First things first, koko viikko ilman sisäpissiä, jee, kyllä me vielä opitaan.
Kirjotan tätä iPadilla, pienet kielioppipuutteet siis sallittakoon.
Niin, ne pienet koiramaisuudet. Ne tekevät meidän päivistä mielenkiintoisia. On ne vaan välillä niin terrieriä ja collieta. Rodunomaiset erot nyt tietää kaikki, omistajan näkökulmasta kiinnostavampaa on katsoa meidän 'pikku apinoita'. (Kutsutaan koiria ryhmänimellä Aporna, kun ei voi sanoa pojat tai työtöt ja koirat kuullostaa niin tylsältä. Plussana naapureiden kumastuttaminen kun isäntä kiekuu apinoita sisälle.)
Meidän on pitänyt totutella koiraan joka juo, no lähinnä vettä. Mutta kyllä sille olutkin maistuisi, ja viinikin menettelee. Vesikuppi on aina tyhjä, Nacho käy suihkun jälkeen kuolemassa lattian pitääkseen nestetasapainonsa. Salsa tyhjentää vesikupit, juu niitä on useampi, alta aikayksikön.
Katsojilla ei ole aluskarvaa, niinpä se palelee. Nacho myös saunoo kun tilaisuus tarjotuu. Salsalle tulee heti kuuma. Sylissä viihtyvät kuitenkin molemmat.Salsa on tavattoman mustasukkainen syliajastaan, bortsumaisella tavalla näykkiikin Nachoa jos se tulee lähelle. Tosin lentä silloin myös sylistä kuin leppäkeihäs. Toivon koiran pian ymmärtävän yskän ja tottuvan osaansa arvoasteikon alimpana.
Ostin ne tässäkin foorumissa mainostamani hienot tyynyt koirille. Kuinkas sitten kävikään. Nacho nukkuu vahan haisevan päiväpeiton päällä joka pitää joka ilta huolellisessti kymmenen maissa pedata. Salsa nukkuu Nachon vanhalla pedillä joka on sille jo aivan liian pieni. Mitä minä oikein kuvittelin, hyvä kun en ostanut eläinkaupasta törkeän kalliita koiranpatjoja. Jotkut niistä maksavat satoja euroja! Ei sovi meidän tyyliin jotka itsekin nukutaan patjalla joka on 70-luvulta.
Jotain hyvää niissä tyynyissä silti oli. Nacho potee joka keväistä lemmentuskaa. Sopivan kumppanin puutteessa hän purkaa tukahdutettuja tunteitaan pitkulaiseen lattiatyynyyn joka tuli niiden neliskanttisten kylkiäisenä. Minä ja mies huvittuneena ja Salsa hämmentyneenä emme voi kuin seurata vierestä ja toivoa että pian helpottaa.
Oitmäessä odotellaan lumien sulamista, että päästään myöhimään mullassa ja tekemään metsäretkiä. Viime viikonloppuna oli tosin ihana maaliskuun aurinko ja kantohanget, kaikki nautitiin lenkeistä lähipelloilla, vapaana tietty. Ohiajavia autoja vain vähän vilkuillaan, vielä ei ole lähtenyt pentu niitä jahtaamaan. Ehkä vanhemman koiran esimerkki auttaa.
Sununtain lenkillä tuli taas todistettua bortsun uskomaton näkö ja huomiokyky. Salsa hoksasi meistä ensimmäisenä etelästä palaavan pienen joutsenparven. Nacho menee enmmän nenä maassa, myös agility treeneissä. Toisaalta, sitten kun se syttyy on inteesiteettikin korkea. Seuraavaksi pitää kai alkaa miettiä miten se bortsu sytytetään, alkeiskurssin alkaa huhtikuussa. Jaiks...
torstai 24. maaliskuuta 2011
tiistai 15. maaliskuuta 2011
Koulussa ja treeneissä
Salsan pentukurssin kaksi ensimmäistä kertaa on nyt takana. Kun viimeksi oltiin samassa hallissa minulla oli paljon vähemmän paineita. Nyt olen yhtä koiraa kokeneempi, täsmälleen samalla kurssilla kuin neljä vuotta sitten, tämä me jo osataan.
Ja bortsuhan on niin helppo ja maailman viisain koira ja vaikka mitä.
Ensimmäinen kerta oli aika pohjanoteeraus. Kumpikaan meistä ei oikein saanut Salsaa rentoutumaan ja motivoitumaan. Tuli se tuttu tunne jote niin monissa koiratreeneissä olen tuntenut, palava halu selittää kaikille että "kotona se jo osasi tämän". Myös yksi toinen tunne oli pinnalla, siihen liittyy koirannahkarukkaset muttei siitä sen enempää, se menee aina nopeasti ohi.
Toinen kerta meni jo paremmin. Miehen itseluottamus otti sen verran kolhuja että minä ohjasin koko tunnin. Salsa oli rennompi, hermostui vain hössäävistä lapinkoirista, joita kouluttajankin koirat ovat. Luoksetuloharjoitus jossa kaikki ohjaajat ovat koirineen ringissä ja vuorotellen jouksevat kehän ulkopuolella kutsuen koiriaan oli aika haastava. Sain pidellä omaani kaksin käsin ettei olisi lähtenyt muiden perään. Paimenkoirahan se on.
Nachollakin oli motivaatio vähän kateissa agitreeneissä.Monen treenin ajan suoritus huononi, minä hermostuin ja koira hermostui vielä enmmän. Treenit meni kentän ympäri haahuiluun, nuuskimiseen ja minä huudan vieressä pää punaisena. Kunnes tajusin ostaa uuden hasukan motivointipatukan, vinkuvan tietysti. Treenien vetäjä Heli keksi että palkkaisin koiran aina joka esteen jälkeen riehakkaalla leikillä. Sitten palkkion välejä pikkuhiljaa pidennettiin ja taas kulki treeni. Hyppytekniikkaa meidän pitää viel hioa. Nacho loikkii vieläkin kuin mikäkin aropupu, ponnistaa aivan liian kaukaa ja missaa esteen turhan usein. Hyppyihin kuluu myös paljon aikaa.
Mutta kuten aina, välillä otetaan takapakkia ja taas löydetään uusia uria ja uutta potkua treenaamiseen.
Ja bortsuhan on niin helppo ja maailman viisain koira ja vaikka mitä.
Ensimmäinen kerta oli aika pohjanoteeraus. Kumpikaan meistä ei oikein saanut Salsaa rentoutumaan ja motivoitumaan. Tuli se tuttu tunne jote niin monissa koiratreeneissä olen tuntenut, palava halu selittää kaikille että "kotona se jo osasi tämän". Myös yksi toinen tunne oli pinnalla, siihen liittyy koirannahkarukkaset muttei siitä sen enempää, se menee aina nopeasti ohi.
Toinen kerta meni jo paremmin. Miehen itseluottamus otti sen verran kolhuja että minä ohjasin koko tunnin. Salsa oli rennompi, hermostui vain hössäävistä lapinkoirista, joita kouluttajankin koirat ovat. Luoksetuloharjoitus jossa kaikki ohjaajat ovat koirineen ringissä ja vuorotellen jouksevat kehän ulkopuolella kutsuen koiriaan oli aika haastava. Sain pidellä omaani kaksin käsin ettei olisi lähtenyt muiden perään. Paimenkoirahan se on.
Nachollakin oli motivaatio vähän kateissa agitreeneissä.Monen treenin ajan suoritus huononi, minä hermostuin ja koira hermostui vielä enmmän. Treenit meni kentän ympäri haahuiluun, nuuskimiseen ja minä huudan vieressä pää punaisena. Kunnes tajusin ostaa uuden hasukan motivointipatukan, vinkuvan tietysti. Treenien vetäjä Heli keksi että palkkaisin koiran aina joka esteen jälkeen riehakkaalla leikillä. Sitten palkkion välejä pikkuhiljaa pidennettiin ja taas kulki treeni. Hyppytekniikkaa meidän pitää viel hioa. Nacho loikkii vieläkin kuin mikäkin aropupu, ponnistaa aivan liian kaukaa ja missaa esteen turhan usein. Hyppyihin kuluu myös paljon aikaa.
Mutta kuten aina, välillä otetaan takapakkia ja taas löydetään uusia uria ja uutta potkua treenaamiseen.
maanantai 14. helmikuuta 2011
Paras ystävä
On se taas todistettu, koira on ihmisen paras ystävä. Vaikka olisi kuinka paska päivä, pomo haukkuu ja työkaverit potkii päähän niin kun tulee (tai siis tulin) kotiin karvanaamojen luo kaikki tuntuu helpomalta. Huomaa taas hymyilevänsä.
Tänään keksitään jotain puuhaa sisätiloissa, vain Salsa viihtyy pihalla näillä pakkasilla (-24). Sitä ei kylmä haittaa mikä siinäkin mielessä hyvä että sisälläkään ei ole mitkään trooppiset olosuhteet. Syliin se kömpii heti kun istuu lattialle. Nacho änkee myös kylkeen kiinni, sitä paleltaa.
Olisi vaikka mitä päivitettävää Oitmäen kuulumisista, mutta nyt ei jaksa.
Tänään keksitään jotain puuhaa sisätiloissa, vain Salsa viihtyy pihalla näillä pakkasilla (-24). Sitä ei kylmä haittaa mikä siinäkin mielessä hyvä että sisälläkään ei ole mitkään trooppiset olosuhteet. Syliin se kömpii heti kun istuu lattialle. Nacho änkee myös kylkeen kiinni, sitä paleltaa.
Olisi vaikka mitä päivitettävää Oitmäen kuulumisista, mutta nyt ei jaksa.
lauantai 22. tammikuuta 2011
Salsa etsii paikkaansa arvojärjestyksessä
Tärkeitä virstanpylväitä Salsan elämässä tällä viikolla. Pentu sai ensimmäiset rokotukset ja kävi siis ensimmäistä kertaa eläinlääkärillä. Säkäkorkeudessa Salsa meni Nachon ohi myös tällä viikolla, aina välillä olen niitä vertaillut ja nyt se on ryökäle kasvanut sen verran. Nachon säkä on n. 36 cm. Valtasuhteet koirien kesken ovat joka päivä testissä, ensi vaikutti siltä että nacho päästää pennun ihan niskan päälle, Salsan sai ratsastaa, vallata Nachon pesän ja repiä sitä partakarvoista tuntikausia. Mutta nyt pentu on vissin kasvanut sen verran että se pitää alkaa ottaa vakavasti tuumaa Nacho. Parhaillaan tätä kirjottaessa on menossa seuraavanlainen titaanien taisto; ostin kaupasta puruluita, ei siis oikeita luita vaan niitä valkoisia nahkasta tentyjä, ja annoin molemmille omansa. Nacho syö luuta hetken, lopettaa itten ja alkaa tuijottaa Salsaa, sitten se nousee murisee hieman ja menee ottamaan pennun luun. Ja hetken päästä sama uudestaan.
Sisäsiisteyden kanssa meillä on hieman haasteita, täytyy itse ryhdistäytyä. Kirjoittamisen hetkellä ollaan oltu vajaa vuorokausi ilman sisäpissiä, eli se on mahdollista kunhan ramppaa ulkona ahkerasti. Käytiin tässä välillä ulkona ja sinä aikana ovatkin molemmat luut muuttuneet pysyvästi Nachon omiksi. Seurailen tilannetta ja puutuun koirien väleihin vasta jo tulee selvää riitaa. Luonnollisesti vanhemman koiran pitäisi olla puoli askelmaa korkeamalla arvoasteikossa.
Nachon kanssa vedettiin reippaat agilitytreenit aamulla, monet taidot on kyllä ruostuneet mutta koira syttyy kivasti mikä onkin minun mielestä pääasia. Hauskaa pitää olla.
Autoilu sujuu Salsalta jo paremmin ja on ollut lyhyitä aikoja autossa yksinkin. Katselin Prisman parkissa että aika monessa autossa oli koira odottamassa. Jotkut räkyttivät vimmatusti, toiset katselivat rauhallisesti ohikulkijoita ja osa varmasti nukkui boxeissaan kuin ei mitään. Nacho on tosi autoilija, mielellään aina hyppää autoon eikä valita, tärkeintä että pääsee mukaan. Toivon todella että Salsa kasvaa samanlaiseksi.
Sauna taitaa olla lämmin, vinkkaan pojille että mennään saunomaan, Nachon lempipuuhaa. Salsa ei ole vielä ymmärtänyt kuuman huoneen hienoutta mutta tulee usein ottamaan suihkun lopuksi. Ei näytä pelkäävän vettä, hauska nähdä tuleeko siitä innokas uimari.
Sisäsiisteyden kanssa meillä on hieman haasteita, täytyy itse ryhdistäytyä. Kirjoittamisen hetkellä ollaan oltu vajaa vuorokausi ilman sisäpissiä, eli se on mahdollista kunhan ramppaa ulkona ahkerasti. Käytiin tässä välillä ulkona ja sinä aikana ovatkin molemmat luut muuttuneet pysyvästi Nachon omiksi. Seurailen tilannetta ja puutuun koirien väleihin vasta jo tulee selvää riitaa. Luonnollisesti vanhemman koiran pitäisi olla puoli askelmaa korkeamalla arvoasteikossa.
Nachon kanssa vedettiin reippaat agilitytreenit aamulla, monet taidot on kyllä ruostuneet mutta koira syttyy kivasti mikä onkin minun mielestä pääasia. Hauskaa pitää olla.
Autoilu sujuu Salsalta jo paremmin ja on ollut lyhyitä aikoja autossa yksinkin. Katselin Prisman parkissa että aika monessa autossa oli koira odottamassa. Jotkut räkyttivät vimmatusti, toiset katselivat rauhallisesti ohikulkijoita ja osa varmasti nukkui boxeissaan kuin ei mitään. Nacho on tosi autoilija, mielellään aina hyppää autoon eikä valita, tärkeintä että pääsee mukaan. Toivon todella että Salsa kasvaa samanlaiseksi.
Sauna taitaa olla lämmin, vinkkaan pojille että mennään saunomaan, Nachon lempipuuhaa. Salsa ei ole vielä ymmärtänyt kuuman huoneen hienoutta mutta tulee usein ottamaan suihkun lopuksi. Ei näytä pelkäävän vettä, hauska nähdä tuleeko siitä innokas uimari.
maanantai 17. tammikuuta 2011
Salsa ja sen veljet
Värjöteltiin sitten eilen pari tuntia ulkona hyytävässä, mutta mitä sitä nyt ei tekisi pennun sosiaalistamisen eteen. Salsalla ei mennyt ehkä ihan putkeen. Emäntä näyttäisi olevan aika dominoiva ja hieman epävarma, tai toisinpäin, niin että pientä ärhentelyä oli ilmassa. Pientä ainakin näin terrierin omistajan näkökulmasta.
Agendalle otetaan siis myös suuriin mustiin koiriin tutustuminen, kunhan rokotukset on kunnossa. Suurimmaksi osaksi meni ihan kivasti ja oli mukavaa. Myös Nacho pääsi vähän juoksemaan kivan belgi tytön kanssa.
Kummasti Nacho on aikuistunut nyt pennun tulon myötä. Siitä on tullut harkitseva ja rauhallinen herrasmies, ainakin suurimman osan ajasta.
Me oltiinkin sitten eilen lietsussa koko päivä niin että aika väsyneitä koiria olivat molemmat kun illalla yhdeksän maissa kotiuduttiin. Tänäänkin näyttäisi vielä väsymys painavan, vaivaisen kahden tunnin riehumisen jälkeen ovat jo simahtaneet molemmat.
Tapaamisessa oli vähän puhetta kouluttamisesta. Minä en oikeastaan ole aloittanut Salsaa vielä treenaamaan, se on niin pieni. Tietty jotain pieniä juttuja ollaan tehty, tärkeimpinä että ruokakupille ei rynnätä ja kontaktia on harjoiteltu muutenkin. Ja luoksetuloa, se on se tärkein! Istumaan oppii kaikki koirat ihan itsestään. Tämän pennun kanssa olen päättänyt etten opeta sitä ensimmäisenä.
Pikku hiljaa, aikaa on. Mutta ihan terävä pentu se on, hoksaa monia asioita jo ihan itse ja tapittaa sitten minua että näinkö piti mennä. Joskus meni oikein ja silloin saa palkan. Ei tule olemaan vaikeuksia palkitsemisessa, näin ruualle persoa koiraa ei minulla olekaan aikaisemmin ollut. Ja naksutin on ostettu mutta täytyy harjoitella itse vähän ensin, siinä pitää olla niin tarkkana ja mulla on tuon palkitsemisen oikea-aikaisuudessa melko suuria haasteita. Huomasin sen agitreeneissä lauantaina. En ylipäätään ymmärrä miten Nacho on oppinut mitään kun minä palkkaan kahden sekunnin päästä siitä kun tehtävä on jo tehty. Enkä ole edes hämäläinen...
tiistai 4. tammikuuta 2011
Löytöjä
Minusta eläintarvikeliikkeiden hinnoissa on aikasta paljon ilmaa. Olen tehnyt aivan epäpoikkipinoon-tieteellistä tutkimusta, Faunatar on ylivoimaisesti kallein, M&M tulee hyvänä kakkosena.
Salsalla on ollut petinä joskus Nachon Ikeasta hankkimani pieni punainen koiranpeti.
Mutta ryökäle kasvaa niin nopeasti että ihan kohta se ei enää mahdu siihen.
Nacholla on lempipaikkana monta vuotta sitten anttilasta ostettu lattiatyyny ja halusin löytää Salsalle samanlaisen. Lemmikkiliikkeiden pedit maksavat ihan maltaita, alle kahdeksankympin et saa mitään räsymattoa paksumpaa.
Niinpä etsimään huuto.netistä, ja heti kävi tuuri, neljällä kympillä hienot lattiatyynyt, siis molemmille samanlaiset uudet jotka sopivat paljon paremmin makuuhuoneen väreihinkin.Täytyy toivoa että ovat mieluisat karvakuonoille.
Parhaat lelut löytyy myös ihan kotitarpeina, kuten äsken leikkeihin tiensä löytänyt sukka:
Salsalla on ollut petinä joskus Nachon Ikeasta hankkimani pieni punainen koiranpeti.
Mutta ryökäle kasvaa niin nopeasti että ihan kohta se ei enää mahdu siihen.
Nacholla on lempipaikkana monta vuotta sitten anttilasta ostettu lattiatyyny ja halusin löytää Salsalle samanlaisen. Lemmikkiliikkeiden pedit maksavat ihan maltaita, alle kahdeksankympin et saa mitään räsymattoa paksumpaa.
Niinpä etsimään huuto.netistä, ja heti kävi tuuri, neljällä kympillä hienot lattiatyynyt, siis molemmille samanlaiset uudet jotka sopivat paljon paremmin makuuhuoneen väreihinkin.Täytyy toivoa että ovat mieluisat karvakuonoille.
Parhaat lelut löytyy myös ihan kotitarpeina, kuten äsken leikkeihin tiensä löytänyt sukka:
perjantai 31. joulukuuta 2010
Uusi vuosi ja uudet koiruudet
On se niin suloinen, se pentu, nukkuessaan. Melko intensiivistähän tämä pentuaika on, kyllä minä sen tiesin, mutten sitten kuitenkaan muistanut miten aktiivisia ne on. Juuri kun olet yhden pissiparerin korjannut niin heti on kakit toisella. JA kun sen korjaat niin saat jo rientään nostamaan pentua pois jukkapalmun kimpusta. Jnejne... Mutta on se sitten niin ihanakin, pallomaha nappisilmä!
Salsa on ollut meillä nyt tasan kaksi viikkoa ja sopeutunut kotielämään kiitettävästi. Välillä meinaa leikit yltyä niin riehakkaiksi Nachon kanssa että joudumme vähän rauhottelemaan. Koiranpentu on vähän kuin pieni lapsi, kun alkaa mennä ylikierroksille niin sitä junaa ei pentu itse pysty pysäyttämään. Nacho on vähän liiankin kiltti ja sietää pennun riehumista ja puremista loputtomiin. Ruokakuppiiaan se sentään osaa jo puolustaa ja joka ilta käydään "kenen pesä"-niminen titaanien taisto jossa Salsa yrittää ensin tuijottamalla ajaa Nachon pediltään, sitten hiipiä takaa sen viereen samalle pedille. Ihan paimenkoiran elkeet. Lopuksi pentu kuitenkin rauhoittuu omaan pesäänsä.
Ihan selvästi voimakastahtoinen ja itsenäinen neitonen on meille tullut. Vetoleikkijä leikkisi vähän liiankin kanssa ja pihalla mennä viipottaa ihan omia polkujaan pelottomasti. Terrierin omistajina meillä ei varmaan tule olemaan ongelmia, johdonmukaisuudella ja sopivalla motivoinnilla varmasti kasvaa erittäin mukava koira.
Mitään varsinaista treeniä ei näin pienen kanssa ole vielä tietenkään otettu mutta nimensä ja kom-käskyn osaa, nej-käsky alkaa myös olla aika hyvin tassussa.
Autoilusta neiti ei perusta, vikinä yltyy välillä ulvomiseksi mutta uskomme siedätykseen - autoiluun on pakko tottua jos meidän perheeseen meinaa kuulua.
Nachon treenaaminen on viime aikoina jäänyt tosi vähälle, syynä muutto ja remonttikiireet. Nyt sain viimeinkin otettua itseäni niskasta kiinni ja järkkäsin meille treenipaikan hallivuorolla läheisen koirakerhon ryhmään. Agilitystä on siis kyse. Esteet me jo osataan ja monet möllikisat on voitettu, nyt pitäisi vaan uskaltautua kisaamaan ja hiomaan omia ohjausvirheitään.
Salsan kanssa haaveilen TOKOilusta, PK-lajejakin olisi kiva kokeilla ja mies haluaisi Salsasta agility kaverin. Mulla ei varmaan nopeus riittäisi BC:n hjaamiseen agilityssä. Ei sillä että parsoni olisi hidas mutta se on sentään mini kokoinen että saan vähän tasoitusta.
Odotan innolla uutta koiraharrastusvuotta, olkoon se aktiivisempi kuin tämä kulunut. Tältä illalta toivotaan mahdollisimman vähän rakettien pauketta!
Salsa on ollut meillä nyt tasan kaksi viikkoa ja sopeutunut kotielämään kiitettävästi. Välillä meinaa leikit yltyä niin riehakkaiksi Nachon kanssa että joudumme vähän rauhottelemaan. Koiranpentu on vähän kuin pieni lapsi, kun alkaa mennä ylikierroksille niin sitä junaa ei pentu itse pysty pysäyttämään. Nacho on vähän liiankin kiltti ja sietää pennun riehumista ja puremista loputtomiin. Ruokakuppiiaan se sentään osaa jo puolustaa ja joka ilta käydään "kenen pesä"-niminen titaanien taisto jossa Salsa yrittää ensin tuijottamalla ajaa Nachon pediltään, sitten hiipiä takaa sen viereen samalle pedille. Ihan paimenkoiran elkeet. Lopuksi pentu kuitenkin rauhoittuu omaan pesäänsä.
Ihan selvästi voimakastahtoinen ja itsenäinen neitonen on meille tullut. Vetoleikkijä leikkisi vähän liiankin kanssa ja pihalla mennä viipottaa ihan omia polkujaan pelottomasti. Terrierin omistajina meillä ei varmaan tule olemaan ongelmia, johdonmukaisuudella ja sopivalla motivoinnilla varmasti kasvaa erittäin mukava koira.
Mitään varsinaista treeniä ei näin pienen kanssa ole vielä tietenkään otettu mutta nimensä ja kom-käskyn osaa, nej-käsky alkaa myös olla aika hyvin tassussa.
Autoilusta neiti ei perusta, vikinä yltyy välillä ulvomiseksi mutta uskomme siedätykseen - autoiluun on pakko tottua jos meidän perheeseen meinaa kuulua.
Nachon treenaaminen on viime aikoina jäänyt tosi vähälle, syynä muutto ja remonttikiireet. Nyt sain viimeinkin otettua itseäni niskasta kiinni ja järkkäsin meille treenipaikan hallivuorolla läheisen koirakerhon ryhmään. Agilitystä on siis kyse. Esteet me jo osataan ja monet möllikisat on voitettu, nyt pitäisi vaan uskaltautua kisaamaan ja hiomaan omia ohjausvirheitään.
Salsan kanssa haaveilen TOKOilusta, PK-lajejakin olisi kiva kokeilla ja mies haluaisi Salsasta agility kaverin. Mulla ei varmaan nopeus riittäisi BC:n hjaamiseen agilityssä. Ei sillä että parsoni olisi hidas mutta se on sentään mini kokoinen että saan vähän tasoitusta.
Odotan innolla uutta koiraharrastusvuotta, olkoon se aktiivisempi kuin tämä kulunut. Tältä illalta toivotaan mahdollisimman vähän rakettien pauketta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)