Treeniätreeniä

Vihdoin viime viikolla päästiin takaisin treenaamisen makuun, palasimme lomalta, koirat ja ihmiset rentoutuneina. Meillä meni reissu hyvin ja koirat olivat käyttäytyneet siedettävästi hoitopaikassa. Heti tiistaina oli Salsan pentukurssi. Tultiin kauhealla metelillä paikalle, Salsan ääni oli madaltunut kahdessa viikossa ja sen haukku kuullostaa jo aivan ison koiran haukulta. Varokaa vaan rosvot meidän pihalle tulemasta. Onneksi S rauhoittui pian ja keskittyi mukavasti koko tunnin ajan. otetaan edelleen jatkuvasti taukoa ja leikitään että treeni pysyisi hauskana.
Lopussa tosin sattui harmittava juttu. F oli jo tullut paikalle, Salsan oli irti ja leikittiin vetoleikkiä kun muut vielä treenasivat luoksetuloa sivummalla. Yhtäkkiä S pikaisee pienemmän bortsupennun perään kuin raketti. Ei käynyt kuinkaan, Salsa vain luulin juoksemisen kivaksi leikiksi ja halusi mukaan.
Keskiviikkona sitten heti perään agitreeneihin Nummelaan. Salsa aloitti agiuransa vahvasti, heti putkeen, joku ystävällinen oli jättänyt nameja sinne. Kentälle oli tullut uudet mielenkiintoiset kujakepit joita päästään vähän myöhemmin testaamaan. Lisäksi tehtiin, tai tekivät, isäntä ohjaa, pöytää, aitoja ilman rimoja ja aidan siivekkeen takaakiertoa. Salsan alkeisryhmässä oli kaksi syötävän söpöä russelia ja iso musta seropi veteraani joka vähän pelotti S:ää mutta oli onneksi erittäin ystävällismieleinen. ryhmään liittyi myös suursnautseripentu, uros ja aika iso. Vaikuttavia otuksia...
Nachon treeneissä palauteltiin ensin mieleen keinua, alkuun meni hyvin mutta sitten kun en ollut tarkkana hyppäsi mokoma kesken alas. Sitä täytyy siis treenata että koira muistaa miten keinu "kaadetaan" itse. Sitten tehtiin lyhyttä radanpätkää jossa ohjaaja keskeltä hyppyyttää koiraa. Ohjasin hitaasti ja epätarkasti ja Nacho vähän turhautui. Haukkuminen saadaan varmaan pois sillä että olen itse tarpeeksi nopea niin koira ei ehdi haukkumaan. Itsenäisesti tehtiin myös, puomikontaktia ja vähän keppejä. Nekin pitäisi saada hauskemmiksi että koira keskittyisi paremmin, kun se ne kyllä periaatteessa osaa muttei jaksa aina tehdä huolella.
Pääsiästä vietettiin sukuloiden Padasjoen suunnalla. Ihanat ilmat ja mahtavat lenkkimaastot, elukat juoksivat sydämensä kyllyydestä metsässä. Mikään ei tee emäntää iloisemmaksi kun tyytyväisenä vapaana kirmaavat koirat.

Lomailua

Herra Nacho Napeli-Nappisilmä ja Neiti Salsa Sapelihammas (no ei enää niin paljon kun kaikki hampaat on nyt vaihtuneet) lähtivät eilen etelän lomalle, Suomen Teneriffalle Hankoon. Nyt pidetään peukkuja että hoitavat homman kunnialla kotiin, koirat nimittäin, että hoitajat ottaa ne uudemmankin kerran. Nacho on tietenkin kokenut kyläilijä mutta Salsa on enimmäkseen ollut vaan kotona maaseudulla. Hanko on sentään taajama ja majapaikka on kerrostalossa. No, pitkiä lenkkejä on ainakin tiedossa ja seuraa, sekä ihmis että kissa, riittämiin.
Huomenna myös kaksijalkaiset suuntaavat eteläisemille leveysasteille, vihdoinkin.

Miten koiranpentu väsytetään?

Tunnen aina huonoa omaatuntoa jos muutamaan päivään en ole tarjonnut koirille tarpeeksi virikkeitä, pitkiä lenkkejä JA puuhastelua/treeniä/leikkiä. Olen viimeiset kaksi viikkoa potenut vuosituhanen pahinta flunssaa, monta päivää on mennyt ihan punkan pohjalla. Isäntä on tietenkin hoitanut koirat, ja mallikkaasti hoitaakin mutta mieli on paha kun en ole itse jaksanut mitään niiden kanssa tehdä.
Mikään ei ole sen parempi kun pitkän lenkin tai tehokkaan treenin jälkeen reporankkana jaloissa makaava koira.
Pentu on suht helppo vielä väsyttää. Tehtiin ensin Salsan kanssa kevyttä aivojumppaa ja sivulle sekä eteentulo treeniä. Sitten ruoka ja ulos metsälenkille, hihnassa, kun en ihan tällä hetkellä luota neidin luoksetuloon. Lähimetikössä vielä hanki kantaa ja oli paljon kiinnostavia pupun jälkiä, ja papanoita, nam! Sitten vielä pihahommia ja Nachon kanssa leikkimistä. Salsa on jo huomattavasti nopeampi mutta väsyy muutaman spurtin jälkeen. On hauska huomata että koirat vaihtelevat "jahtaajan" ja "jahdattavan" rooleja, eikä kumpikaan ole pahasti alakynnessä. Nacho pitää kyllä kovaa meteliä, naapurit saattaa ajatella että se kiduttaa Salsaa, tai Salsa sitä. Mutta sellasia ne terrierit nyt vaan on. Agility treeneissäkin saan välillä kummastuneita katseita ns. rauhallisten rotujen omistajilta kun Nacho huutaa kun syötävä lelua "tappaessaan". Yritä siinä sitten selittää että se on terrieri, se syttyy tähän juttuun ja se on sen mielestä kivaa.
Takaisin asiaan, koko iltapäivän puuhasteltuamme - mission accomplished. Väsynyt koiranpentu on paras, ja onnellisin, koiranpentu.

Koira on koira, onneksi

First things first, koko viikko ilman sisäpissiä, jee, kyllä me vielä opitaan.
Kirjotan tätä iPadilla, pienet kielioppipuutteet siis sallittakoon.
Niin, ne pienet koiramaisuudet. Ne tekevät meidän päivistä mielenkiintoisia. On ne vaan välillä niin terrieriä ja collieta. Rodunomaiset erot nyt tietää kaikki, omistajan näkökulmasta kiinnostavampaa on katsoa meidän 'pikku apinoita'. (Kutsutaan koiria ryhmänimellä Aporna, kun ei voi sanoa pojat tai työtöt ja koirat kuullostaa niin tylsältä. Plussana naapureiden kumastuttaminen kun isäntä kiekuu apinoita sisälle.)
Meidän on pitänyt totutella koiraan joka juo, no lähinnä vettä. Mutta kyllä sille olutkin maistuisi, ja viinikin menettelee. Vesikuppi on aina tyhjä, Nacho käy suihkun jälkeen kuolemassa lattian pitääkseen nestetasapainonsa. Salsa tyhjentää vesikupit, juu niitä on useampi, alta aikayksikön.
Katsojilla ei ole aluskarvaa, niinpä se palelee. Nacho myös saunoo kun tilaisuus tarjotuu. Salsalle tulee heti kuuma. Sylissä viihtyvät kuitenkin molemmat.Salsa on tavattoman mustasukkainen syliajastaan, bortsumaisella tavalla näykkiikin Nachoa jos se tulee lähelle. Tosin lentä silloin myös sylistä kuin leppäkeihäs. Toivon koiran pian ymmärtävän yskän ja tottuvan osaansa arvoasteikon alimpana.
Ostin ne tässäkin foorumissa mainostamani hienot tyynyt koirille. Kuinkas sitten kävikään. Nacho nukkuu vahan haisevan päiväpeiton päällä joka pitää joka ilta huolellisessti kymmenen maissa pedata. Salsa nukkuu Nachon vanhalla pedillä joka on sille jo aivan liian pieni. Mitä minä oikein kuvittelin, hyvä kun en ostanut eläinkaupasta törkeän kalliita koiranpatjoja. Jotkut niistä maksavat satoja euroja! Ei sovi meidän tyyliin jotka itsekin nukutaan patjalla joka on 70-luvulta.
Jotain hyvää niissä tyynyissä silti oli. Nacho potee joka keväistä lemmentuskaa. Sopivan kumppanin puutteessa hän purkaa tukahdutettuja tunteitaan pitkulaiseen lattiatyynyyn joka tuli niiden neliskanttisten kylkiäisenä. Minä ja mies huvittuneena ja Salsa hämmentyneenä emme voi kuin seurata vierestä ja toivoa että pian helpottaa.
Oitmäessä odotellaan lumien sulamista, että päästään myöhimään mullassa ja tekemään metsäretkiä. Viime viikonloppuna oli tosin ihana maaliskuun aurinko ja kantohanget, kaikki nautitiin lenkeistä lähipelloilla, vapaana tietty. Ohiajavia autoja vain vähän vilkuillaan, vielä ei ole lähtenyt pentu niitä jahtaamaan. Ehkä vanhemman koiran esimerkki auttaa.
Sununtain lenkillä tuli taas todistettua bortsun uskomaton näkö ja huomiokyky. Salsa hoksasi meistä ensimmäisenä etelästä palaavan pienen joutsenparven. Nacho menee enmmän nenä maassa, myös agility treeneissä. Toisaalta, sitten kun se syttyy on inteesiteettikin korkea. Seuraavaksi pitää kai alkaa miettiä miten se bortsu sytytetään, alkeiskurssin alkaa huhtikuussa. Jaiks...

Koulussa ja treeneissä

Salsan pentukurssin kaksi ensimmäistä kertaa on nyt takana. Kun viimeksi oltiin samassa hallissa minulla oli paljon vähemmän paineita. Nyt olen yhtä koiraa kokeneempi, täsmälleen samalla kurssilla kuin neljä vuotta sitten, tämä me jo osataan.
Ja bortsuhan on niin helppo ja maailman viisain koira ja vaikka mitä.
Ensimmäinen kerta oli aika pohjanoteeraus. Kumpikaan meistä ei oikein saanut Salsaa rentoutumaan ja motivoitumaan. Tuli se tuttu tunne jote niin monissa koiratreeneissä olen tuntenut, palava halu selittää kaikille että "kotona se jo osasi tämän". Myös yksi toinen tunne oli pinnalla, siihen liittyy koirannahkarukkaset muttei siitä sen enempää, se menee aina nopeasti ohi.
Toinen kerta meni jo paremmin. Miehen itseluottamus otti sen verran kolhuja että minä ohjasin koko tunnin. Salsa oli rennompi, hermostui vain hössäävistä lapinkoirista, joita kouluttajankin koirat ovat. Luoksetuloharjoitus jossa kaikki ohjaajat ovat koirineen ringissä ja vuorotellen jouksevat kehän ulkopuolella kutsuen koiriaan oli aika haastava. Sain pidellä omaani kaksin käsin ettei olisi lähtenyt muiden perään. Paimenkoirahan se on.
Nachollakin oli motivaatio vähän kateissa agitreeneissä.Monen treenin ajan suoritus huononi, minä hermostuin ja koira hermostui vielä enmmän. Treenit meni kentän ympäri haahuiluun, nuuskimiseen ja minä huudan vieressä pää punaisena. Kunnes tajusin ostaa uuden hasukan motivointipatukan, vinkuvan tietysti. Treenien vetäjä Heli keksi että palkkaisin koiran aina joka esteen jälkeen riehakkaalla leikillä. Sitten palkkion välejä pikkuhiljaa pidennettiin ja taas kulki treeni. Hyppytekniikkaa meidän pitää viel hioa. Nacho loikkii vieläkin kuin mikäkin aropupu, ponnistaa aivan liian kaukaa ja missaa esteen turhan usein. Hyppyihin kuluu myös paljon aikaa.
Mutta kuten aina, välillä otetaan takapakkia ja taas löydetään uusia uria ja uutta potkua treenaamiseen.

Paras ystävä

On se taas todistettu, koira on ihmisen paras ystävä. Vaikka olisi kuinka paska päivä, pomo haukkuu ja työkaverit potkii päähän niin kun tulee (tai siis tulin) kotiin karvanaamojen luo kaikki tuntuu helpomalta. Huomaa taas hymyilevänsä.

Tänään keksitään jotain puuhaa sisätiloissa, vain Salsa viihtyy pihalla näillä pakkasilla (-24). Sitä ei kylmä haittaa mikä siinäkin mielessä hyvä että sisälläkään ei ole mitkään trooppiset olosuhteet. Syliin se kömpii heti kun istuu lattialle. Nacho änkee myös kylkeen kiinni, sitä paleltaa.

Olisi vaikka mitä päivitettävää Oitmäen kuulumisista, mutta nyt ei jaksa.

Salsa etsii paikkaansa arvojärjestyksessä

Tärkeitä virstanpylväitä Salsan elämässä tällä viikolla. Pentu sai ensimmäiset rokotukset ja kävi siis ensimmäistä kertaa eläinlääkärillä. Säkäkorkeudessa Salsa meni Nachon ohi myös tällä viikolla, aina välillä olen niitä vertaillut ja nyt se on ryökäle kasvanut sen verran. Nachon säkä on n. 36 cm. Valtasuhteet koirien kesken ovat joka päivä testissä, ensi vaikutti siltä että nacho päästää pennun ihan niskan päälle, Salsan sai ratsastaa, vallata Nachon pesän ja repiä sitä partakarvoista tuntikausia. Mutta nyt pentu on vissin kasvanut sen verran että se pitää alkaa ottaa vakavasti tuumaa Nacho. Parhaillaan tätä kirjottaessa on menossa seuraavanlainen titaanien taisto; ostin kaupasta puruluita, ei siis oikeita luita vaan niitä valkoisia nahkasta tentyjä, ja annoin molemmille omansa. Nacho syö luuta hetken, lopettaa itten ja alkaa tuijottaa Salsaa, sitten se nousee murisee hieman ja menee ottamaan pennun luun. Ja hetken päästä sama uudestaan.
Sisäsiisteyden kanssa meillä on hieman haasteita, täytyy itse ryhdistäytyä. Kirjoittamisen hetkellä ollaan oltu vajaa vuorokausi ilman sisäpissiä, eli se on mahdollista kunhan ramppaa ulkona ahkerasti. Käytiin tässä välillä ulkona ja sinä aikana ovatkin molemmat luut muuttuneet pysyvästi Nachon omiksi. Seurailen tilannetta ja puutuun koirien väleihin vasta jo tulee selvää riitaa. Luonnollisesti vanhemman koiran pitäisi olla puoli askelmaa korkeamalla arvoasteikossa.
Nachon kanssa vedettiin reippaat agilitytreenit aamulla, monet taidot on kyllä ruostuneet mutta koira syttyy kivasti mikä onkin minun mielestä pääasia. Hauskaa pitää olla.
Autoilu sujuu Salsalta jo paremmin ja on ollut lyhyitä aikoja autossa yksinkin. Katselin Prisman parkissa että aika monessa autossa oli koira odottamassa. Jotkut räkyttivät vimmatusti, toiset katselivat rauhallisesti ohikulkijoita ja osa varmasti nukkui boxeissaan kuin ei mitään. Nacho on tosi autoilija, mielellään aina hyppää autoon eikä valita, tärkeintä että pääsee mukaan. Toivon todella että Salsa kasvaa samanlaiseksi.
Sauna taitaa olla lämmin, vinkkaan pojille että mennään saunomaan, Nachon lempipuuhaa. Salsa ei ole vielä ymmärtänyt kuuman huoneen hienoutta mutta tulee usein ottamaan suihkun lopuksi. Ei näytä pelkäävän vettä, hauska nähdä tuleeko siitä innokas uimari.