malttanut pysytellä pois, vaikka olin ajatellut ettei me leirin jälkeen jakseta. Hyvin meni sekin treeni vaikka suunnittelin radan ihan päin honkia. En hahmottanut rataa ja tein pistot väärässä järjestyksessä siten että sahasimme vähän väliä eteen-taakse. Tyhmä minä! Kahteen ekaan muistikuvapari haamulla ja äänellä. Kolmanteen valmis piilo ilman apuja joka meni vähän mönkään. Maalimies katsoi piilon paikan väärin ja siitä tuli tahaton lähipiilo. Mutta eipä mitään kun koira löysi ukon. Viimeisellä pakeneva mutta lähetin ihan takaviistoon – olen ihan pönttö! Mutta varmaan opin tästäkin jotain. Treenien ensimmäisen koiran ohjaaja kadotti auton avaimet metsään ja toisena treenannut kelpie löysi ne! Uskomatonta mutta mahdollista, onhan tämä sattunut jo kerran aiemminkin omalle kohdalle. Treenin jälkeen en voinut vastustaa kiusausta palautella mieleen avaimen etsintää Salsallekin, tehtiin pieni lenkki ja nenä toimi hyvin. Salsa <3

Tottistreenit

Seuraaminen <3
Yritän kovasti aivopestä itseni siihen että seuraaminen on kivaa ja sitä pitää treenata ihan yhtä paljon kuin kaikkea muutakin. On aika epäreilua odottaa koiralta hyvää seuraamista jos ei sitä koskaan treenaa ja itse inhoaa koko liikettä.
Tämmöisiä pieniä ahaa-elämyksiä viime viikkoina.
Eilen tehtiin siis Suskin Pk-tottistreeneissä seuruuta. En leikittänyt ennen  liikkeelle lähtöä, joten vire ei alkuun ollut hyvä. Mutta leikkimällä se heti nousee ja tekemisestä tulee hauskaa. Ylläripylläri...
Vielä ei tehdä ollenkaan oikeaa paikkaa ja tarkkuutta ja oikealle kääntymistä vältetään. Edelleen siis vaan tunnetilaa, tunnetilaa. Namit on jätetty treeneistä pois kokonaan mikä vaatii minulta vähän totuttelua. Hyppynouto meni hyvin, este matalalla ja luovutus pikkusen vino mutta liikkuminen reipasta. Sitten tehtiin vielä luoksetuloa jossa ohjaaja mokaili taas aika tavalla. Tarkoitus on kehua eteenistumisesta (laumavietti) ja sitten vasta palkka siten että liikkuu taaksepäin ja antaa koiran hypätä lelulle. Tämä ihan uusi tyyli vaatii vähän harjoittelua mutta jo toisella toistolla saatiin nätimpi eteentulo. Lopuksi vielä eteenmeno samaa linjaa luoksetulon kanssa - niinkuin kokeissakin. Lähti kuin pyssyn suusta vaikka lelu ei ruohikossa näkynytkään ja kouluttaja manasi ettei lähde kun kielsin menemästä lelulle sitä jättäessä. Ota näistä koirista sitten selvää! Mutta ehkä joku päivä tottiskin on minusta vielä oikeasti hauskaa.
Ai niin ja Salsan aksat meni kuulemma hyvin myös. Tiistai on Salsan tehotreenipäivä, aksa ja pk-tottis peräkkäin. Agilityssä pätee vanha totuus, mitä vähemmän ohjaaja höpöttää ja huitoo käsillä sitä parempi. Ja jotain jostain rytmityksestä mulle esitelmöidään koko ajan. Me ei Nachon kanssa ehditä miettiä mitään rytmejä, juostaan vaan täysii ja välillä huudetaan toisillemme päin naamaa. Ja viime viikon treeneissä tehtiin ykkösluokan ratoja nollina kuin vettä vaan. Hah!
Huomenna tytöt lähtee leirille, kolme päivää tiivistä hakuilua, saa nähdä miten meidän käy.