Viime viikonloppu hyödynnettiin treenaamalla vähän aksaa melkein koko perheen voimin, Rumba ja Salsa pääsivät molempina päivinä hallille.
Koska kunteremontin tarkoituksena on paitsi kohottaa kuntoa myös tulla paremmaksi agilityohjaajaksi päätin kokeilla pikkuisen ohjaamista itsekin. Tein pari radanpätkää Salsan kanssa.
Ja onhan se kone, tuntuu että koira menee ihan itsestään - hakee esteille ja ohjautuu ihanan jouhevasti.
Myös Rumba pääsi treenaamaan matalilla esteillä ja putkilla. Sitten pitäisi sille vielä ne kepit ja kontaktit opettaa niin voisi mennä kisaamaan. Ai niin ja vähän hallintaa ja sellaista pientä. Onhan se ihanan vallaton!
Salsan tokotreenit on menneet ihan kivasti viime aikoina, nyt ollaan tehty jotain pientä melkein joka päivä.
Koetta ajatellen voisi tehdä vähän treeni suunnitelmaa - kokeeseen on reilu kaksi viikkoa.
Paikkamakuu - tässä ei liene ongelmia, kunhan ei saada mitään agrea koiraa viereen. Iso musta koira vaikka rotikka olis aika unelma. Mutta Salsa kyllä pysyy jos kaveri pysyy.
Seuraaminen - menee varmaan ihan ok, mutta ääntelystä tippuu pojoja. Nämä viimeiset treenit täytyy tehdä rauhassa ja pelkkää namipalkkaa.Liikkeestä istuminen - hieman epävarma, ollaan tosi vähän tehty, eikä vielä ollenkaan niin että minä en yhtään pysähdy. Olen vähän niinkun unohtanut treenata tätä...Luoksetulo - pysäytykset lienee aika ok, ennakointi ja vauhdin tippuminen raville ensimmäisen pysäytyksen jälkeen on ongelmat.Ruutu - paikka ei aina ihan täydellinen mutta uskoisin Salsan löytävän ruudun. Menee nopeasti maahan ja tulee hyvin seuruseen kunhan muistan kiekaista kovaa. Kokonaisena liikeenä ollaan tehty vasta ihan pari kertaa kokeilumielessä.Hyppynouto - tämä on ehkä tällä hetkellä mieluisin ja parhaiten suoritettu liike. Salsa tykkää hypätä, ja noutaa. Jos jotain hioo niin kapulan luovutusta, tiivimmin eteen ja ilman sylkäisyä.Metalli - ai, eikös se olekaan metsku hyppynoudossa, no, ei tässäkään ongelmaa... ei olla erikseen treenattu juurikaan.
Kaukot - ei olla juurikaan tehty viime aikoina, tämä pilkun viilaaminen ei vaan tunnu Salsasta mielekkäältä. En odota kovin hyviä pisteitä mutta en soisi menevän nollillekaan. Vaikka olen yrittänyt opettaa takajalat paikallaan, enemmän sekatekniikalta näyttää.
Istu - maahan: helpoin, luonnollisesti.
Tunnari - arpoo, ehkä tuo oman minulle asti, ehkä ei. Olen tehnyt nyt kokeenomaisesti pari kertaa apparin kanssa, jos tuo nätisti oman saa ihan huippupalkan. Jos menee arpomiseksi saa vain kehut. Aina on lopulta ottanut oman suuhun että kyllä se tietää mitä pitää tehdä. Mutta jotenkin se ei tiedä millä tavalla tehtävä pitäisi suorittaa, menee sinne kapuloiden päälle tepastelemaan ja ottaa ensin oman suuhun ja vaihtaa sitten väärään ja lopulta taas ottaa oman. Ihme touhua...
Maahan - istu - ok, vaikka hidas
Istu -seiso: takajalat liikkuu
Seiso - maahan: on suht hyvä, takajalat kyllä liikkuu
Maahan - seiso; paras vaihto, ei liiku
Seiso - istu; ihan ok, takajalat kyllä liikkuu
Kolmostulosta lähdetään näillä eväillä ja tällä treenimäärällä tavoittelemaan, kaikki sitä parempi on plussaa.
tiistai 10. helmikuuta 2015
maanantai 2. helmikuuta 2015
Kuntotesti osa 1
Koska jäin henkiin torstain treenien jälkeen lauantai-iltana koitti Kuntoremontin lähtökunnon ensimmäinen osa.
Torstain treenit olivat oikeastaan aika helpot koska ei tehty koko harjoitusta, vain alkulämpät ja sitten käytiin voimaharjoitus läpi. Huomaan tietenkin etteivät lihakset ole normaalissa kunnossa. Mutta pystyin tekemään 12 vatsalihasliikettä makuulta ylös asti. Ja vielä toisen mokoman painon (muistaakseni 6 kg) kanssa. Wohoo! Salitreeni on suunniteltu juoksuliikettä silmällä pitäen ja tykkäsin kovasti siitä että sarjat on lyhyet, liikkeet yksinkertaiset ja viiden liikkeen setin ehtii tekemään puolessa tunnissa. Lopuksi käytiin läpi porrasjuoksutreeni joka toimii vaihtoehtona mäkitreenille. Meillä ei täällä ole sen pahemmin juoksemiseen soveltuvia portaita kuin sulia mäkiäkään, täytyy pohtia miten tuon toteuttais.
Lauantain harjoitukset alkoivat viideltä, mikä on ihan ok aika torstai-illan puoli kahdeksaan verrattuna. Tykkään treenata ennemminkin aamulla kuin illalla ja näin pimeimpään aikaan iltatreenit tuntuu erityisen raskailta. Lisäksi selkä on nyt vihotellut viime aikoina enemmän joten lähin aika varovaisena testiin. Olin valmistautunut etten pysty tekemään jotain osa-aluetta ollenkaan. Aika paljon jännittikin, mitä olisi helpottanut jos olisi vähän tiennyt mitä tuleman pitää.
Ensin teimme pitkän lämmittelyn, otin ensimmäistä kertaa reiluun kymmeneen kuukauteen enemmän kuin 20 juoksuaskelta. Selvisin. Teimme tikasjuoksua joka tekee varmasti hyvä koordinaatiolle ja erilaisia muita juoksuharjotteita - polvennosto ja huopausjuoksua, joka oli minulle ihan uusi juttu.
Testi koostui kahdesta osasta: yhden jalan vauhditon pituus ja rata jossa piti kiertää siivekkeitä 70 metrin matkalla. Juoksuosuudessa piti lisäksi tutustua paperilla 25 esteiseen rataan ja tehdä se numeroimattomalle paperille juoksun jälkeen.
Vauhditon pituus tuntui vasemmalle (kipeän SI-nivelen puoli) vähän ilkeälle, paras suoritus vähän reilu 90 senttiä. Oikealla 115 senttiä.
Juoksu hyppelyn perään oli väähn hankala mutta onneksi pohja Niinun hallissa on ihan huippu. Jos 20,9 sekunnin pohja-ajasta saisi muutaman kymmenyksen pois olisin ihan tyytyväinen. Vedin niin lujaa kuin näillä spekseillä pystyin. Testin jälkeen loppuverkka ja juokseminen tuntuikin yllättävän helpolta. Pidempiä lenkkejä ajatellen kengät täytyy kyllä uusia, jalka on kasvanut (tai leventynyt ja laskeutunut) raskauden myötä sen verran että kymppiä en olisi noilla kengillä pystynyt juoksemaan. Siis jos se olisi kengistä kiinni.
Lopuksi keskuteltiin tavoitteista ja miten niihin päästään. Itse kaipaisin vieläkin kovempaa painetta - kun ollaan kerran lähdetty mukaan niin nämä ja nämä jutut täytyy viikon aikana tehdä ja tavoitteet voitaisiin laittaa valmentajien kanssa yhdessä. Harjoitteet vaikuttivat hyvin suunnitelluilta ja puitteet olivat muutenkin kunnossa mutta valmentajat olisivat voineet esitellä itsensä paremmin. Kun en pahemmin kisakentillä ole liikkunut tai piireissä pyörinyt en tunne heitä. Ryhmää saisi tiiviimmäksi jos porukka olisi esitellyt itsensä ja kertonut vähän millä odotuksilla ollaan liikkeellä. Yhdessä tekemisen takia ainakin minä lähdin mukaan.
Sunnuntaina olin ihan loppu, tuollainen rääkki kylmiltään otti voimille. Mutta tuntuu ihanalta kun tietää tehneensä. Tänään on fysioterapeutin arvio lihastasapainosta, jännä kuulla mikä on tuomio.
Sitten muihin aiheisiin, koiriin siis.
Rumba pääsi eilen ajelulle ja käytiin Mustissa ja Mirrissä. Ajattelin että uudet valjaat auttaisivat vetämisongelmaan. Rumba tottui alunperin valjaisiin Nachon pehmeillä Rukka-valjailla. Kun se kasvoi niistä ulos ostin sille Y-valjaat ja niiden päälle laittaminen on suuri inhotus. Jos se vetääkin valjaista pois?
Näin nätit ne on:
Ja nätti on koirakin, vaikka itse sanonkin.
Torstain treenit olivat oikeastaan aika helpot koska ei tehty koko harjoitusta, vain alkulämpät ja sitten käytiin voimaharjoitus läpi. Huomaan tietenkin etteivät lihakset ole normaalissa kunnossa. Mutta pystyin tekemään 12 vatsalihasliikettä makuulta ylös asti. Ja vielä toisen mokoman painon (muistaakseni 6 kg) kanssa. Wohoo! Salitreeni on suunniteltu juoksuliikettä silmällä pitäen ja tykkäsin kovasti siitä että sarjat on lyhyet, liikkeet yksinkertaiset ja viiden liikkeen setin ehtii tekemään puolessa tunnissa. Lopuksi käytiin läpi porrasjuoksutreeni joka toimii vaihtoehtona mäkitreenille. Meillä ei täällä ole sen pahemmin juoksemiseen soveltuvia portaita kuin sulia mäkiäkään, täytyy pohtia miten tuon toteuttais.
Lauantain harjoitukset alkoivat viideltä, mikä on ihan ok aika torstai-illan puoli kahdeksaan verrattuna. Tykkään treenata ennemminkin aamulla kuin illalla ja näin pimeimpään aikaan iltatreenit tuntuu erityisen raskailta. Lisäksi selkä on nyt vihotellut viime aikoina enemmän joten lähin aika varovaisena testiin. Olin valmistautunut etten pysty tekemään jotain osa-aluetta ollenkaan. Aika paljon jännittikin, mitä olisi helpottanut jos olisi vähän tiennyt mitä tuleman pitää.
Ensin teimme pitkän lämmittelyn, otin ensimmäistä kertaa reiluun kymmeneen kuukauteen enemmän kuin 20 juoksuaskelta. Selvisin. Teimme tikasjuoksua joka tekee varmasti hyvä koordinaatiolle ja erilaisia muita juoksuharjotteita - polvennosto ja huopausjuoksua, joka oli minulle ihan uusi juttu.
Testi koostui kahdesta osasta: yhden jalan vauhditon pituus ja rata jossa piti kiertää siivekkeitä 70 metrin matkalla. Juoksuosuudessa piti lisäksi tutustua paperilla 25 esteiseen rataan ja tehdä se numeroimattomalle paperille juoksun jälkeen.
Vauhditon pituus tuntui vasemmalle (kipeän SI-nivelen puoli) vähän ilkeälle, paras suoritus vähän reilu 90 senttiä. Oikealla 115 senttiä.
Juoksu hyppelyn perään oli väähn hankala mutta onneksi pohja Niinun hallissa on ihan huippu. Jos 20,9 sekunnin pohja-ajasta saisi muutaman kymmenyksen pois olisin ihan tyytyväinen. Vedin niin lujaa kuin näillä spekseillä pystyin. Testin jälkeen loppuverkka ja juokseminen tuntuikin yllättävän helpolta. Pidempiä lenkkejä ajatellen kengät täytyy kyllä uusia, jalka on kasvanut (tai leventynyt ja laskeutunut) raskauden myötä sen verran että kymppiä en olisi noilla kengillä pystynyt juoksemaan. Siis jos se olisi kengistä kiinni.
Lopuksi keskuteltiin tavoitteista ja miten niihin päästään. Itse kaipaisin vieläkin kovempaa painetta - kun ollaan kerran lähdetty mukaan niin nämä ja nämä jutut täytyy viikon aikana tehdä ja tavoitteet voitaisiin laittaa valmentajien kanssa yhdessä. Harjoitteet vaikuttivat hyvin suunnitelluilta ja puitteet olivat muutenkin kunnossa mutta valmentajat olisivat voineet esitellä itsensä paremmin. Kun en pahemmin kisakentillä ole liikkunut tai piireissä pyörinyt en tunne heitä. Ryhmää saisi tiiviimmäksi jos porukka olisi esitellyt itsensä ja kertonut vähän millä odotuksilla ollaan liikkeellä. Yhdessä tekemisen takia ainakin minä lähdin mukaan.
Sunnuntaina olin ihan loppu, tuollainen rääkki kylmiltään otti voimille. Mutta tuntuu ihanalta kun tietää tehneensä. Tänään on fysioterapeutin arvio lihastasapainosta, jännä kuulla mikä on tuomio.
Sitten muihin aiheisiin, koiriin siis.
Rumba pääsi eilen ajelulle ja käytiin Mustissa ja Mirrissä. Ajattelin että uudet valjaat auttaisivat vetämisongelmaan. Rumba tottui alunperin valjaisiin Nachon pehmeillä Rukka-valjailla. Kun se kasvoi niistä ulos ostin sille Y-valjaat ja niiden päälle laittaminen on suuri inhotus. Jos se vetääkin valjaista pois?
Näin nätit ne on:
Ja nätti on koirakin, vaikka itse sanonkin.
torstai 29. tammikuuta 2015
Remontti
Nyt tulee vähän OT-juttua, ei liity koiriin kuin epäsuorasti.
Tänään alkaa KUNTOREMONTTI: http://niinuagilitysport.fi/kuntoremontti/
Olen vuoden löhöilyn jälkeen aika kurjassa kunnossa, kestävyys, lihasmassa - kaikki gone. Jäljellä vain - no... massa. Ilmoittauduin sitten Niinu agility Sportin kuntoremonttiin tavoitteena saada itseni taas siedettävään kuntoon ja ohjatulla treenillä se onnistuu parhaiten. Toinen tavoite on sitten tulla paremmaksi aksaohjaajaksi - olenhan sietämättömän hidas. Vaikka teen monia asioita nopeasti, juokseminen ei koskaan ole ollut mun juttu.
Vajaa pari vuotta sitten aloin pikkuisen lenkkeilemään ja pääsinkin siinä ihan hyvään vauhtiin ennen raskautta. Sitten voin ensin niin huonosti ja sitten niin paksusti etten pystynyt enää juoksemaan. Nopea en koskaan ole ollut. Ja vaikka järjenjuoksussa ei ole mitään todistettua vikaa on minulla käsittämättömän huono koordinaatio. En osaa vasenta ja oikeaa eikä minun ole helppo tehdä edes valsseja saati sitten japanilais-saksalaisia-persjättö-päällejuoksuja. Eli jos joskus meinaan ohjata mustavalkoista agikiituria asialle on pakko tehdä jotain.
Viime vuoden maaliskuun jälkeen en ole juurikaan tehnyt muuta treeniä kuin kävelyä. Tänään kävin ekaa kertaa pienellä lenkillä niin että lapsukainen oli rintarepussa. Lenkkikaveriksi valikoitui Rumba koska sitä ei vielä vaunulenkille uskalla mukaan ottaa. Autojen jahtaaminen on hieman vähentynyt edelleen, lähinnä se tuijottaa niitä. Kummallista kyllä jos astumme vain kaksi metriä tieltä sivuun Rumba ei katsokaan autoihin. Vapaana ollessaan se ei myöskään kiinnitä niihin huomiota. Kun Rumba on yksin lenkillä, tai siis kun Salsa ja Nacho eivät ole mukana, se kävelee suht nätisti. Mutta kun kaikki kolme on niin voi kiesus, sitä vetämisen määrää. en ole jaksanut olla sen kanssa kovinkaan tarkka, kyllä se siitä rauhottuu iän myötä, niin kävi emälleenkin. Mutta mukavammat valjaat on ostettava, se aiheuttaa itselleen pian vammoja tempoillessaan. Hölmö pentu!
Tänään on siis kuntorempan ekat treenit, salilla. Olen aina tykännyt salitreenistä enemmän kuin kestävyydestä mutta nyt pelkään etten jaksa edes viiden kilon painoa nostaa. Ai niin, nostelenhan minä täällä päivät pitkät tuota yhtä viisikiloista. Ja siitä aasinsiltana vielä että selkä on aika kipeä, vanha vamma muistuttaa itsestään, mikä lie iskias. Joka ei kumma kyllä vaivannut lainkaan raskauden aikana.
Raportoin/laitan itselleni muistiin miten kuntoilun aloittaminen sujuu ja miten kunnonkohotus etenee. Niin siis jos jään henkiin vielä tämäniltaisen jälkeen.
Tänään alkaa KUNTOREMONTTI: http://niinuagilitysport.fi/kuntoremontti/
Olen vuoden löhöilyn jälkeen aika kurjassa kunnossa, kestävyys, lihasmassa - kaikki gone. Jäljellä vain - no... massa. Ilmoittauduin sitten Niinu agility Sportin kuntoremonttiin tavoitteena saada itseni taas siedettävään kuntoon ja ohjatulla treenillä se onnistuu parhaiten. Toinen tavoite on sitten tulla paremmaksi aksaohjaajaksi - olenhan sietämättömän hidas. Vaikka teen monia asioita nopeasti, juokseminen ei koskaan ole ollut mun juttu.
Vajaa pari vuotta sitten aloin pikkuisen lenkkeilemään ja pääsinkin siinä ihan hyvään vauhtiin ennen raskautta. Sitten voin ensin niin huonosti ja sitten niin paksusti etten pystynyt enää juoksemaan. Nopea en koskaan ole ollut. Ja vaikka järjenjuoksussa ei ole mitään todistettua vikaa on minulla käsittämättömän huono koordinaatio. En osaa vasenta ja oikeaa eikä minun ole helppo tehdä edes valsseja saati sitten japanilais-saksalaisia-persjättö-päällejuoksuja. Eli jos joskus meinaan ohjata mustavalkoista agikiituria asialle on pakko tehdä jotain.
Viime vuoden maaliskuun jälkeen en ole juurikaan tehnyt muuta treeniä kuin kävelyä. Tänään kävin ekaa kertaa pienellä lenkillä niin että lapsukainen oli rintarepussa. Lenkkikaveriksi valikoitui Rumba koska sitä ei vielä vaunulenkille uskalla mukaan ottaa. Autojen jahtaaminen on hieman vähentynyt edelleen, lähinnä se tuijottaa niitä. Kummallista kyllä jos astumme vain kaksi metriä tieltä sivuun Rumba ei katsokaan autoihin. Vapaana ollessaan se ei myöskään kiinnitä niihin huomiota. Kun Rumba on yksin lenkillä, tai siis kun Salsa ja Nacho eivät ole mukana, se kävelee suht nätisti. Mutta kun kaikki kolme on niin voi kiesus, sitä vetämisen määrää. en ole jaksanut olla sen kanssa kovinkaan tarkka, kyllä se siitä rauhottuu iän myötä, niin kävi emälleenkin. Mutta mukavammat valjaat on ostettava, se aiheuttaa itselleen pian vammoja tempoillessaan. Hölmö pentu!
Tänään on siis kuntorempan ekat treenit, salilla. Olen aina tykännyt salitreenistä enemmän kuin kestävyydestä mutta nyt pelkään etten jaksa edes viiden kilon painoa nostaa. Ai niin, nostelenhan minä täällä päivät pitkät tuota yhtä viisikiloista. Ja siitä aasinsiltana vielä että selkä on aika kipeä, vanha vamma muistuttaa itsestään, mikä lie iskias. Joka ei kumma kyllä vaivannut lainkaan raskauden aikana.
Raportoin/laitan itselleni muistiin miten kuntoilun aloittaminen sujuu ja miten kunnonkohotus etenee. Niin siis jos jään henkiin vielä tämäniltaisen jälkeen.
maanantai 26. tammikuuta 2015
Salsa KV Turku 24.1.2015
Salsa on sen verran viisas että sen voi lähettää näyttelyynkin itekseen. Sanoin vaan sille että oleppa nätisti ja esiinny kauniisti. Edellisestä näyttelystä onkin aika tasan tarkkaan vuosi.
Salsan turkki on huomattavasti kiharampi kuin ennen pentuja. Salsa laihtui pentujen aikaan ihan ruipeloksi ja sitten annoin sille paljon lisäruokaa. No, ylläripylläri se lihoi. Paljon. Aika kauan kesti saada se normaaleihin mittoihin. Saas nähdä miten emännälle käy, kukas säännöstelis mun pullan syöntiä?
Tässä eilisen arvostelu, olen kyllä tyytyväinen:
Salsan turkki on huomattavasti kiharampi kuin ennen pentuja. Salsa laihtui pentujen aikaan ihan ruipeloksi ja sitten annoin sille paljon lisäruokaa. No, ylläripylläri se lihoi. Paljon. Aika kauan kesti saada se normaaleihin mittoihin. Saas nähdä miten emännälle käy, kukas säännöstelis mun pullan syöntiä?
Tässä eilisen arvostelu, olen kyllä tyytyväinen:
Naisellinen pää, hyvät mittasuhteet, riittävä otsapenger. Erinomaiset silmät, puolipystyt korvat, erinomainen kaula, ylälinja ja hänta. Hyvin kehittynyt keskikeho ja hyvä pituus, hyvä luusto ja jalat. Tasapainoisesti kulmautunut. Erinomainen matala askel, tiivis takaa, runsas turkki. Hyvin esitetty.
AVO ERI AVK3 SA
Tuomari Nina Karlsdottir
Kiitos Lauralle esittämisestä ja Anitalle kyydistä!
Tyypit pyörähtivät myös kasvattajakehässä Salsan ja sukulaistyttöjen kanssa ja ROPin arvoisesti. Ei huono.
Salsaa kehuttiin helpoksi esitettäväksi. Olenpa taas ylpeä, mamman mussukka!
Salsa on muutenkin puhdasta kultaa, "hoitaa" vauvaa innokkaasti mutta hellästi. Monesti se käy sitterin viereen makaamaan ja ottaan sen salsamaisen ilmeen - "minä kannan koko maailman huolet näillä hartiolla ja huolehdin vielä tästä vauvastakin, vähän on rankkaa mutta kyllä minä kestän." Miten niin koirat peilaavat omistajiaan... :)
perjantai 23. tammikuuta 2015
Pientä lisähaastetta...
... tähän koiran pitoon ja treenaamiseen onkin tullut tuon pikku-kepon syntymän myötä.
Kaikenlaisia uusia taitoja saa opetella - kuten miten hyssyttää vauvaa JOKAISEN tokoliikkeen jälkeen, tai miten ruokkien koirat yhdellä kädellä samalla kun toisella pitää vauvaa.
Tällä viikolla olen tehnyt kaikenlaista extremeä kuten treenannut koiria takapihalla itkuhälytin taskussa, vienyt vauvan hallille kun F oli työmatkalla ja käynyt vaunukävelyllä ihmisten ilmoilla - koiran kanssa.
Salsa ja Rumba ovat saaneet nauttia useista lyhyistä pihatokotreeneistä. Sanomattakin selvää että nyt kun koe lähestyy Salsan tunnari on rikki ja ruutukin hajoilee. Ihan sama, me mennään voivottelemaan tai sitten ei mennä ollenkaan. En käsitä mistä tunnarin arpominen aina alkaa uudestaan kun monta viikkoa liike on kunnossa. Salsa ryysii palikoiden päälle eikä keskity. Vaikka oikea kapula lopulta löytyykin en palkkaa siitä vaan otetaan liike uusiksi ja palkan saa vasta kun oma löytyy ekalla yrittämällä. Ruudussa Salsa taas valuu vasemmalle, täytyy tehdä paikkatreenejä. Meidän piha on niin jäässä etten viitsi siellä ruutua treenata, joten kerran viikossa hallissa päästään tekemään.
Rumba tekee pihalla sivulletuloa ja seuraamisen alkeita (mitä se ei tajua), hallissa käytiin kerran harjoittelemassa rauhoittumista ja paikallaoloa. Rumba pääsee myös viikoittain Salsa aksatreeneihin mukaan, ja vähän tekemäänkin. Ja on kuulemma kivaa!!!
Ja viikon vaunukävelijä palkinnon saa - rumpujen pärinää - Nacho! Yllättävää kyllä Nacho kanssa on kiva vaunulenkkeillä, kaupunkiolosuhteissa se on kuin eri koira, kävelee vetämättä vaunujen vierellä eikä rähjää vastaantuleville koirille. Uskoo ken pystyy mutta totta se on. Salsakin osaa kävellä nätisti, mutta remmirähjäys on pahentunut - Salsaa pelottaa varsinkin isot mustat koirat. Vapaana ollessa se ei uskalla rähistä. Voi kun olis aikaa korjata tämä ongelma. Kunhan naapurin ukko ensin muuttaisi pois monsterirotikkansa kanssa. Meidän elämää rajoittaa aika paljon ettei voida lenkkeillä vapaasti kun pitää aina pelätä että hullu koira ja vielä hullumpi omistaja hyökkää... Rumban kanssa vaunulenkkeilyä on turha yrittää. Remmilenkkeilyä on harjoiteltu yksinään ja pieniä edistysaskelia on havaittavissa. Järkevä koiranomistaja harjoittelee pennun kanssa kun se on 9 viikkoa, ei yhdeksän kuukautta. Että ihan note to self vaan.
Kaikenlaisia uusia taitoja saa opetella - kuten miten hyssyttää vauvaa JOKAISEN tokoliikkeen jälkeen, tai miten ruokkien koirat yhdellä kädellä samalla kun toisella pitää vauvaa.
Tällä viikolla olen tehnyt kaikenlaista extremeä kuten treenannut koiria takapihalla itkuhälytin taskussa, vienyt vauvan hallille kun F oli työmatkalla ja käynyt vaunukävelyllä ihmisten ilmoilla - koiran kanssa.
Salsa ja Rumba ovat saaneet nauttia useista lyhyistä pihatokotreeneistä. Sanomattakin selvää että nyt kun koe lähestyy Salsan tunnari on rikki ja ruutukin hajoilee. Ihan sama, me mennään voivottelemaan tai sitten ei mennä ollenkaan. En käsitä mistä tunnarin arpominen aina alkaa uudestaan kun monta viikkoa liike on kunnossa. Salsa ryysii palikoiden päälle eikä keskity. Vaikka oikea kapula lopulta löytyykin en palkkaa siitä vaan otetaan liike uusiksi ja palkan saa vasta kun oma löytyy ekalla yrittämällä. Ruudussa Salsa taas valuu vasemmalle, täytyy tehdä paikkatreenejä. Meidän piha on niin jäässä etten viitsi siellä ruutua treenata, joten kerran viikossa hallissa päästään tekemään.
Rumba tekee pihalla sivulletuloa ja seuraamisen alkeita (mitä se ei tajua), hallissa käytiin kerran harjoittelemassa rauhoittumista ja paikallaoloa. Rumba pääsee myös viikoittain Salsa aksatreeneihin mukaan, ja vähän tekemäänkin. Ja on kuulemma kivaa!!!
Ja viikon vaunukävelijä palkinnon saa - rumpujen pärinää - Nacho! Yllättävää kyllä Nacho kanssa on kiva vaunulenkkeillä, kaupunkiolosuhteissa se on kuin eri koira, kävelee vetämättä vaunujen vierellä eikä rähjää vastaantuleville koirille. Uskoo ken pystyy mutta totta se on. Salsakin osaa kävellä nätisti, mutta remmirähjäys on pahentunut - Salsaa pelottaa varsinkin isot mustat koirat. Vapaana ollessa se ei uskalla rähistä. Voi kun olis aikaa korjata tämä ongelma. Kunhan naapurin ukko ensin muuttaisi pois monsterirotikkansa kanssa. Meidän elämää rajoittaa aika paljon ettei voida lenkkeillä vapaasti kun pitää aina pelätä että hullu koira ja vielä hullumpi omistaja hyökkää... Rumban kanssa vaunulenkkeilyä on turha yrittää. Remmilenkkeilyä on harjoiteltu yksinään ja pieniä edistysaskelia on havaittavissa. Järkevä koiranomistaja harjoittelee pennun kanssa kun se on 9 viikkoa, ei yhdeksän kuukautta. Että ihan note to self vaan.
maanantai 29. joulukuuta 2014
Joulun taikaa
Joulunpyhät oli ja meni, oltiin ihan vaan kotosalla ja nautittiin hyvistä lenkkisäistä ilman lenkin jälkeisiä tassupesuja. Pesen koiria vain kun on ihan pakko ja turkin hoidossakin olen hirmulaiska. Tänään kävin kaikki koirat läpi ja otin ihan aikaa, noin 23 minuuttia meni turkkien hoitokierrokseen mukaan lukien kynsien leikkuu. Nachoon meni eniten aikaa jos sitä vähän siistii samalla. Salsa on nopien koska se vaan maata möllöttää eikä reagoi käsittelyyn mitenkäään. Rumba vielä vähän vastustelee peppukarvojen harjaamista, sillä on myös hassu tapa kirputtaa minua kun rapsutan tai harjaan sitä.
Fredde on jatkanut aktiivista aksatreenaamista ja minä olen tehnyt vähän pihatokoa Salsan kanssa. (Tunnari on aas vaihteeksi kunnossa, otetaan vain yksi treeni illassa ja tosi monta kertaa putkeen on mennyt oikein.) Hömpöttelyä Rumban kanssa ei voi vielä tokoksi sanoa. Yritän opettaa sille perusasentoa ja vähän malttia sekä hioa leikkimistä joka parantaisi meidän suhdetta. Tuntuu että kaikki täytyy taas keksiä uudelleen, kantapään kautta mennään. Rumba tuntuu nii erilaiselta tempperamentiltaan kuin emänsä. Se on lähtökohtaisesti paljon korkeammassa vireessä ja menee helposti yli eikä keskity yhtä hyvin kuin Salsa. Nyt tuntuu että se tykkää toistosta eikä ole niin herkkä kuin Salsa. Fyysistä pakotetta se ei silti kestä, se on sille paljon herkempi vielä kuin Salsa, sitä on tosi vaikea kouluttaa remmissä eikä se tykkää tulla ihan liki eikä siihen saa koskea töitä tehdessä -sohvalla ollaan ihan kylkimyyryä toki.
Eilen sunnuntaina mentiin koko perhe hallille ekaa kertaa. Pienet aksatekniikat ohjelmassa ja minä ketyilin. Rumba teki putkirallia ja pieniä hyppyjä myös, rimat alimmalla tasolla. Onhan se jo sen ikänen että vähän voi treenata. Keppejä tehtiin myös, verkoilla. Itse en ole noista kujista ja ohjureista tai vinokepeistä koskaan tykännyt mutta isäntä ei ole mikää sheippauksen ystävä joten kokeilkoon
noita nyt sitten. Voin sitten opettaa 2+2 kun ei verkoilla onnistu ;). Salsa teki lyhyttä radanpätkää, päällejuoksua ja saksalaisia. Hienosti meni.
Fredde on jatkanut aktiivista aksatreenaamista ja minä olen tehnyt vähän pihatokoa Salsan kanssa. (Tunnari on aas vaihteeksi kunnossa, otetaan vain yksi treeni illassa ja tosi monta kertaa putkeen on mennyt oikein.) Hömpöttelyä Rumban kanssa ei voi vielä tokoksi sanoa. Yritän opettaa sille perusasentoa ja vähän malttia sekä hioa leikkimistä joka parantaisi meidän suhdetta. Tuntuu että kaikki täytyy taas keksiä uudelleen, kantapään kautta mennään. Rumba tuntuu nii erilaiselta tempperamentiltaan kuin emänsä. Se on lähtökohtaisesti paljon korkeammassa vireessä ja menee helposti yli eikä keskity yhtä hyvin kuin Salsa. Nyt tuntuu että se tykkää toistosta eikä ole niin herkkä kuin Salsa. Fyysistä pakotetta se ei silti kestä, se on sille paljon herkempi vielä kuin Salsa, sitä on tosi vaikea kouluttaa remmissä eikä se tykkää tulla ihan liki eikä siihen saa koskea töitä tehdessä -sohvalla ollaan ihan kylkimyyryä toki.
Eilen sunnuntaina mentiin koko perhe hallille ekaa kertaa. Pienet aksatekniikat ohjelmassa ja minä ketyilin. Rumba teki putkirallia ja pieniä hyppyjä myös, rimat alimmalla tasolla. Onhan se jo sen ikänen että vähän voi treenata. Keppejä tehtiin myös, verkoilla. Itse en ole noista kujista ja ohjureista tai vinokepeistä koskaan tykännyt mutta isäntä ei ole mikää sheippauksen ystävä joten kokeilkoon
noita nyt sitten. Voin sitten opettaa 2+2 kun ei verkoilla onnistu ;). Salsa teki lyhyttä radanpätkää, päällejuoksua ja saksalaisia. Hienosti meni.
 |
| Tämä kuva kuvaa hyvin näiden kahden luonne-eroja; Salsaa hieman huolestuttaa että pääseekö treenaamaan ja mitä häneltä nyt odotetaan, Pumppis on vaan että jeejee!!! |
 |
| Rumba osaa jo odottaa kaksi nanosekuntia startissa |
 |
| Putkesta se tuli, esteelle se meni |
Kierrot onnistuu
 |
| Hirveä aksapeto |
 |
| Hyvä treeni - parempi mieli! |
 |
| Pikku-kepo ei kyllä tiennyt edes olleensa missään, ei vaikka Salsa huusi radalla täyttä kurkkua tapansa mukaan |
perjantai 12. joulukuuta 2014
Sukupuolijakauman tasaus
Blogin päivitykseen tuli pieni tauko kun perheemme täydentyi pikku-kepolla 30.11. Nyt meitä on sitten kolme poikaa ja kolme tyttöä, oikea suurperhe! Toistaiseksi vain Salsa ja Rumba ovat päässeet tutustumaan vauvaan koska Nacho on edelleen juoksuevakossa Hangossa. Se oli välillä kotona mutta tilanne kävi sietämättömäksi kun se ei jättänyt Salsaa hetkeksikään rauhaan.
Koirat ovat varovaisen kiinnostuneita pienestä tulokkaasta, ne haluavat haistella mutta eipä tuo hirvittävän erikoinen kaveri heidän mielestä näytä olevan. Onneksi Rumbakin on jo niin iso että uskoo kun sanotaan eikä koko aikaa hypi pitkin seiniä. Odottakaas vaan kun vauva lähtee liikkeelle. Hän kasvaa varmaa kuvittelemaan että on koira itsekin kun tuossa lattialla niiden kanssa sitten pyörii.
Täysin treenaamatta ei toki ole oltu. Minäkin olen päässyt jo tekemään pientä lenkkiä koirien kanssa ja Rumban remmilenkkeilytaidot ovat kehittyneet huimasti. Autot vielä kiinnostaa meidän tiellä, asfaltilla niistä ei lähde yhtään yhtä hauska ääni joten kaupinkiolosuhteisa ne eivät saa kuin harvoin pamiennusreaktion aikaan. Aika näyttää tuleeko siitä koskaan yhtä autovarmaa kuin Salsa joka jolkottelee lenkillä vapaana normaalisti.
Isäntä on aktivoitunut agilityn saralla ja lupaillut että Salsa pääsee kisaamaan kunhan lisenssit uusitaan vuodelle 2015. Vain yhdet aksatreenit jäivät väliin kaksi päivää vauvan syntymän jälkeen ja ahkerasti ovat käyneet hallilla myös omatoimitreenaamassa. Rumbakin kuulemma osaa jo jotain - en usko ennenkun näen omin silmin. Hurjan nopea se on ja sen motoriikka on kehittynyt Salsa perässä pysyessä vähän nopeammin kuin Salsalla aikoinaan. Spurteissa se pysyy jo emän vaudissa, mutta kestävyys ei toki ole ihan samaa luokkaa.
Loppuvuosi onkin hiljaiseloa oman perheen kesken ja valmistaudutaan joulunviettoon.
Koirat ovat varovaisen kiinnostuneita pienestä tulokkaasta, ne haluavat haistella mutta eipä tuo hirvittävän erikoinen kaveri heidän mielestä näytä olevan. Onneksi Rumbakin on jo niin iso että uskoo kun sanotaan eikä koko aikaa hypi pitkin seiniä. Odottakaas vaan kun vauva lähtee liikkeelle. Hän kasvaa varmaa kuvittelemaan että on koira itsekin kun tuossa lattialla niiden kanssa sitten pyörii.
Täysin treenaamatta ei toki ole oltu. Minäkin olen päässyt jo tekemään pientä lenkkiä koirien kanssa ja Rumban remmilenkkeilytaidot ovat kehittyneet huimasti. Autot vielä kiinnostaa meidän tiellä, asfaltilla niistä ei lähde yhtään yhtä hauska ääni joten kaupinkiolosuhteisa ne eivät saa kuin harvoin pamiennusreaktion aikaan. Aika näyttää tuleeko siitä koskaan yhtä autovarmaa kuin Salsa joka jolkottelee lenkillä vapaana normaalisti.
Isäntä on aktivoitunut agilityn saralla ja lupaillut että Salsa pääsee kisaamaan kunhan lisenssit uusitaan vuodelle 2015. Vain yhdet aksatreenit jäivät väliin kaksi päivää vauvan syntymän jälkeen ja ahkerasti ovat käyneet hallilla myös omatoimitreenaamassa. Rumbakin kuulemma osaa jo jotain - en usko ennenkun näen omin silmin. Hurjan nopea se on ja sen motoriikka on kehittynyt Salsa perässä pysyessä vähän nopeammin kuin Salsalla aikoinaan. Spurteissa se pysyy jo emän vaudissa, mutta kestävyys ei toki ole ihan samaa luokkaa.
Loppuvuosi onkin hiljaiseloa oman perheen kesken ja valmistaudutaan joulunviettoon.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)