Salsan ekoja synttäripäiviä on tänään juhlittu tietenkin syömällä - leivosten (ihmisille) ja herkkuluiden (päivänsankarille ja herra N.lle) voimin. Nacho saa aina juhlapäivinä herkutella caesarilla, Salsan herkempi massu ei sitä näyttäisi kestävän joten tyydyttiin maistelemaan uutta aikuisten ruokaa. Syötän royal caninin size-ruokia koska niillä on pysyneet hyvässä kunnossa. Jos jotain kremppaa tulee voin harkita vaihtoa. Nacho syö dental hygieneä, sille kun kertyy hammaskiveä (jota poistetaan itse raudalla) ja Salsa siirtyy nyt pikku hiljaa medium adultiin.
Pikkuhiljaa aikuistuminen voi siis alkaa.
Pennut on ihania piste. Mutta "oikea" koiraihminen odottaa että koira aikuistuu, tulee järkiinsä ja paljastaa todellisen luonteensa. Että liiat pentumaisuuden karsiutuu pois.
Eläinlajina koira on niin poikasmaisnen, ikuinen lapsi, että pikkupentuvaihetta ei jaksa kauempaa. En minä ainakaan.
maanantai 24. lokakuuta 2011
sunnuntai 16. lokakuuta 2011
Husky-rescue
Olin taas tänään vaipua epätoivon valtaan - hävettää tunnustaa mutta meidän koirat vetää remmissä - ja paljon. Meillä oli vieraita ja käytiin aamupäivä lenkillä raikkaassa syysilmassa. Olisi ollut rentouttavaa ja mukavaa mutta... molemmat vetää kuin hullut alkulenkistä. Kahta kauheampaa se on jos on vieraita ihmisiä mukana lenkillä. Ihan kierroksilla tyypit, ja minä hermona.
Nacho yleensä rauhottuu lenkin loppua kohden mutta Salsa jatkaa hihna piukalla. Pysähdystekniikka ei toimi, Nacho ei tajua siitä mitään ja Salsa osaa kyllä löysätä remmin mutta ampaisee heti kehun tai namin satuaan takaisin "husky-asentoon".
Nykimiset, kieltämiset, namitukset ei toimi, kaikkea on kokeiltu. Nacholla oli hyvät vedonesto valjaat mutta niisskin se veti sen verran että ne hankasi kainaloiden ihon rikki. Myös kuonopantaa on kokeiltu Nacholle, Salsa on siihen mielestäni vielä liian nuori. Laitoin myös SBACK-foorumille tästä koska kaipaan vertaistukea - koirattomilta ihmisiltä ei kertakaikkiaan voi odottaa mitään supporttia tähän aiheeseen. Yksikin heitti että "eikö niitä voi jotenkin kouluttaa?"
Joskus heitän molemmille hyvät valjaat päälle, kytken ne samaan remmiin ja pitkän liinan päähän ja sanon että antaa palaa - kutsun sitä Husky-rescue -tyyliksi.
Mietityttää nykyään enemmänkin tuo hihnavetämisen perimmäinen syy. Että mistä hihnassa vetämisessä on oikein kyse. Jos ymmärätisin oikein hyvin miten koira sen näkee voisin varmaan ratkaista ongelman. Meillähän molemmat kulkee paljonkin vapaana eikä koskaan karkaa tai mene edes kovin kauan. Vai onko se nimenomaan se ongelman ydin, että ne pyrkii pois remmstä kun usein josaain vaiheessa lenkkiä myös vapaus koittaa. Ja miksi jotkut koirat vetää ja toiset ei. Ja miksi minulle ei koskaan osu ne vetämättömät?
Nacho yleensä rauhottuu lenkin loppua kohden mutta Salsa jatkaa hihna piukalla. Pysähdystekniikka ei toimi, Nacho ei tajua siitä mitään ja Salsa osaa kyllä löysätä remmin mutta ampaisee heti kehun tai namin satuaan takaisin "husky-asentoon".
Nykimiset, kieltämiset, namitukset ei toimi, kaikkea on kokeiltu. Nacholla oli hyvät vedonesto valjaat mutta niisskin se veti sen verran että ne hankasi kainaloiden ihon rikki. Myös kuonopantaa on kokeiltu Nacholle, Salsa on siihen mielestäni vielä liian nuori. Laitoin myös SBACK-foorumille tästä koska kaipaan vertaistukea - koirattomilta ihmisiltä ei kertakaikkiaan voi odottaa mitään supporttia tähän aiheeseen. Yksikin heitti että "eikö niitä voi jotenkin kouluttaa?"
Joskus heitän molemmille hyvät valjaat päälle, kytken ne samaan remmiin ja pitkän liinan päähän ja sanon että antaa palaa - kutsun sitä Husky-rescue -tyyliksi.
Mietityttää nykyään enemmänkin tuo hihnavetämisen perimmäinen syy. Että mistä hihnassa vetämisessä on oikein kyse. Jos ymmärätisin oikein hyvin miten koira sen näkee voisin varmaan ratkaista ongelman. Meillähän molemmat kulkee paljonkin vapaana eikä koskaan karkaa tai mene edes kovin kauan. Vai onko se nimenomaan se ongelman ydin, että ne pyrkii pois remmstä kun usein josaain vaiheessa lenkkiä myös vapaus koittaa. Ja miksi jotkut koirat vetää ja toiset ei. Ja miksi minulle ei koskaan osu ne vetämättömät?
tiistai 27. syyskuuta 2011
Ei postauksia - ei treenejä?
No ei sentään. Salsan kanssa ollaan tokoiltu suht ahkerasti. Jopa nouto alkaa edistymään pikkusen. Meidän oma agi-rata (kaksi hyppyä, ikean putki ja kepit) on ollut suht ahkerassa käytössä.
Nachon kanssa oltiin Sirpa Kärkkäisen ja Tomi Niemen agi-päivässä Navalassa. Saatiin vähän taas uutta potkua ja lähestymiskulmaa koko juttuun. Tavoite että joskus vielä kisataan virallisissa, vaikka kynnys on kyllä edelleen suuri.
Otti muuten luonnon päälle kun Sirpa sanoi että meillä olisi Nachon kanssa johtajuus-ongelma. Ihanko totta, olenko niin sokea etten ole sitä nähnyt. meillä kun on niin selvät säännöt ja kuri kotona. Varmaan kyse on myös siitä että pennun myötä Nacho on jäänyt vähemmälle huomiolle ja treenille ja meidän suhde on heikentynyt. Olen myös aktiivisesti tukenut vanhemman koiran asemaa suhteessa pentuun ja tullut siinä samassa tuupanneeni itseni päistikkaa alas hierarkian portaitako? No, ongelma ei varmaan ole ihan noin yksiselitteinen. Kyse on varmaan paljon tuosta suhteen huononemisesta treenin puutteessa. Yksi teoria on kyllästyminen, me ei olla pitkään aikaan opeteltu mitään uutta Nachon kanssa ja leipäännytty molemmat jauhamaan samoja juttuja.
Molempien kanssa treenatessa ole huomannut minulle ihan uuden aspektin - kun koira jo jotain osaa pitää vaatimustasoa nostaa aika nopeastikin. Liian pitkä saman junnaaminen ja lepsuilu johtaa vain turhautumiseen puolin ja toisin.
Siitä lepuilusta puheen ollen, koirat oli taas pitkän viikonlopun anoppilassa. Kummasti on masunseutu pyöristynyt, Nacho hyppelee sänkyyn jatkuvasti ja Salsa tunkee syliin. Seuraavaa reissua jo pukkaa ja kuka meidän koirat sitten hemmottelee kun kaikki hyvät hoitajat lähtee matkalle mukaan?
Nachon kanssa oltiin Sirpa Kärkkäisen ja Tomi Niemen agi-päivässä Navalassa. Saatiin vähän taas uutta potkua ja lähestymiskulmaa koko juttuun. Tavoite että joskus vielä kisataan virallisissa, vaikka kynnys on kyllä edelleen suuri.
Otti muuten luonnon päälle kun Sirpa sanoi että meillä olisi Nachon kanssa johtajuus-ongelma. Ihanko totta, olenko niin sokea etten ole sitä nähnyt. meillä kun on niin selvät säännöt ja kuri kotona. Varmaan kyse on myös siitä että pennun myötä Nacho on jäänyt vähemmälle huomiolle ja treenille ja meidän suhde on heikentynyt. Olen myös aktiivisesti tukenut vanhemman koiran asemaa suhteessa pentuun ja tullut siinä samassa tuupanneeni itseni päistikkaa alas hierarkian portaitako? No, ongelma ei varmaan ole ihan noin yksiselitteinen. Kyse on varmaan paljon tuosta suhteen huononemisesta treenin puutteessa. Yksi teoria on kyllästyminen, me ei olla pitkään aikaan opeteltu mitään uutta Nachon kanssa ja leipäännytty molemmat jauhamaan samoja juttuja.
Molempien kanssa treenatessa ole huomannut minulle ihan uuden aspektin - kun koira jo jotain osaa pitää vaatimustasoa nostaa aika nopeastikin. Liian pitkä saman junnaaminen ja lepsuilu johtaa vain turhautumiseen puolin ja toisin.
Siitä lepuilusta puheen ollen, koirat oli taas pitkän viikonlopun anoppilassa. Kummasti on masunseutu pyöristynyt, Nacho hyppelee sänkyyn jatkuvasti ja Salsa tunkee syliin. Seuraavaa reissua jo pukkaa ja kuka meidän koirat sitten hemmottelee kun kaikki hyvät hoitajat lähtee matkalle mukaan?
sunnuntai 4. syyskuuta 2011
ERI-hyvä koira
Käytiin lauantaina Hakunilassa näyttelyssä Salsan kanssa. Salsan luokassa (JUN nartut) oli kaksi muuta koiraa, voittaja Pikkupaimenen U Make me Crazy. ROP-ksi Wildmagpie's Muffin (Step). Nartut olivat paljon paremmin edustettuina, uroksia oli 17 koirasta vain kolme. Myös Salsan veli Rasmus kävi kehässä tuloksena EH1. Myös Anitan Kiira pärjäsi oli hyvin ja oli muutenkin aivan ihana!
Salsan arvostelu, tuomari Veli-Pekka Kumpumäki: Hyvin narttumainen jolla hyvät mittasuhteet, hieman suippo kuono-osa. Silmät voisivat olla tummemmat. Hyvä ylälinja. Etuosa saisi olla voimakkaammin kulmautunut ja eturinta selvempi. Riittävä luusto, hyvä ylälinja. Oikein kiinnittynyt häntä, hyvänlaatuinen karvapeite. Liikkeet kaipaavat lisää ulottuvuutta. Malliltaan hyvä.
Olen tähän tulokseen kovin tyytyväinen. Salsa on kovin tyttömäinen, ja hyvä niin, suippo kuono vaan korostaa tätä feminiinisyyttä. Ylälinja on hyvä, se nyt ainakin tuosta tuli selväksi. Sannille taas suurkiitos mahtavasta esittämisestä, minusta liikkeissä oli näin nuoreksi koiraksi ulottuvuutta ainakin kun koira oli yksin kehässä ja keskittyi.
Sää onneksi suosi, ja mukava oli katsella koiria ja ihmisiä kehän laidalla ilman mitään paineita koiran esittämisestä.
Salsan arvostelu, tuomari Veli-Pekka Kumpumäki: Hyvin narttumainen jolla hyvät mittasuhteet, hieman suippo kuono-osa. Silmät voisivat olla tummemmat. Hyvä ylälinja. Etuosa saisi olla voimakkaammin kulmautunut ja eturinta selvempi. Riittävä luusto, hyvä ylälinja. Oikein kiinnittynyt häntä, hyvänlaatuinen karvapeite. Liikkeet kaipaavat lisää ulottuvuutta. Malliltaan hyvä.
Olen tähän tulokseen kovin tyytyväinen. Salsa on kovin tyttömäinen, ja hyvä niin, suippo kuono vaan korostaa tätä feminiinisyyttä. Ylälinja on hyvä, se nyt ainakin tuosta tuli selväksi. Sannille taas suurkiitos mahtavasta esittämisestä, minusta liikkeissä oli näin nuoreksi koiraksi ulottuvuutta ainakin kun koira oli yksin kehässä ja keskittyi.
Sää onneksi suosi, ja mukava oli katsella koiria ja ihmisiä kehän laidalla ilman mitään paineita koiran esittämisestä.
keskiviikko 31. elokuuta 2011
Syksy sataen tulevi
Tassunpesukausi on totisesti alkanut. Viimepäivät on tullut vettä niin että sieltä sun täältä löytyy ihania mutalammikoita joissa tepastella tai vaikka kelliä jos "matten" silmä välttää. Toisaalta kaikki vilja ja heinä on nyt korjattu ja pelloilla voi juosta vapaana mielin määrin.
Myös Nacho sai luvan ulkoilla jonkun verran vapaana. Kahdessa viikossa selkä ja takajalat oli huomattavasti paremmassa kunnossa. ahkera jummppaaminen siis tuotti tulosta. Olen iloinen että mitään rakenteellista vikaa ei näyttäisi olevan ja Nacho voi pikkuhiljaa palata agilityyn.
Siitä motivoituneena varasin meillä halli vuoron Veikkolan agility halliin, jos ei muihin ryhmiin päästä niin ainakin kerta viikossa treenataan itsenäisesti molempia koiria. Muutenkin syksy on niin täyteen bookattu kaikenmaailman menoa ja meinikiä että ihan hirvittää, miten me joka paikkaan keritään ja miten siinä välissä ehtii vielä töitäkin tehdä.
Viikonloppuna on sitten Salsan toinen esiintyminen näyttelykehässä. Ainakin hyvä syy hoitaa tuo takkuturkki kuntoon. Muuten ei paineita, kunhan joku muu esittää...
Myös Nacho sai luvan ulkoilla jonkun verran vapaana. Kahdessa viikossa selkä ja takajalat oli huomattavasti paremmassa kunnossa. ahkera jummppaaminen siis tuotti tulosta. Olen iloinen että mitään rakenteellista vikaa ei näyttäisi olevan ja Nacho voi pikkuhiljaa palata agilityyn.
Siitä motivoituneena varasin meillä halli vuoron Veikkolan agility halliin, jos ei muihin ryhmiin päästä niin ainakin kerta viikossa treenataan itsenäisesti molempia koiria. Muutenkin syksy on niin täyteen bookattu kaikenmaailman menoa ja meinikiä että ihan hirvittää, miten me joka paikkaan keritään ja miten siinä välissä ehtii vielä töitäkin tehdä.
Viikonloppuna on sitten Salsan toinen esiintyminen näyttelykehässä. Ainakin hyvä syy hoitaa tuo takkuturkki kuntoon. Muuten ei paineita, kunhan joku muu esittää...
maanantai 15. elokuuta 2011
Tytöt ratsastusleirillä
Otin Salsan mukaan viikonlopun ratsastusleirille ja mukavasti meni. Hevosia kohtaan koira tuntuisi osoittavan lievää kiinnostusta ja asiaankuuluvaa kunnioitusta. Tallin koirat olivat hauskoja leikkikavereita.
Tilalla oli myös lampaita. Ja mitä tekee lammaskoira? Nostaa kauhean metelin tietenkin, en tiedä mitä oikein odotin. Että se hyppää aitaukseen ja hakee lampaat eteeni, keritsee ne ja opettaa ne antamaan tassua. Jännittää jo valmiiksi ensimmäinen paimennuskokeilu.
Harras toiveeni on että saan Salsasta toistekin seuraa tallille, ja lopulta maastolenkeillekin kunhan pikku hiljaa totutellaa hevosiin ja tallin sääntöihin ihan kunnolla. Leirielämä oli varmasti kaikinpuolin terveellistä toimintaa pennulle, ja väsyneinä kotiuduttiin sunnuntai-iltana.
Omat ratsastukset meni aikalailla nappiin, Billnäsin ratsastuskoululla on hyviä hevosia sikäli mikäli minä mitään ymmärrän. Mutta seuraavan kerran varmistan että ryhmät ovat vain aikuisille. Lapset on kivoja ja heidän pitää saada harjoitella. Mutten kestä enää yhtään shettiksellä alaviistosta lähestyvää pientä ponityttöä näkökentässäni enkä ratsastuskentälläni.
Tilalla oli myös lampaita. Ja mitä tekee lammaskoira? Nostaa kauhean metelin tietenkin, en tiedä mitä oikein odotin. Että se hyppää aitaukseen ja hakee lampaat eteeni, keritsee ne ja opettaa ne antamaan tassua. Jännittää jo valmiiksi ensimmäinen paimennuskokeilu.
Harras toiveeni on että saan Salsasta toistekin seuraa tallille, ja lopulta maastolenkeillekin kunhan pikku hiljaa totutellaa hevosiin ja tallin sääntöihin ihan kunnolla. Leirielämä oli varmasti kaikinpuolin terveellistä toimintaa pennulle, ja väsyneinä kotiuduttiin sunnuntai-iltana.
Omat ratsastukset meni aikalailla nappiin, Billnäsin ratsastuskoululla on hyviä hevosia sikäli mikäli minä mitään ymmärrän. Mutta seuraavan kerran varmistan että ryhmät ovat vain aikuisille. Lapset on kivoja ja heidän pitää saada harjoitella. Mutten kestä enää yhtään shettiksellä alaviistosta lähestyvää pientä ponityttöä näkökentässäni enkä ratsastuskentälläni.
perjantai 12. elokuuta 2011
Saikkua
Sitähän sieltä tuli. Nacho on treeni-, riehu-, ja hyppykiellossa seuraavat pari viikkoa. Olemme keskustelleet tästä vakavasti mutta herralle käy vain treeni kielto, hyppiminen on niin kivaa ja jostain syystä juuri nyt tekisi mieli riehua ja leikkiä kuin pieni pentu. Ehkä fyssarin käsittely vähän vetreytti.
Niina Sorvari teki todella perusteellista duunia yli puolitoista tuntia, kyseli ja katseli liikkumista, jumppasi ja hieroi ja venytteli.
Syvät lihakset on Nacholla yllättäen kuulemma erittäin hyvässä kunnossa. Koira on muutenkin ihan terästä, ei yhtään grammaa ylimääräistä ja lihakset hyvin kehittyneet pikkukoiraksi. Mutta mutta, sitten löytyi myös niitä jäykkyyksiä. Niska oli hieman jumissa, yllättävän vähän siihen nähden miten paljon Nacho vetää aina lenkin ensimetrit. Alaselkä (vai onko se koiralla takaselkä) oli vähän enemmän jumissa ja kaikkein kipeimmät paikat löytyivät etu ja sisäreisistä. Etenkin vasenta puolta Nacho valitti vaikka olikin käsitellessä tapansa mukaan nätisti ei pannut hanttiin.
Saimme jumppaohjeita, treenikiellon, ja määräyksen tehdä ainoastaan lyhyitä rauhallisia remmilenkkejä. Myös kuonopantaa voisi kokeilla jos vetäminen sillä laantuisi. Kaksi viikkoa on armon aikaa, jos ei koira tällä reseptillä ole jo huomattavasti parempi pitää se viedä kuville. Mitä sitä nyt ei rakkaan nappisilmänsä takia tekisi.
Tosin totuuden nimissä on täytyy myöntää että joskus meitityttää meneekö tämän koiranpito nykyään vähän överiksi. Kulutanko näihin rakkineisiin kohtuuttomasti rahaa (tyyliin kaiken asumis-ruoka-ja yms kulujen yli jäävän)ja aikaa (taas kaiken ajan mitä palkka työltä, unelta ja välttämättömimmältä sosiaalisten suhteiden hoitamiselta jää)? Ja omakin selkä särkee mutta milloin olen viimeksi ehtinyt kiropraktikolle?
Vaikka kuinka näitä asioita pohtisi ja vääntelisi tulee tosi koiraihminen vain yhteen tulokseen: kaikkeni niiden eteen teen, on ne niin rakkaat, ja parempaa harrastusta ei varmasti ole! Tassu ylös jos olette samaa mieltä.
Niina Sorvari teki todella perusteellista duunia yli puolitoista tuntia, kyseli ja katseli liikkumista, jumppasi ja hieroi ja venytteli.
Syvät lihakset on Nacholla yllättäen kuulemma erittäin hyvässä kunnossa. Koira on muutenkin ihan terästä, ei yhtään grammaa ylimääräistä ja lihakset hyvin kehittyneet pikkukoiraksi. Mutta mutta, sitten löytyi myös niitä jäykkyyksiä. Niska oli hieman jumissa, yllättävän vähän siihen nähden miten paljon Nacho vetää aina lenkin ensimetrit. Alaselkä (vai onko se koiralla takaselkä) oli vähän enemmän jumissa ja kaikkein kipeimmät paikat löytyivät etu ja sisäreisistä. Etenkin vasenta puolta Nacho valitti vaikka olikin käsitellessä tapansa mukaan nätisti ei pannut hanttiin.
Saimme jumppaohjeita, treenikiellon, ja määräyksen tehdä ainoastaan lyhyitä rauhallisia remmilenkkejä. Myös kuonopantaa voisi kokeilla jos vetäminen sillä laantuisi. Kaksi viikkoa on armon aikaa, jos ei koira tällä reseptillä ole jo huomattavasti parempi pitää se viedä kuville. Mitä sitä nyt ei rakkaan nappisilmänsä takia tekisi.
Tosin totuuden nimissä on täytyy myöntää että joskus meitityttää meneekö tämän koiranpito nykyään vähän överiksi. Kulutanko näihin rakkineisiin kohtuuttomasti rahaa (tyyliin kaiken asumis-ruoka-ja yms kulujen yli jäävän)ja aikaa (taas kaiken ajan mitä palkka työltä, unelta ja välttämättömimmältä sosiaalisten suhteiden hoitamiselta jää)? Ja omakin selkä särkee mutta milloin olen viimeksi ehtinyt kiropraktikolle?
Vaikka kuinka näitä asioita pohtisi ja vääntelisi tulee tosi koiraihminen vain yhteen tulokseen: kaikkeni niiden eteen teen, on ne niin rakkaat, ja parempaa harrastusta ei varmasti ole! Tassu ylös jos olette samaa mieltä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)