Suuria suunnitelmia

Vuosi alkaa olla paketissa ja ensi vuodelle on jo vaikka mitä tiedossa, kisoja, leiriä ja tietty treeniä treeniä. Tämä vuosi ei ehkä mennyt ihan niin kuin sunnittelin, on tässä ollut kaikenlaista ei koiriin liittyvää joka on syönyt treenimotivaatiota. Tokoilut on olleet tauolla, mutta nyt tuntuu että ollaan pikku hiljaa saatu uutta virtaa. Todellakin pikkuhiljaa, elättelen toiveita että vuoden alusta alkaen treenattaisiin jopa kaksi kertaa viikossa. Vanha sanonta, lahjattomat treenaa jne...
Nachon agissa on menty huimia harppauksia eteenpäin ja kaikki tavoitteet mitä loppu-uralle uskalsin asettaa on oikeastaan jo saavutettu. Ei siis paineita. Koska jos rehellisiä ollaan olen aika hidas ja muutenkin surkea agiohjaaja. Kts. aiempi blogipostaus tänään. Mikä mummo siellä lyllertää! Miksi en voi juosta kuin normaalit ihmiset! Hyvää agissa on se että se ei enää tunnu ihan niin tönköltä kun näyttää.
Salsa saa nyt satsata ohjaajansa kanssa agiin, se menee ensi keväänä, valitettavasti, edelleen, haun edelle. Jos hakutreenihin jää aikaa haluaisin saada sen kohtuulliseen jamaan ennen kesäkuuta. Haku olisi tosi kivaa mutta treenit on menneet niin päällekkäin ja joskus tuntuu että kaksi niin fyysisesti raskasta lajia on liikaa täyspainosesti treenattuna. Joku on ehkä erimieltä mutta minä menen oman p-tuntuman kanssa. Täytyy vaan jättää tilaa lajille jossa on realistiset menestymisen mahdollisuudet ja josta sekä koira että ohjaaja todella nauttivat.
Täällä aiheesta lisää: http://wideagility.blogspot.fi/
Ja kesä on deadline koska silloin toteutetaan ne kaikkein suurimmat suunnitelmat: pennut! Vähänkö olen fiiliksissä. Ihan vähän vaan. 
Täällä lisää aiheesta: 
http://briskness.blogspot.fi/2013/11/uusi-pentuesuunnitelma.html


Sitten loppukausi onkin palutumista ja aksan uudelleen herättelyä ja mahdollisesti EVL. Ja ehkä 
jopa yksi pentu jää äipän kanssa kotiin, joukon jatkoksi. Mutta paljon voi vielä tulla mutkia matkaan.
Joten turha tehdä liian tarkkoja suunnitelmia. Nyt vaan odotellaan joulua ja olla möllötellään.

131207 Fall 2013 LauraAndNacho 3

Koiraihmiset

Mitä  ne on, sellaset koiraihmiset? Perus-Rekun lenkittäjä varmaan pitää itseään ihan yhtä koiraihmisenä kuin aktiiviharrastajakin. Ja aktiiviharrastajat  arvottaa toisiaan lajin perusteella, ja menestyksen tietty myös. Olen törmännyt kaikenlaisiin, enimmäkseen mukavia kaikki, jotkut vähän erikoisia, tai maailmankatsomukseltaan niin kerta kaikkiaan erilaisia kuin minä. Yhtä kaikki koirista löytyy aina jutun juurta, toisilta koiraihmisiltä saa neuvoja ja uutta perspektiiviä, kokeneilta harrastajilta hyviä vinkkejä. Erilaisia koiria on mukava nähdä "työn touhussa" mutta harrastuksen varsinainen suola on uudet mielenkiintoiset ihmiset. Välillä tulee pieniä haavoja ja sitä suolaa niihin haavoihin... huhu, olipa ontuva metafora.
Käsitykseni koiraihmisistä on muuttunut vuosien varrella, varsinkin viimeisen kolmen vuoden aikana kun olen Salsan myötä saanut tutusta paljon laajempaan kirjoon harrastuksia.Ennen fanaattiset koiraharrastajat olivat minusta vähän outoja - treeniliiveineen ja likaisine ulkoiluhousuineen. Nyt minusta on tullut aivan samanlainen. Puolet palkasta menee koirien harrastusvälineisiin, ruokiin ja kisa-ja kurssimaksuihin. Eläinlääkäristä puhumattakaan. Ja puhumisesta puheenollen, laji kuin laji, voin puhua koirista tuntikausia, taukoamatta. Olen ihan yhtä outo kuin ne joita ennen pidin vähän outoina... jes!
Hullun koiraharrastajan viikko voi mennä vaikka näin:
maanantaina: aamu ja iltalenkki, jonka päälle vielä juoksulenkki Salsan kanssa, minkä lisäksi tunnaritreeniä ja vähän muuta tokottelua pihalla, molempien koirien jumppaaminen.
tiistaina: lepopäivä, vain normilenkit n. 1h + pihalla oleilua
keskiviikko: KeTynä Salsan agitreeneissä, tehtävänä Salsan lämmittely ja jäähdyttely, Nachon kanssa virittely treeniä hallin pihalla
torstai: aamutreenit Nachon kanssa, radanpätkiä, ohjauskuvioista valssailua ja takaakiertoa, keppitreeniä, illalla hallivuoro Salsan kanssa ohjelmassa tokoa (ryhmäliikkeet, kaukot, ruutu! ja hyppynouto, koko perheen juoksulenkki n. 4km illan päätteeksi
perjantai: koirien lepopäivä vain normilenkit, ihmisten pikkujouluilta
lauantai: klo 9:00 koetoimitsijakurssille pirteenä ja mielenkiintoista sivistymistä jatkui aina klo 16 asti, Nacho mukana koko päivän kun en raaskinut jättää koko päiväksi ihan yksin kotiin, S& F agikisoissa Riihimäellä
sunnuntai: KKK:lle agikisoihin, molemmilla kaksi starttia
Ja sitten nopea tämän päivän ratojen purku. Tuomarina Alan Mattsson
Eka rata oli helppo, suoria linjoja eikä vaikeita puolen vaihtoja. Ennen lähtöä vähän rähinää toisen parsonin kanssa kun molemmat kävi vaan niin kierroksilla. Nacho lähti kuitenkin mukaan kivasti. Radan alku meni niin hyvin että ohjasin puomin huolimattomasti ja puomin alastulolta tuli kontaktivirhe, sitten ote hieman lipesi enkä varmistanut rengasta joten siitä hylly.
Toinen rata oli huomattavasti haastavampi, hankalia kulmia ja meille huonosti sopivia puolenvaihtoja useita. Tein valssin putken eteen, vauhti pysähtyi ja Nacho ehti jäädä ihmettelemään ihan putken takana istuvaa ratahenkilöä. Siitä kielto. Kiellot onkin meidän suurin ongelma. Treeneissä ei koskaan kesken rataa istukele vieraita miehiä. Loppurata vedettiin kuitenkin kohtuu hyvin joten luokkavoitto ja hukeet palkinnot kotiin viemisiksi. Kuten sanottu en olisi kaksi vuotta sitten uskonut että tähän päästään. Me happy!

Viikonlopun misseilyt ja tokoilut

Lauantaina käytiin kääntymässä Salsan kanssa Tuuloksen ryhmiksessä. Jeejee, rakasta näyttelyitä. Varsinkin kun saan esittää koiran ihan itse. Ja koirani todella tykkää kun on kauhea kaaos ja paljon koiria samassa paikassa. Ihanaa! Nooot.
Mentiin reippaina tyttöinä kuitenkin kun kerran ilkeä kasvattaja oli meidät ilmottanut. Harhailin näyttelypaikalla, kauppakeskuksen parkkihallissa, etsivän näköisenä niin kauan että pari bortsuihmistä tuli kertomaan missä kehä on. Onneksi paikalla oli myös asiallinen myyntikoju jostaa saatiin Salsalle vihdoinkin asiallinen näyttelypanta ja remmi.
Kehässä ja sen ulkopuolella Salsa käyttäytyi aika mallikaasti, ei rähinöitä. Minäkin selvisin esittämisestä hengissä. Viimeksi olen esittänyt bortsua vuonna 95 kun käytiin Rickyn kanssa sen ainoan kerran näyttelyssä. Jos mahdollista se vihasi näyttelyitä vielä enemmän. Nacho olen ehkä esittänyt kerran tai kaksi. Pientä haastetta siinäkin, saada se ravaamaan hetki vetämättä ja seisomaan paikallaan useita sekunteja pidempään. Salsa on superhelppo esitettävä. Ja tietty nätti kun mikä ;).
Saatiin ERI ja SA, narttukehästä 4. ja se penteleen varaserti jonka voi käyttää vaikka sytykkeenä. Pah.
Tuomari Astrid Lundava antoi kivan arvostelun ja oli muutenkin miellyttävä.
" Hyvän tyyppinen, hyvä koko (!) ja mittasuhteet. Kaunis pää ja elegantti kaula. Hyvä selkälinja tasapainoisesti kulmautunut edestä ja takaa. Hyvät sivuliikkeet."
Se siitä. Salsa rakastui aivan palavasti nuoreen bortsu-urokseen. Neidillä on hyvä maku koska samainen uros pärjäsi oikein kivasti kokonaistuloksissa. Nacho ei kuitenkaan päässyt suurempaan suosioon palattuaan äsken kotiin. Niin kai se juoksu alkaa olla jo ohi. Tai sitten Salsa on vähän valikoivampi sulhastensa suhteen.

Tänään sunnuntaina sitten kaivettiin TOKO naftaliinista. Onhan meillä hallivuorokin talvelle varattuna niin pitäähän sitä jotain tavoitetta olla. Todellinen Voivottelu alkaa änyyteenyt.
Tehtiin ruutua ja tunnaria. Eipä niistä muuta kun ovat täydellisen rikki ja kesken. Ja Sirkeltä saatiin hyviä vinkkejä.
Treenien päälle vedettiin kevyt 7,5 kävelylenkki ihanassa syyssäässä. Me vaan naatiskeltiin.

 Nyt tuntuis väsyttävän, ehkä pienet raitisilmaöverit.

Agiliito-oravia ja muita elukoita

First things first. Ollaan kisattu. Aksassa. Nachon kanssa. Ja saatu eka nolla.
Monta vuotta ehdin jo ajatella että siihen pisteeseen ei koskaan päästä, mutta onnistuttiinpas edes kerran ja kaikki tästä eteenpäin on pelkkää plussaa. Monet eivät ehkä hehkuttaisi yhtä ykkösten nollaa näin paljon mutta meille se vaan on iso asia. Uuden tavoitteen olen tietty asettanut mutta en tiedä viitsiikö sitä sanoa ääneen.
Mitään universumin nopeinpa tai sulavinta meidän meno ei koskaan tule olemaan mutta minä olen tyytyväinen kun Nacho pysyy mukana koko radan.

Viikonlopulle 14.-15.9. tehtiin neljä startttia per koira.
Ensin Orimattilassa:Nacholle 15 ekalta radalta ja toiselta hylly. Ekalla radalla tuli niitä tuttuja eksistentiaalisia tuumaustaukoja. Virittelyt olemattomat, etenkin toiselle radalle, jossa staffi pääsi vielä ärähtämään  Nacholle just ennen lähtöä. Nacho meni aivan kipsiin ja minun olisi pitänyt ottaa se heti pois eikä lähteä suorittamaan rataa ylipäätään.
Salsa teki hienot radat sijoittuen palkintopallille molemmissa. Toiselta radalta nolla voitto, eka luva ja kassillinen leluja ja nameja (myös ihmisille - josta plussaa järjestejille).
Näitä ratoja ei ehditty kuvaamaan.
Sunnuntaina oltiin Pihtiputaalla ja sehän meille sopi.
Nacholle palkintopallisija molemmilta radoilta, ja se ihana, vapauttava, motivoiva ja kaikkia ylisanoja - nolla. Mitä tapahtui? Paikka sopi meille, kentän ymärillä oli paljon tilaa, virittelyt sai tehdä omassa rauhassa eikä katsojat olleet liian lähellä. Aurinko paistoi, mukavan kova hiekka kenttä. Tuomari oli rauhallinen kunnioitusta herättävä iso mies. Nacho on valitettvan herkkä näille ulkoisille tekijöille. Oli miten oli - me tehtiin se. Niin monta kertaa ollaan agility jo lopetettu, aloittaaksemme taas puolen vuoden päästä uudestaan. Ne lukemattomat kerrat kun olen kantanut kirkuvan koiran pois radalta, maanitellut sitä tulemaan kun se on ensin käynyt haukkumassa kouluttajan ja pissinyt putken suulle. Kaikki hermoja raastavat treenit joissa yhteistyö ei kerta kaikkiaan ole vaan pelannut. Tämä oli työvoitto. Ja maistuu siitä syystä erityisen makealta.
Salsa teki myös Pihtiputaalla hienoa työtä. Sen verran intoa piukassa että startti ei ekalla radalla ollut ihan täydellinen mutta nolla voitto kuitenkin aika kivalla aika marginaallilla. Toiselle radalle tuli harmittava ohjausvirhe kun putkijarrutus ei onnistunut ja se meni sitten hyllyksi.
Videontynkää löytyy Fredden treeniblogista : http://wideagility.blogspot.fi/

Näiden huikein suoritusten jälkeen me heittäydyttiin ihan lomalle. Ajoimme Pihtiputaalta vielä tsiljoona kilometriä aina Kuusamoon asti. Matkalla pysähdyttiin Kajaanissa ja ennen Kuusamoa käytiin suurpetokeskuksessa karhuja ihmettelemässä. Kuusamon vuokramökiltä tehtiin vähän patikkalenkkiä vaaroille, ja heräsin pieni idea että joskus lähtisi poidemmällekin vaellukselle. Koirien kanssa tietty. Tuntuu jotenkin hassulta että lähtisi moneksi päiväksi kävelemään eikä ottaisi koiraa mukaan. Yhden täyden lepopäivän koirat pitivät loman aikana kun me käytiin Ranuan eläinpuistossa. Olihan matkan teemana kaikenlaiset elukkaaktiviteetit. Teeman mukaisesti loma lopetettiin maastoratsastusviikonlopulla Ikaalisten kupeessa Luomajärven hevoskievarissa.

 

Suosittelen, ihan mahtava paikka ja hevoset tosi laadukkaat ja kevyesti ratsastettavat. Muutenkin loma oli suksee, saatiin olla koko perhe yhdessä ja koirat otettiin joka paikassa hyvin vastaan.

Hei me treenataan - ja kisataan!

Elokuu oli aktiivinen treenikuukausi, kaikkea en jaksa edes muistaa.
Aloitetaan viimeisimmistä.

Eilen tehtiin hakua, neljä pistoa joista kolmas oli tyhjä, eka tahallinen tyhjä ikinä! Pisto oli nätein kaikista neljästä ja innolla lähti vielä viimeiselle. Muuten meillä on nyt ongelmana vähän takaviistot pistot. Olisiko syynä se etten ole tehnyt etukulmia ja koira tietää että tallatulla alueella on takana vielä aluetta jota ei ole tarkistettu - aluehan kuitenkin haisee??? Motivaatio on nyt kova, Salsa ihan vinkuu ja vetää radalla, jos on kiinni, enimmäkseen on kuitenkin saanut olla vapaana kun niin kiltisti kuitenkin tulee lähetykseen. Hallintaa en ole tehnyt vielä kovinkaan paljon. Nacho pääsi eilen tallaamaan, ja sehän oli tietty kivaa. Olispa joskus hauska kokeilla jotakin metsälajia Nachon kanssa. No, ehkä se olisi niin hauskaa että itku tulis. Sen keskittyminen on niin...

Aasinsiltana tämä viikonlopun agipäivään. Ohjelmassa tekniikkatreeniä ja kouluttajana Nina Frantsi. Myönnän että pääsi muutama sisäinen ärräpää kun kuulin että päivän ohjelma on tekniikkaa muutamalla hypyllä ja yhdellä putkella. Nachon kanssa tekniikoiden junnaaminen on ollut todella hankalaa koska sillä menee mielenkiinto ja/tai palaa käpy. No, toisin kävi. Toki muutamia eksistentiaalisia tuumaustaukoja nähtiin eikä koira voikkaan osata jaakotusta jos sitä ei ole koskaan opetettu mutta yllättävän hyvin pikkuinen jaksoi. Kentällä oli mukavasti häiriötä joten saatiin siihenkin puoleen treeniä. Nina teki hyviä huomioita koiran palkkaamisesta. Olen jotenkin ehdollistunut kuvioon jossa palkkaan koiran aina vaan radan päätteeksi kun itse onnistun. Lääkkeeksi Nina ehdotti ohjaaja tai avustaja sanoo milloin palkataan etten itsekään tiedä milloin lelu lentää. Namit voisi jättää pois samalla ajatuksella että mikä toimii parjhaiten ja millä nostatetaan niin sillä myös palkataan. Irrottamista pitää harjoitella. Ei taas mitään mitä en olisi tiennyt periaatteessa itsekin mutta aina välillä tarvitsee jonkun ulkopuolisen sanomaan itsestäänselvyydet.
Salsa teki hyvää työtä, sille toimii melkein mitkä vaan ohjauskuviot kunhan opjaaja on looginen ja rauhallinen. Rimojen tiputteluun Nina teki hyviä huomioita: koira pitää saada kauemmaksi siivekkeestä, monesti se törmää siivekkeeseen  -ei rimaan. Lääkkeeksi pituuden kepi siivekkeiden viereen ja palkka kauemmaksi siivekkeestä. Palkkaamista pitää vahvistaa saalispalkalla. Vaikka Salsa tottis ja haku treeneissä on tosi "patukkahakuinen" menee juokseminen senkin edelle, eli agilityssä paras palkka näyttäisi olevan ohjaajan kanssa juokseminen. Tehtiin vähän eläinkokeita ja Salsa ei niinkään jahtaa ohjaajaa, niin että kävisi kiinni, mutta haluaa kyllä olla nopeampi kuin ohjaaja.

Ja sitten se meidän agikisauran loistokas aloitus! Noooot. Aloitetaan sillä että toinen ohjaaja ei voinut kisata, joten vaihtoehtona oli että minä kisaan molemmilla tai Salsa ei kisaa ollenkaan. Lauantaina viisi starttia (kuusi oli alkuperäinen suunnitelma), sunnuntaina kaksi (neljään oli ilmottauduttu).
Nachon kanssa hylytettiin kaikki radat, milloin mitäkin - yllättävä ratahenkilö yllättävässä paikassa (Nachon mielestä) ja kielto - kolmesta kiellosta nolla, tai en ohjannut rengasta enkä tajunnut ottaa sitä uusiksi vaikka hyvin olisin ehtinyt. Mukaan mahtui ihan hyviä pätkiä lauantain kolmeen starttiin joten siihen olen sinänsä tyytyväinen.
Sunnuntaina oltiin Purinalla. Kääk, mikä pohja. Kääk, mikä akustiikka. Koira hermostunut, minä vielä enemmän, olematon virittely. Startissa ei lähde mihinkään, eiku lähtee kietään ekan esteen, kiertään tokan, harhailee, okei peli menetetty - ajattelin että saanko sen vielä yhteen putkeen ettei jää paha mieli, joo menee putkeen ja sitten seuraavan putken kylkeen pissille! Kääk. Käy haukkumassa ratahenkilön. Koppaan koiran syliin, se murisee minulle. Vitutus maksimus ja ulos radalta. Juuri tätä olin pelännyt!!! Yritän leikittää Nachoa vielä hallissa mutta olen niin hermostunut että eihän siitä mitään tule. Vien koiran autoon itkua nieleskellen. Ja sitten kauheella paniikilla toista koiraa lämppäämään ja siitä toisen radan tutustumiseen. Toinen rata on ulkona joten ajattelen että tässä meille hyvä tilaisuus saada edes kohtuullinen suoritus ja parempi mieli. Kepo ottaa koiran autosta ja sen ontuu, tai on melkein täysin kolmijalkainen. Voi paska - tai huhu helpotus - kamalalle käytökselle löytyi syy. Perun koiran osallistumisen toiselle radalle.
Entäs Salsa sitten. Lauantain kaksi rataa meni ihan ok, ottaen huomioon etten ole ko. koiraa ohjannut tai treenannut aksassa sitten viime kesän. Agiradalla tuli 15 kolmesta rimatiputuksesta, en tiennyt miten paljon Salsaa pitää tukea kääntyvissä hypyissä. Tällä radalla oli pöytä! Salsa teki sen hienosti - vaikkei sitä vissiin ole treenattu koskaan? Nacho ylitti ratalinjan, eikai sinne nyt suorinta tietä voi mennä. Hyppäriltä HYL heti ekalta esteeltä, otin aloituksen liian kaukaa ja käsi matalalla joten koira alitti ekan esteen. Näitä pitää treenata. Hienot keppeillemenot ja kontaktit.

Summasummarum aksakisat - rankka urakka. Nacho on jo tervehtynyt pienestä revähdyksestä mutta ei ole enää ihan nuori koira joten kolme starttia päivässä lämmittelyineen on liikaa. Salsa osaa, nyt vaan lisää estevarmuutta hypyillä. Väistämättä tulee mieleen, vaikka Nacho minun rakas mussukka kaikkine erikoisuuksineen onkin, että treenaaminen koiran kanssa jonka hermorakenne olisi hieman parempi ja työskentelymotivaatio hieman korkeampi, saattaisi olla hieman palkitsevampaa. Toisaalta, paras opetus minulle itselle koiran kouluttajana ja ohjaajana on nyt katsoa miten hyväksi ja häiriön kestäväksi Nachon saa sen eliniän/kisauran aikana. (Ura se on lyhytkin ura!) Jossittelu ei auta mutta koiraksi jota agilityn alkeiskurssilla heiteltiin kolinapurkilla heti kun keskittyminen vähänkin herpaantui, Nacho toimii aika hyvin.

Lisäksi ollaan tehty Salsan kanssa tottista, mikä menee aina vaan paremmin, kunhan minä muista olla iloinen ja energinen. Nyt uskallan pikkuhiljaa puuttua edistämiseen seuraamisessa ja siihenkin löytyi lääke. Palkkaan koiran aina peruuttamalla pari askelta, eli koira hakeutuu minun eteen koska siitä palkan saa varmimmin. Nyt ollaan siis tehty palkaa tippuu kainalosta treeniä. Yllättävää miten vaikeaa on kävellä samaa tahtia eteen samalla kun tiputtaa lelun ja sanoo JES.  Mutta olen vielä kehityskelpoinen. Projekti-TUNNARI on taas työn alla. Mut ei tajuu!!! AARRRGGHHH. Välillä nätisti nuuskitaan ja sitten taas mopo karkaa ja arvotaan ensimmäinen tikku! Miksi!!! Maksan 50 euroa sille joka kouluttaa mun koiralle varman tunnarin. Tai vaikka sata! Tämä vähän vesittää uskottavuuttani tänään alkavan pentukurssin vetäjänä... Mielenkiinnolla odottelen minkälaisia palleroita ja omistajia sieltä tulee.

PK-treeniä

Tällä viikolla ollaan kunnostauduttu PK-treeneissä kun viime viikko jäi kokonaan väliin.

Maanantaina hakua.



Kuva: Tuija Hurmekoski

Täysin tuuleton keli ja uusi radan paikka. En taas oikein hahmottanut miten piilot ja lähetyspaikat oli laitettu. Tarkoituksena tehdä kaksi valmista ja kaksi avuilla (ääni koska haamut ei maaston tiheydestä ja mäkisyydestä johtuen olisi toimineet). Eka meni hyvin, lähti innokkaasti ja löytö.

Kuva: Tuija Hurmekoski

Tokalle lahti mutta kiersi pitkään etsittyään takakautta keskilinjalle. Päh – minä lähettämään vähän enemmän yläviistoon vähän lähempää piiloa. Vaan ei löydy. Nyt näen jo merkin ja lähetän taas. Koira painaa viiden metrin päästä on vaan syvemmälle radan ulkopuolelle. Kävelen merkille ja eihän siellä mitään ole. Olin lähettänyt koiraa takaviistoon radalla ja väärälle piilolle. Koska Salsa ei vielä osaa edetä se kiersi taaksepäin (turvallisempi, helpompi?) No, tullaan pois ja otetaan toiselle puolelle apu ja löytö. Lopetan treenin siihen koska olin itse vähän sekaisin enkä tiennyt miten jatkaa. Salsa ei anna sellaista anteeksi. Vaikka yllättävän hyvin sillä motivaatio säilyi ja olisi halunnut etsiä lisää ukkoja. Mitä tästä opimme? Luota koiraan, tyhjät tyhjinä - äläkä lähetä samaan suuntaan miljoona kertaa. Nyt seuraaviin treeneihin etenemisharjoituksia (L-treeni). Ongelmana koko haun treenaamisessa on nyt se ettei meidän porukalla ole vetäjää/kouluttajaa. Tällaisissa tilanteissa tarvitsisin ehdottomasti jonkun joka sanoo että nyt teet näin ja seuraava treeni tätä. Menee motivaatio koko treenaamiseen jos kovin kauan yksin harhailee pimeässä. Haku on sen verran vaativa laji että ehdottomista koutsia tarvittaisiin. Tuumasta toimeen ja asia työn alle!


Tiistaina tottista

Oltiinko treenattu. No ei. Hävettää edes myöntää miten vähän on tottisteltu tai tokoiltu tänä kesänä. Ei vaan kerta kaikkiaan irtoo.

Näin hauskaa meillä silti oli! Kuvat: Tuija Hurmekoski

 

Salsa lähti kuitenkin innokkaasti seuruuseen, ja heti palkka. Sitten tehtiin muutama lyhyt harjoitus perään jossa opettelin palkkaamaan vasemmalle kello kymppiin koiran ohi. Lelun heittäminen toimii tässä paremmin. Sitten siirryttiin hyppynoutoon, ilman luovutusta. Haluan pikkuhiljaa hivuttaa esteen sinne metriin, kyllä Salsa siihen pystyy. Hyppy toimi paljon paremmin kapulan kanssa kuin ilman. Kapula tuo hyppyyn varmaan tarpeeksi määrätietoisuutta. Käytettiin ohjureita jotka näkyy kuvissa.

Salsa alkoi ponnistamaan hirveän kaukaa ja jälkeenpäin pähkäilin tämän johtuvan ohjureista. Rotutyypillisesti Salsa on aika taloudellinen hyppääjä mutta nyt hyppyihin tuli vähän liikaa pituutta ja korkeutta välillä. kts kuva!



Välillä kompuroitiin myös. Ehkä Salsa koki ohjurit hämäyksenä. Kivat treenit vaikka oltiin molemmat vedetty toiset treenit alle (Salsa aksa ja minä 6km lenkin). Ja nyt täytyy petrata kotiläksyissä…

keskiyön epikset Riihimäellä 19.7.2013

Ja sitten vihdoinkin saatii aikaiseksi lähteä epiksiin. Minä suoriuduin surkeasti, iski väsymys ja velttous. Mutta eipä haittaa koska muu perhe oli kerrassaan loistava!

Tarkoituksena siis suorittaa vain mölliradat mutta mentiin sitten ilmottautumaan kisaaviin myös. Onneksi, koska möllirata oli aikasta helppo. Vain kolme putkea ja hyppyjä väliin. No, Nacholla meni pasmat sekaisin muutamasta terrieri-uroksesta, niiden kanssa piti vähän tuijotella joten keskittyminen ei ollut parasta a-luokkaa. 10 esteen radalla kaksi vitosta ja kielto... Joo...

Radalla ehtii pysähtelemään ja tuijottelemaan yleisöä - kas näin!

Salsa ei ollut ollenkaan oma itsensä mölliradan aloituksessa, haahuili ja piippasi - kunnes tajusin että se oli haistanut minut mutta ei osannut paikallistaa yleisön joukosta. Kävin näyttäytymässä ja Salsa malttoi mennä radalle. Liikkis pikku-Salsa <3 Rata meni hienosti ja kovaa, Salsa ja Fredde palkintosijoille.

Salsa ei paljon pysähtele - paitsi kontakteilla hienosti aina tietty!

Melkein heti perään alkoikin sitten maksien kisaavien rata, joukossa paljon kolmosissa kisaavia jotka tekivät jopa virheitä joten ei ihan helpoimmasta päästä kuitenkaan. Salsa teki hyvää työtä, A-esteen alastulo oli vaan epätyypillisen hidas, ohjaaja taisi olla liikaa edessä. Tuli siellä muutama muukin ohjausvirhe joten rimoja tippui ja yksi kielto, mutta kaiken kaikkiaan hyvä rata ja fiilis kohdillaan!
Kello lähenteli puoltayötä ja minä valittelin päänsärkyä joten rakas-mieheni tarjoutui (pakotettiin) menemään vielä Nachonkin rata. Nacho vaatii nimittäin ohjaajalta ihan huippuunsa viritettyä tarkkaavaisuuttaa ja energisyyttä. Hienosti meni - nollarata! Toki siellä tuli muutama herpaantuminen ja irtoaminen olisi voinut olla parempaa jopa Nachon mittapuulla. Aika kuitekin riitti (ykkösluokan aikatasoituksella) luokan kakkos-sijaan.
Olin kyllä haljeta ylpeydestä, jäi tosi hyvä mieli näistä kinkereistä! Ja palkinnoksi saatiin herkkuja koirille :).

 

 

Aksaviikot

Toinen lomaviikko käytettiin yllättäen tiiviisti aksatreenien merkeissä. Olen harrastellut lajia aina vähän vasemmalla kädellä, koska kisaaminen ei kiinnosta enkä ole erityisen nopea ja hankalat ohjauskuviot tuntuvat – no, hankalilta.

Periaatteena on ollut, niin kauan kun koira tykkää käydään kerran viikossa, miinus tietenkin lomat jne. Vasta Salsan myötä on herännyt pieni ajatus että aksaa voisi treenata vähän useamminkin ja tehdä myös tekniikkaharjotteita ratatreenin lomassa.

Nachon kanssa treenatessa pinna on kyllä pidentynyt, minun siis, ei koiran. Nacho ihan yhtä höyrypää nyt lähes 7-vuotiaana kuin reilun vuoden vanhana kun ekaa kertaa käytiin esteisiin tutustumassa. Nachosta tuli minun harjoituskappale, voisin listata kymmeniä asioita mitä ei kannata seuraavalle koiralle opettaa kuten Nacholle on opetettu. Joitakin virheitä olemme Salsan kanssa onnistuneet korjaamaan. Mutta koirat nyt ovat fyysisiltä ja psyykkisiltä ominaisuuksiltaan niin erilaisia että monessa asiassa ollaan menty taas kantapään kautta.

Viime viikosta tuli siis puolivahingossa aksaviikko. Tiistaina jouduin Salsan vakkarivuorolle ohjaamaan kun F oli kuumeessa. Monta kertaa tuli Nachoa ikävä – mutta ei auttanut, sinä päivänä oli vaan yksi koira käytettävissä  (Nacho vielä lomaili Etelän lämmössä). Treeneissä tehtiin niistoharjoituksia ja sain huomata että koirahan osaa tämän jo. Niisto toimii kivasti rataa lukevalle koiralle hyvin kun esteen voi merkata ja itse edetä radalla. Saan taas opetuksen siitä miten tärkeää on katsoa koiraa. Lopuksi tehtiin välistä vetoja ja takaakiertoja kolmen sarjoissa. Nachon kanssa huiskin vaan käsillä ja juoksen suoraan mutta maksikoiraa pitäisi ehtiä vähän kropalla jarruttaa. Vaan eipä puutteellinen ohjaus paljon Salsaa haitannut, se katsoi vaan että ”ai tämä harjoitus – okei mä meen!” Siinä oli sitten ihan vaan statistin roolissa keskellä kenttää että mitä äsken tapahtui.

Keskiviikko oli koirien ansaittu lepopäivä, ajettiin Hankoon ja käytiin illalla terdellä. Mutta torstai-illaksi ehdittiin taas treeneihin. Salsa vieraili Nacho vakkari-ryhmässä. Ohjelmassa oli ykkösluokan ratatreeniä. Nacholla meni tavalliseen tapaan, muutama töksäys (Nachon keskittyminen herpaantuu ja jää tuijottamaan radan ulkopuolisia asioita). A-esteen alastulo on nyt suurin yksittäinen ongelma, täytyy namittaa sitä siinä vähän että ei loikkisi niin hirveästi, ihan vaan terveyden kannalta. Kepit toimii taas paremmin ja muissa esteissä ei ole suurempia ongelma. Myös putkiulkopuolelta ohjattuna toimii kohtalaisesti. Salsalla oli huono päivä, keskittyminen herpaantui, meni haukkumiseksi ja roiskimiseksi. Lopulta meni ohjaajaltakin hermo, ja koira vietiin hetkeksi jäähylle. Puhuttelun jälkeen parivaljakko sai muutaman ihan hyvän pätkän tehtyä, välipalkkojen kanssa.

Treeneistä jäi vähän huono maku suuhun, ja purimme juttua yhdessä. Järkeilimme että lähes kahden viikon treenitauko aksasta (pois lukien meidän tiistaiset tekniikat) sekä se että olin tehnyt Salsan kanssa niin tiiviisti yhteistyötä edeltävät kuusi päivää aiheutti epävarmuutta. Väsymystäkin saattoi olla takana. Lääkkeeksi minä en enää ohjaa aksakentällä Salsaa ja huolehditaan hyvästä virittelystä ja lepotauoista.

Nacho loppupalkalla 

Ja tietenkin lisää treenitreeniä! Eli vahingosta viisastuneena tai jotain sännättiin perjantaisen lepopäivän jälkeen lauantai-aamuna tekemään ratatreeniä. Valittiin sopivan kiva mutkainen ykkösluokan rata. Keli oli paahtava joten hirveen pitkiä pätkiä ei voinut tehdä, jopa Nacho hakeutui varjoon muutaman kierroksen jälkeen.

 Salsan treenit menivät onneksemme paljon paremmin, tässä yksi nolla rata:
 

 

Aktiivisen viikon lopuksi käytiin tekemässä vielä ihan lyhyet hyppytekniikat sunnuntai-iltana. Molemmat teki samoja harjoituksia, set point – yksittäinen hyppy ja kasvavaa hyppy sarjaa. Nacholla meni korkeelta ja kovaa. Kasvava sarja on sille hyvä kun joutuu vähän miettimään. Pitäisi vaan saada ne ponnarit käyttöön että voisi tehdä tarpeeksi matalilla. Salsa epäröi kasvavaa sarjaa ensin tosi paljon, pelästyin jo että se on kipeä. Sitten otettiin lelu käyttöön ja parin harjoittelukerran jälkeen askeleet piteni nätisti. Vien sen kuitenkin jossain vaiheessa fyssarille, jos siellä vaikka onkin vähän jäykkyyttä kun ollaan paljon treenattu.

Ensimmäinen työviikko jatkuikin sitten haun merkeissä maanantaina ja tiistaina Salsan agility ja pk-tottis (jossa havaitsin jo pientä väsymystä sekä ohjaajalla että koiralla). Keskiviikkona lepuutettiin päätä mutta treenattiin kroppaa juoksulenkillä (! Kyllä, minäkin!) ja torstaina Nachon agility joihin Salsa pääsee taas vierailemaan. Tehtiin tekniikkaa, etenemistä, persjättöjä  - meidän bravuuri Nachon kanssa - pakkovalsseja ja sen sellaista. Tosi kivat treenit mutta koirille raskaat. Kaikki kolme aivosolua joutuivat kovasti törmäilemään toisiinsa. Kroppakin oli koetuksella, Nacho oli vähän jäykkä aamulla, täytyisi viedä sekin fyssarille.

En tiedä mikä ihmeen treenikärpänen meitä on päässyt puremaan mutta tuskin tätä tahtia kovin kauaa vedetään. Viikonloppuna ainakin levätään. Mutta tänään ehkä epiksiin. Raportoin jos on jotain kerrottavaa.

 

SBACK Leiritunnelmia 2013

Tässä leirimuistiinpanoja - tulipa pitkästi tarinaa kun näin lomalaisena on aikaa kirjotella.

Sbackin leirillä Hartolassa käytiin hakuilemassa viikonloppuna. Leiri alkoi jo torstai iltana yleisellä tutustumisella ja majoittautumisella. Leirille lähtö oli alusta alkaen selvää, en missaa tilaisuutta höpöttää koirajuttuja monta päivää putkeen. Viime vuonna aksattiin Salsan kanssa mutta enää se ei tulisi kysymykseen – Salsa on mennyt osaamisessa minusta ohi aika monta tassunmittaa. Toko on meistä vieläkin vähän tylsää joten ei sitä. Ja hakutreenit on olleet aikamoista hapuilua koko alkukesän  - joten aika ristiriitaisilla fiiliksillä lähdettiin matkaan. Kouluttajaakaan en tuntenut etukäteen. Laskeskelin että Salsalle oli ennen leiriä tullut noin 12 treenikertaa, joista viisi viime kesänä, eli hirveen aktiivista ei ole meidän treenaaminen ollut. Torstai-iltana tehtiin lyhyt tottis-treeni kun kentällä oli kiva pehmeä a-este, lisäksi luoksetulo ja eteenmeno kun ne on meidän lempparit. Treeniporukan kanssa kokoonnuttiin ja käytiin läpi koirien kokemus ja mahdolliset ongelmakohdat. Otin esille Salsa lievän paineistumisen liinan käytöstä hajuhakutekniikalla ja toivoin vinkkejä mitä muita apuja kannattaisin nyt alkaa käyttämään.

Mutta kuinkas kävikään. Treeniporukka oli ihan huippu ja kouluttaja Marja Uusitalon tyylistä tykkäsin kovasti. Hän painotti mm. selkeää radan rakentamista (me like), radalla etenemistä koiran työskennellessä ja oikeaoppista lähettämistä. Ja on vielä kaiken lisäksi horoskoopiltaan järjestelmällinen ja pikkutarkka neitsyt. Kouluttaja minun, toisen neisyen, makuun!  Koira toimi mukavasti kaikissa neljässä hakutreenissä, eli uppos ja osu kaikkiin ukkoihin. 

Perjantain maasto oli ihanaa tasaista kangasmetsää, mutta ilma oli painostavan kuuma – ukkosta enteillen. Ekaan treeniin tehtiin kolme suoraa haamua ja yksi puolipakeneva. Helppoa ja hauskaa ja koira oli fiiliksissä. Iltapäivällä hiki virtasi mutta alkoi vähän tuulemaan, ukkonen pyöri ympärillä. Toiseen treeniin toivoin vähän pidempää sarjaa koska Salsalle on aina tehty kovin lyhyitä treenejä, max neljä pistoa. Iltapäivätreeni meni kaavalla 5 kappaletta näkäriä ja toimi taas hirmu hyvin.

Illalla saunottiin päivän pölyt pois ja pidettiin sadetta ja hurjaa ukkosta. Monet saivat rauhoitella koiriaan huoneessa mutta Salsahan ei äänistä piittaa, osaan todella arvostaa tätä ominaisuutta entisten paukkuarkojen koirien jälkeen.

Tässä me katsellaan haamu-maalimiestä.

 

 Kuva: Pauliina Havo

Lauantaina jouduttiin toiseen maastoon, ja ketuiksi meni heti alkuun. Parkkipaikaksi katsottu tienpätkä oli todella muhkurainen ja kivinen. Kiitin itseäni maastoauton hankinnasta – olenhan Länsi-Uudemaan surkein peruuttaja heti äitini jälkeen. Maastokaan ei ollut kaksinen. Radan paikka rajoittui tiehen oikealla ja vasemmalla keskellä rataa oli hirveä vanha romukasa, kanaverkkoa ja metalliromua mitälie. Rataa ei saanut millään edes satametriseksi kun kangasmetsän jälkeen alkoi nuori hakkuuaukealle kasvanut vesaikko. Treenit alkoivat hieman apeissa tunnelmissa ja sadettakin ripsi. Koirat taas toimivat loistavasti, meillä ihmisillä tuli kömmähdyksiä. Salsan treenissä oli taas neljä pistoa, haamu ja ääni alkuun sitten pakeneva ja sitten ihan valmis piilo ilman apuja. Kaikki meni hyvin, helposti upposi n 40m ja pysyi siellä vaikkei ihan heti löytänyt. Pakenevat oli Salsalle tällä leirillä ihan uusi juttu ja niissä saattoi nähdä hienoisen hämmennyksen. Onneksi lauantaina pakeneva maalimies oli Salsan ihana ”hoito-täti” Jaana.

Lauantain toinen treeni oli esineruutu. Ajattelin että tämänhän se osaa, ja lähetin valmiiseen ruutuun ilman apuja. Upposin hyvin muttei löytänyt ja sitten iski epävarmuus. Pyysin kouluttajaa heittämään lähelle esineen ja se löytyi muttei vahvistanut työskentelyä tarpeeksi. Toinen esine otettiin hetsaamalla takarajalla ja treeni loppui siihen. Täytyy miettiä uuttaa tekniikkaa ja miettiä enemmän tuulensuuntaa seuraavissa treeneissä että saadaan esineruutu vahvemmaksi. Pientä lohtua toi se että sateessa eivät kokeneemmatkaan koirat löytäneet esineitä kovin hyvin.

Lauantai-iltana leiriemännät Anita ja Veera järkkäsivät meille tosi kivat leiriolympialaiset. Ohjelmassa oli esterataa, noutoa, keilojen kaatoa, tarkkuusheittoa ja joukkueen nimeen sopiva lyhyt näytelmä. Salsa osallistui noutamalla metskun mallikkaasti pienen hapuilun jälkeen. Yleensä noutokapulat eivät ole rivissä valmiina kun liikettä lähdetään suorittamaan ja moni koira painoi tuhatta ja sataa niistä ohi. Joukkueemme nimi oli kokit ja esitimme Master Dog Chef – kilpailun jossa koirat esiintyivät tuomareina. Kyllä sai taas nauraa muidenkin esityksiä katsellessa. Ihanaa heittäytymistä vaikka joukossa oli enimmäkseen toisilleen tuntemattomia ihmisiä. Mainittakoon että joukkueemme tuli jaetulle ykkössijalle josta palkinnoksi valitsin Salsalle vinkuvan piikikkään pallon. Yäk – sanoin Salsa, minähän en mokomaan ällötykseen koske. No, eipä hätää, tiedän yhden tyypin jolle se kelpaa – noin kolme ja puoli sekuntia arvioisin siinä menevän kunhan herra nyt ensi saapuu kotiin.

Sunnuntaina meitä suosi sekä arpaonni että sää, päästiin mukavan viileässä mutta aurinkoisessa säässä takaisin perjantain unelmamaastoihin. 

Kuva: Pauliina Havo

Salsalle tehtiin viiden piston treeni siten että kaksi ekaa oli mielikuva parina niin että maalimiehet häipyy metsään lelulla hetsaten ja koira jää liinassa keskilinjalle ihmettelemään. Sitten koira viedään pois ja kun maalimiehet ovat valmiina kutsutaan meidät takaisin radalle. Arvatenkin lähti kuin pyssyn suusta. Ideana tässä oli saada Salsalle vähän lisää intoa keskilinja työskentelyyn. Seuraaviin kahteen tehtiin taas muistikuvapari ääniapuina ja viimeinen pakenevana. Salsa pysyi tyylilleen uskollisena. Hetsaavat maalimiehet saivat aikaan muutaman inahduksen mutta muuten keskilinjalla koira on rauhallinen ja tottelee hyvin close-käskyä. Kun sanon ”gubbe” se lähtee kovaa muttei päättömästi syvälle pistoon. Kertaakaan ei jäänyt välillä katselemaan taakseen tai palannut puoliväliin löytämättä. Tästä päättelen että motivaatio on kohdillaan ja idea siitä mitä tässä ollaan tekemässä on muodostunut. Virittelysanan käyttökin näyttää toimivan ja saa koiran hereille ennen radalle tuloa. Minun on vaan hyväksyttävä että Salsa on vähäeleinen rauhallinen koira eikä vaatia siltä jotain mikä ei ole sille luontaista. Ohjaajapehmeä koira heijastelee ohjaajan mielenlaatua herkemmin kuin kovempi. Mietin siinä sitten itsekseni että millaista koiraa olin Salsaa ottaessa toivonut. Itsevarmaa, nopeaa koiraa joka osaa rauhoittua kentän laidalle, malttaa kuunnella ohjeita ja jaksaa keskittyä vähän kauemmin kuin Nachon neljä sekuntia, kestää toistoja ja irtoaa ohjaajasta helposti ja jota voi pitää vapaan melkein missä vaan. Sitä saa mitä tilaa.

Mitenkäs tästä eteenpäin? Suoruutta pitää malttaa nyt treenata ja sitten vasta kun se on varma jatketaan etenemisharjoituksilla. Välillä saattaa tulla tyhjiä ja niistä mahtavat kehut. Välillä lähipiiloja muikkariksi nenänavauksesta. Tyhjiä tahallaan vasta kun on enemmän varmuutta. Ja ilmaisutreenejä erillään mutta ratamaisesti etenemällä.

Maanantai on meidän vakkari hakutreenipäivä, enkä malttanut pysytellä pois, vaikka olin ajatellut ettei me leirin jälkeen jakseta. Hyvin meni sekin treeni vaikka suunnittelin radan ihan päin honkia. En hahmottanut rataa ja tein pistot väärässä järjestyksessä siten että sahasimme vähän väliä eteen-taakse. Tyhmä minä! Kahteen ekaan muistikuvapari haamulla ja äänellä. Kolmanteen valmis piilo ilman apuja joka meni vähän mönkään. Maalimies katsoi piilon paikan väärin ja siitä tuli tahaton lähipiilo. Mutta eipä mitään kun koira löysi ukon. Viimeisellä pakeneva mutta lähetin ihan takaviistoon – olen ihan pönttö! Mutta varmaan opin tästäkin jotain. Treenien ensimmäisen koiran ohjaaja kadotti auton avaimet metsään ja toisena treenannut kelpie löysi ne! Uskomatonta mutta mahdollista, onhan tämä sattunut jo kerran aiemminkin omalle kohdalle. Treenin jälkeen en voinut vastustaa kiusausta palautella mieleen avaimen etsintää Salsallekin, tehtiin pieni lenkki ja nenä toimi hyvin. Salsa <3

Tottistreenit

Seuraaminen <3
Yritän kovasti aivopestä itseni siihen että seuraaminen on kivaa ja sitä pitää treenata ihan yhtä paljon kuin kaikkea muutakin. On aika epäreilua odottaa koiralta hyvää seuraamista jos ei sitä koskaan treenaa ja itse inhoaa koko liikettä.
Tämmöisiä pieniä ahaa-elämyksiä viime viikkoina.
Eilen tehtiin siis Suskin Pk-tottistreeneissä seuruuta. En leikittänyt ennen  liikkeelle lähtöä, joten vire ei alkuun ollut hyvä. Mutta leikkimällä se heti nousee ja tekemisestä tulee hauskaa. Ylläripylläri...
Vielä ei tehdä ollenkaan oikeaa paikkaa ja tarkkuutta ja oikealle kääntymistä vältetään. Edelleen siis vaan tunnetilaa, tunnetilaa. Namit on jätetty treeneistä pois kokonaan mikä vaatii minulta vähän totuttelua. Hyppynouto meni hyvin, este matalalla ja luovutus pikkusen vino mutta liikkuminen reipasta. Sitten tehtiin vielä luoksetuloa jossa ohjaaja mokaili taas aika tavalla. Tarkoitus on kehua eteenistumisesta (laumavietti) ja sitten vasta palkka siten että liikkuu taaksepäin ja antaa koiran hypätä lelulle. Tämä ihan uusi tyyli vaatii vähän harjoittelua mutta jo toisella toistolla saatiin nätimpi eteentulo. Lopuksi vielä eteenmeno samaa linjaa luoksetulon kanssa - niinkuin kokeissakin. Lähti kuin pyssyn suusta vaikka lelu ei ruohikossa näkynytkään ja kouluttaja manasi ettei lähde kun kielsin menemästä lelulle sitä jättäessä. Ota näistä koirista sitten selvää! Mutta ehkä joku päivä tottiskin on minusta vielä oikeasti hauskaa.
Ai niin ja Salsan aksat meni kuulemma hyvin myös. Tiistai on Salsan tehotreenipäivä, aksa ja pk-tottis peräkkäin. Agilityssä pätee vanha totuus, mitä vähemmän ohjaaja höpöttää ja huitoo käsillä sitä parempi. Ja jotain jostain rytmityksestä mulle esitelmöidään koko ajan. Me ei Nachon kanssa ehditä miettiä mitään rytmejä, juostaan vaan täysii ja välillä huudetaan toisillemme päin naamaa. Ja viime viikon treeneissä tehtiin ykkösluokan ratoja nollina kuin vettä vaan. Hah!
Huomenna tytöt lähtee leirille, kolme päivää tiivistä hakuilua, saa nähdä miten meidän käy.

Missä ukko!

Eiliset hakutrrenit antoivat pienen valonpilkahduksen meidän PK taipaleelle. Tehtiin ns. uuden tyylisiä näkäreitä joista tulikin sitten vanhanmallisia haamuja kun tuuli kerta kaikkiaan tyyntyi kokonaan. Haussa on se kiva puoli ettei osaamaton ohjaaja pääse koiran suoritusta liikaa pilaamaan. Mitä nyt yritin antaa reippaampia, kannustavampia, käskyjä ja valitsin palkat paremmin. Namipurkit jätettiin kokonaan pois. Kyllähän Salsa mielellään syö mutta ei ruoka saa sitä juoksemaan täysillä. Jännä kun omasta koirasta voi koko ajan oppia uutta. Nyt alkaa jo pieni idean poikanen kyteä siitä mitä voitaisiin leirillä treenata.
Tässä meidän lähetysasento, huomattavasti innokkaampana lähtemään leikkivälle maalimiehelle.

Viimeviikon tottiksissa saatiin tehdä jo vähän pidempiä seuruita ja hyppyä, ihan kapula suussa mutta matalalla. A-estettä ollaan vähän käyty treenailemassa omalla ajalla. Kai se siitä, valoa tunnelin päässä.
ps. Uudessa Canis-lehdessä on juttu OHJAAJAN treenimotivaatiosta. Pitäis varmaan lukasta...

Tauolla

Ollaan oltu ihan laiskoina ja pidetty taukoa treeneistä.
Niin paitsi:
Salsan agility
- Salsa on treenannut aksaa vähintään kaksi kertaa viikossa, ja päälle kunnonkohotuskuuri eli juoksulenkkejä sekä koiralle että omistajille, sekä palauttavat lenkit ja jumpat
Salsa kävi hyppykurssilla toukokuun lopussa, saatiin tosi hyviä vinkkejä puutteelliseen takapään käyttöön joka oli meillä ihan tiedossa oleva ongelma
Nachon agility
Nacho käy kerran viikossa aksassa, omaksi ilokseen edelleen - ja monesti myös yleisön huvitukseksi. On ihan päivästä kiinni miten treenit menee, Nacho on sellanen tuulella kävijä. Edelliskerralla saatiin hyvät naurut kun unohdin namitaskun kotiin ja mulla oli lelu takana housunkauluksessa "piilossa". Tehdessämme tyylikästä leikkausta putkelta Nacho huomaa lelun ja ampaisee mun takamukseen kiinni sillä seurauksella että olen kohta keskellä kenttää housut kintuissa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
Nacho reväytti oikean etuojentajan pari viikkoa sitten ja pidettiin vähän taukoa, tänään mennään taas vähän kokeilemaan. Nacho myös mitattiin virallisesti miniksi toukokuun lopussa. Meillä on jo kilpailukirjakin!
Salsan haku
Ei olla ehditty treeneihin, täytyy petrata.
Salsan tottis
Suski Korrin neuvot on kyllä hyviä mutta vähän kypsyttää käydä treenaamassa pelkkää leikkimistä aikuisen koiran kanssa ja maksaa siitä maltaita. Tosin  - treenataan sitä missä on ongelma eli tunnetilaa. Teknisesti Salsa on jo aika osaava ja opettaminen ei ole ongelma, se on melko nopea tyttö hoksaamaan kunhan ohjaaja vaan muistaa tukea ja kannustaa.
Salsan toko
Tämä on se joka on ollut täysin tauolla. Tottistreenit toivottavasti tukee myös aktiivisempaa toko seuraamista. Ainut mitä ollaan tehty on tunnari - joka meni jo kivasti kunnes eilen sattui virhe... Niin ja satunnaisia noutoja ja hyppyjä kun ne on kivoja!

Muita kuulumisia olisi vaikka millä mitalla. Ollaan reissattu viikonloppuisin ja tehty kaikkea kivaa. Viikon verran meillä on ollut Anitan Elvi-neiti 7kk seuranamme.

Niiden puuhia on hauska seurata. Salsan kanssa ne vetää pihalla formulaa (ja Nachoa ärsyttää kun en kerkiä mukaan). Nacho leikittää sisällä, tyypit saattaa vetää tunninkin painimaratoneja. Pentu on jo niin iso ettei väsy ihan heti mutta vielä niin pieni että aika moista kaahotusta on meno. Tähän mennessä vain yksi pissivahinko ja yksi järsitty huonekasvi. On muuten ehkä maailman ahnein pikku pentu, heti hyökkää ruuan kimppuun ja putsaisi muidenkin kupit jos antaisi. Anita kehotti ruokkimaan eri huoneissa mutta me päätettiin opettaa Elville vähän malttia. Näyttäisi siltä että Elvistä löytyy myös jarru kun tarpeeksi syvältä kaivaa.

Tänä aamuna käytiin lammessa uimassa ja metsälenkillä, olipa hauskaa!

BH Pikku-Sapeli

Kyllä, virallisen nimen eteen saapi nyt sitten liittää kirjaimet BH. Tämä onkin herättänyt perhe-ja ystäväpiirissä suuresti hilpeyttä. Behå tarkoittaa ruotsiksi rintaliivejä (=bysthållare). Huomaamattani olen sujahtanut aika syvälle tähän koiraharrastusmaailmaan, tulee puhuttua aikamoista koiraslangia välillä.
Olen ehtinyt prukamaan meidän lauantaista suoritusta aika moneen kertaan tässä parin päivän aikana. Lähinnä analysoimaan miksi vire oli niin huono ja tottis meni niinkuin meni. Videokin siitä löytyy mutta se on kertakaikkiaan niin kamalaa katsottavaan etten halua sitä tänne. Suorittamista ei voi seuraamiseksi kutsua parhaalla tahdollakaan ja lopussa Salsa on niin paineistunut ettei mene edes maahan. Maahanmeno on aina ollut meillä hyvä liike ja Salsalla on vaikka itse sanonkin kohtuu nopea maahanheittäytyminen aina treeneissä. Paikallaolossa pysyi nätisti ja siitä erittäin hyvä.
Selityksiä on monia, huono valmistautuminen, täysin puutteellinen virittely, uusi ketjukaulain ekaa kertaa päällä, ja varmasti tärkeimpänä - ohjaajan kamala jännittäminen.
Onneksi Meillä oli heti perään Suski Korrin vetämä tottispäivä ihanan aurinkoisessa säässä sunnuntaina. Tehtiin ihan vaan viretilan hakemista, lyhyttä hauskaa kontaktin hakemista ja paljon leikkiä päälle. Analysoinnin ajaksi vein Salsan autoon. Sain Suskilta ja treeniporukalta paljon hyviä vinkkejä ja ajattelemisen aihetta.

Näin hauskaa meillä oli sunnuntaina:

Olisi niin paljon helpompaa jos en itse jännittäisi koetilanteita niin paljon ja koira ei reagoisi niin herkästi minun tunnetiloihin. Jopa tätä kirjoittaessa kiihdyn sen verran että pöydän alla makaava Salsa tunkee nyt tähän syliin lohduttamaan. Tunnekontrolli ei ole ole ihan minun ykkösvahvuus.
Salsan kanssa pitäisi osata olla ihan yhtä mustavalkoinen kuin on koirakin. (Tosin nyt sen harmaa kun käytiin eilen riekkumassa savisilla pelloilla - Salsan ihan ykköslemppari harrastus on juosta tuhatta ja sataa pellolla.)
Jos jotain hyvää lauantain suorituksesta pitää hakea niin kaupunkiosuus meni hyvin. Koira oli todella rauhallinen eikä reagoinut vieraisiin narttuihin mitenkään vaikka viistivät metrin päästä ohi. Myös pöyrät ja sauvakävelijät oli ok.
Eikun uutta treeniä putkeen, pienen tuumaustauon jälkeen olen taas intoa piukassa.
Salsa kyllä suorittaa kun palkat on hyvät, ohjaaja johdonmukainen ja iloinen. Ja kauniskin hän osaa olla, tässä vielä auringonottokuva sunnuntailta, kuvaajana Tuija Hurmekoski.

Kepit

Salsan keppivauhti kevät 2013 kun kepit on seinää kohti ja ohjaaja takana.

Ekat Haku-treenit

Eilen pyörähti käytiin PK-Haun treenikausi. Vielä on tosi paljon lunta mutta reippaina rämmittiin kolmisen tuntia Veikkolan metsissä. Salsan treeni oli suht lyhyt ja helppo. Eihän me vielä osata juuri mitään. Ensimmäinen ukko otettiin reagointina, ihan vaan metsäkävelyllä ja siitä ukolle. Vähän Salsa alkuun katseli että mikä tässä nyt on outoa, jotain multa nyt odotetaan mutta mitä? Sitten toiselle ukolle haettiin haku tuulen alta ja sitten menin keskilinjalle lähettämään. Hyvin lähti ja meni palkalle.
Kolmannella lähetin suoraan, hain hyvää paikkaa lähettää vähän sisään päin keskilinjalta. Kahdella ekalla palkkana ruokaa, kolmannella leikki.
Nyt pitäisi sitten oikeesti aloittaa ne ilmaisutreenit. Olen ajatellut että koko kesä treenataan aktiivisesti ja syksyllä arvioin onko meistä tähän lajiin.
Illalla ilmoitin meidät BH kokeeseen 20.4., koekalenterissa luki että Hanko niin siitä sain idean että oltaisiin kaupunkiosuudessa tutulla maaperällä. Mutta koe järjestetäänkin jossain Påminnessä. No, samapa tuo. Pitäis varmaan katsoa ne liikkeet ja alkaa treenaamaan.
Iltalenkillä tehtiin pieni esineruutu. F ohjasi. Kaksi ekaa nousi hyvin, kolmanteen tarvittiin vähän apuja. Esineet oli tosin aika vaikeita, koko talven muovipussissa ulkona roikkuneita tavaroita, eihän niissä varmaan ollut hajuakaan.

Tehopäivä!

Jos mulla olisi hyvä kamera ja osaisin kuvata ottaisin Salsasta kuvan ja se todella kertoisi enemmän kun tuhat sanaa. Neiti on aika sipissä. Oli nimittäin tosi tehokas ja hyvä päivä.
Aamulla tyypit kävi vetämässä kevyet tunnin aksa-treenit. Ihan vaan seuraamista ja vastakättä ja ohjauskuvioita. En ollut mukana niin en voi sen enempää kommentoida. Mutta hyvin oli mennyt, molemmat koirat pätevinä.
Tein etäpäivän ja lähdin iltapäivällä viemään Salsaa osteopaatille. Vähän niitä jumeja korjailtiin mutta mitään isompaa ei ole joten nyt loppuu hoitaminen ennen kun uusia oireita ilmestyy. Toivottavasti ei, kopkop.
Hoidon päälle tehtiin koukkaus M&Mn tarkistamaan barffiruoka valikoima. Ennen pääsiäistä aloitettiin Murren ruuilla mutta samaa kai tuo on. Mukaan tarttui tietenkin jotain muutakin pientä...
Sitten ehdittiin tehdä vielä lenkki ihanassa kevät auringossa ennen hallitreenejä.
Ihan kevyet halli-tokot, ruutua ja kurinpalautusta seuruuseen, ja muutama nouto uudella kapulla.
Niin, sain palautetta meidän vauva-kapulasta - ostin 600 grammasen - hävitin sen ja ostin kilosen kapulan. Hyvin toimii silläkin. Lopuksi vielä paikkaistumista ja makuuta - ilman haistelua.
Tämä on väsy-Sapeli ilme - "Matte, älä vaan pyydä tekemään mitään koska mää en jaksa!":

Vihdoinkin!

...saatiin kisata. AVO-liikkeet on ollut koko talven meille niin pakkopullaa että kiva oli käydä kisaamassa ja hoitamassa homma alta pois. Ja tuli taas niitä heikkoja kohtia esille joten tiedetään mitä treenata vielä lisää.
Lauantain saldo: Liikkeet suoritusjärjestyksessä
Estehyppy:9,5 - en tiedä mistä pistevähennys, liikkeellelähtö ei koskaan ole ollut mikään räjähtävä, tai ehkä perusasento aavistuksen vino takaisin tullessa.
Kauko-ohjaus: 10 - istu-maahan on kyllä sika helppo Salsalle, ei siihen voi muuta sanoa. Noutaminen:9 - varmaan vauhdista (tai siis sen puutteesta) ja aavistuksen vinosta eteentulosta piste meni
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 8 - iik, liikkuri lähestyy takaa, Matte, en uskalla seistä tässä selkä tohon tyyppiin... Salsa siis kääntyi puoli kierrosta mutta jäi paikoilleen. Hyvät pisteet siihen nähden.
Luoksetulo 9,5 - vauhti varmaankin, pysäytys on tarkka, meidän mittapuulla.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 8 tämä on aina ollut hyvä liike, en itse nähnyt mitään vikaa. Kehän laidalta kepo kertoi että maahanmeno olisi ollut hidas. Täytyy treenata.
Seuraaminen taluttimetta: - 7 herregud - ai, mitä, pitääkö kävellä, ai missä, no okei, diibadaaba, no juostaan, jeee! Kurinpalautusta ja treeniä.
Paikalla makaaminen: 9, tässä tuli tunne että ollaanko me yhtään treenattu ja niin pitkää aikaa. Vähän jännitin myös viereistä dobberia (joka sai liikkeestä 10). Maan nuuskimisesta pistemenetys. Kokonaisvaikutus: 9, muuten hyvä mutta se seuruu. Kuten sanottu: herregud!
Matte - joko mennään?!

Päivä oli pitkä, meidän vuoro oli toiseksi viimeisenä koko AVO-luokassa (20 koirakkoa) ja Salsa joutui odottelemaan monta tuntia hallissa joka on vähän vähemmän sosiaaliselle koiralle hieman raskasta. Tosi hyvin hermo kuitenkin kesti. Koirasta näki kuinka se tsemppasi - rakas pieni <3!
Kokeen jälkeen Salsa vielä intoutui leikkimään Elvi-pennun kanssa. Meidän Salsa luovutti oman lempipatukkansa  pennulle - en ollut uskoa silmiäni. Ei se olekaan ihan täys biatch!

Nyt alkaa voi-treenit oikeasti. Jos jaksetaan ja aikataulöut natsaa käydään hakemassa kisakokemusta TK2 verran kesän aikana. Loppusyksystä vois kattoa sitten voi-kokeita. Tämän kesän teemat on kuitenkin aksa ja haku joten toko ei saisi viedä niiltä liikaa aikaa.

Kevättä odotellessa

Ja sitä saadaankin näillä näkymin odottaa kauan, yöllä tuli 30 senttiä lisää lunta. En tiedä onko tämä talvi ja vai mikä mutta ei ole treenimotivaatiota sitten nimeksikään. Odotan että pääsisi jo ulkokentille ja metsään. Nachon aksat on menneet loman jälkeen tosi kivasti, Fredde on myös käynyt omatoimitreenaamassa koiria. Suurin syy tähän on varmaan että ollaan enemmän tehty muutakin yhdessä Nachon kanssa, niinkun jumppaa ja pihatokoilua ja ihan vaan leikkimistä. Vaikka koira on jo kohta seitsemän ei leikkisyys mihinkään ole kadonnut, minä vaan olin sen unohtanut. Suurin onglema aksassa on kepeille meno. Joku epävarmuus iskee ja Nacho hakee minulta vahvistusta haukkumalla. Saan oikein patistaa sitä että mene nyt. Pitäisi vaan antaa sen rauhassa tehdä ja malttaa antaa hakea oikea rytmi itse. Mutta muuten meno on ollut vauhdikasta ja hauskaa. Minusta on vaan niin ihana katsoa kun se painaa täysillä - mistä johtuu että unohdan yksinkertaisimmankin radan melkein aina. Miten niin huono keskittymiskyky? Salsa aksa on aikamoinen floppi viime kerralla. Syyt on varmaan moninaiset, enemmänkin kentänulkopuoliset. Ja mitä huonommin menee sitä huonommin ohjaaja ohjaa. Näytti lähinnä kilpajuoksulta kun Fredde yritti ehtiä Salsan edelle ettei se karkaisi väärille esteille. Freddellä on pitkät jalat ja hyvä kunto mutta Salsa on kohtuu nopea, A-esteen ylikin se syöksyy kuin nuoli. Kun Salsalla menee aksatreenit huonosti se päättää itse mitä esteitä tehdään ja sitten roiskitaan kontakteja ja käydään putket pariin kertaan ja kauhea räksytys päälle. Fredde teki ihan oikean päätöksen ja lopetti treeni siihen ja antoi vuoron seuraavalle. Onneksi ehtivät lopuksi vielä ottaa muutaman hallitun rauhallisen pätkän. Toko treeneihin ei ole motivaatiota kun ei ole kisoja tiedossa. AVO-liikkeet on kuolemantylsiä. Niiden hinkkaamisessa menee molemmilla vaan maku. Eli ollaan tehty sitten ruutua (edistyy ihan ok), ohjattua (vähän takapakkia, täytyy rakentaa harjoitukset paremmin), ja kotipihalla tunnaria (kääk). Ei sitten tule yhtään mitään. Yksittäisen tunnarinkapulan tai metsänkepin kanssa menee ihan hyvin, näyttää siltä että koiralla on nenä auki. Mutta heti kun kentällä on myös ne muut kepit, kasassa näkyvillä, Salsa haistelee hetken, menee sitten kasalle ja arpoo sieltä yhden. Olen ottanut kapulan pois sanomatta mitään, lähetänyt uudestaan, taas haistelua, ja ehkä säkällä oma kapula löytyy hangesta. Tänään koin tässä asiassa ahaa-elämyksen. Ehkä ongelmana onkin lumi. Koska maassa on lunta eikä muita risuja, roskia, kiviä, jne. tällainen arpominen on mahdollista. Kun aikansa tökkii siellä hangessa saattaa se oma piilotettu kapula osua suuhun. Ja palkka tulee vaikka nenää ei tullut käytettyä eikä neidillä on harmaata aavistusta mistä palkka tulee. En ole osannut epäillä tätä koska Salsa tekee liikkeen mielellään eikä osoita turhaantumista juurikaan. Mikä lääkkeeksi? Kokeilin siirtää treenit liiteriin. Siellä niitä hämy-tikkuja ainakin riittää. Ainakin teoria osoittautui oikeaksi, näennäis-haistelulla omaa tikkua ei yllättäen löytynytkään. Menipä vaikeeksi tuumasi Salsa, mitä sä nyt oikeen haluut et mä teen? Vasta muutaman treenikerran jälkeen voin raportoida toimiiko uusi taktiikka ja saadaanko nenä auki. Pk-tottis treenitkin meillä oli perjantaina. Tehtiin noutoa kun en muuta keksinyt. Halusin tsekata olenko treenannut pitämistä oikein. Hyvä että testasin - en nimittäin ollut. Ihan kaikki väärin, irrottamisen jaksotukset, kapulan hietto, käskytys - you name it! Lisäksi olen koko ajan treenannut iskunoutoa luullen treenanneeni vauhtia. Jap! Kun ei se nyt ole niin tarkkaa. Mutta ymmärsin nyt miksi iskunouto on tuonut nopeutta kapulalle menoon mutta myös epätarkkuutta kapulan ottamiseen. Lisäksi luoksetulovauhti on kärsinyt. Suski antoi hyviä vinkkejä ja Salsa oli pätevänä. Sitä treenatessa pitäisi aina muistaa alussa kehua ja nostaa vaatimustasoa treenin loppua kohti. Tottiksessa olisi kiva päästä esteitäkin treenaamaan, mutta ehkä parempi sitten kun olen varma että selkä on kunnossa. Parempi se on ollut mutta välillä koira edelleen kulkee selkä tosi pyöreänä. Huhtikuulle on jo sovittu haku-treenejä ja niitä odotetaan innolla. Haussa meillä on vähiten tavoitteita mutta se vie eniten aikaa kun treenikausi on päällä. Onko järkee, en tiedä... Mutta metsässä on mukavaa ja pääsee puuhaamaan myös muiden koirien kanssa jä näkemään miten ne kehittyvät. Lisäksi menin sitten lupautumaan Vekoran hallitukseen. No, tätä luppoaikaahan mulla on joten hyvä päätös. Ja täytyyhän yhdistyksen eteen hommiakin tehdä, aina ei voi olla vaan saamapuolella.

Meksikon karvattomat - ja karvaiset - koirat

Käytiin auringosta nauttimassa toisessa "kotimaassamme" Meksikossa. Ihanat kaksi viikkoa kuten arvata saattaa. Olen reissuilla aikamoinen koirabongailija, F välillä vähän hermostuu minun "kato mikä koira" jankutukseen. Yhden puhdasrotuisen bortsun bongasin, yritin omistajien kanssa juttusille muttei löytynyt yhteistä kieltä, kyseessä oli ranskalainen perhe joka ei puhunut englantia eikä espanjaa, vähäisetkin ranskantaidot meni yllättävässä tilanteessa aivan lukkoon. Pyysin lupaa kuvata koiran ja sönkötin jotain "mua aussi border collie...". Jep jep. Koira oli nätti, aika iso narttu. Kulki vapaana omistajan perässä ja näytti olevan aika alistettu, pelokas. Mutta kun omistaja antoi luvan antautui rapsutettavaksi ja oikein nautti hellittelystä. Muutaman muunkin koiran kimppuun hyökkäsin. Rannalla näin tämän upean doberman uroksen. Todella ihmisystävällinen ja kaunis koira, harmi vaan nuo typistetyt korvat ja häntä. Koira oli kahden nuoren pojan seurassa. Kun kysyin lupaa kuvata ja pojat toivoivat että kuvaisin mielummin heitä. Kiva kun eivät ainakaan ihan mummona pitäneet. Paikalle pyyhälsi hetkeä myöhemmin ihan yksin tämä komea alkuasukas - oikea meksikon karvaton koirako? Hilpeä veikko tarkasti dobermannin (joka oli onneksi kiinni, uroksia molemmat) ja jatkoi kiireesti matkaa, places to go, dogs to meet. Yhtenä iltapäivänä makoilimme rannalla auringon jo laskiessa. Viereinen seurue oli kolme italialaista tyttöä jotka puhelivat kovaan ääneen, kiinnitin heihin huomiota kun kuulin koiranpennun vinkunaa. Tytöillä oli kaksi pientä vaaleaa pentua syleissään. Vähän kauempana seisoi meksikolainen nainen pienen tytön kanssa. Aikansa leikittyään pentujen kanssa tytöt kutsuivat naisen luokseen, kysyivät lahjoittaako hän toisen pennuista heille, valitsivat toisen pennuista ja lähtivät naisen perässä rannalta. Elävien eläinten kauppaaminen kaduilla ja rannoilla on ankarasti kielletty Meksikossa. Luulen kuitenkin että tässäkin tapauksessa nainen sai rahaa vaikka kovaan ääneen lahjoittamisesta puhuttiinkin. Playa del Carmenin rannoille ei muuten saa tuoda koiria, mutta nyt on kyseessä Meksiko, sääntöjä voi vähän kiertää. Toisena päivänä näin lapsikatraan roikottavan pentua rannalla. Meni lähemmäksi ja kun lapset laskivat koiran maahan menin heidän luokseen ja nostin pennun syllini. Pyysin että lapset nostaisivat pentua varoen ettei sitä satu. Kysyin pennun nimeä, ja vanhin tyttö kertoi sen olevan Medusa. Kerroin että minulla on kotona kaksi koiraa joiden nimet on Nacho ja Salsa. Lapset eivät pelästykseltään saaneet sanaa suustaan. Varmaan heistä oli outoa että vaalea turisti tulee juttelemaan. Ehkä vanhemmat ovat puhuneet pahaa turisteista tai kieltäneet juttelemasta vieraille. Päästin lapset pälkähästä ja jäin toivomaan että heille jäi edes pieni kipinä siitä että koiria ja eläimiä yleensä pitää kohdella varoen ja arvostavasti. Suurimman vaikutuksen minuun teki koira josta en saanut kuvaa napattua. Huomasin koiran kadulla matkalla ravintolaan vähän kaupungin laidalla. Selvästi katukoira, laiha ja turkki huonossa kunnossa. Koira oli vaalea, kuin kultaisen noutajan pienoismalli, ja erittäin ilmeikkäät tummat silmät. Kun astuimme ravintolasta ulos sama koira istui ulkopuolella. Terassilla istuvat vanhemmat naiset olivat syöttäneet sitä. Istuimme hetkeksi ravintolan ulkopuolella penkilläja juttelimme naisten kanssa. Koira hakeutui seuraamme ja sen silmien surumielinen ilme jäi lähtemättömästi mieleen. Mutta siinä koirassa oli jotain, sain käyttää kaiken tahdon voimani etten vienyt sitä hotellille, pessyt ja syöttänyt, alkanut järjestelemään sen tuomista Suomeen. Jos kohtaaminen olisi tapahtunut alkulomasta olisi saattanut jopa tehdä sen. Tiedän - on naivia ajatella lähtevänsä matkalle ja alkavansa pelastaa katukoiria. Tuskin se edes olisi sopeutunut tänne kylmään ja pimeään, saati sitten tähän kontroloituun elämään. Ja yksi mikä on varmaa on että Salsa olisi taatusti vihannut sitä. Monet amerikkalaiset turistit näyttivät tuoneen koiransa mukanansa. Playa del Carmenin turistikoirien elämä oli leppoisaa, pitkiä lenkkejä rantabulevardilla aamuisin ja illalla auringon laskettua, päivät loikoilua ilmastoiduissa huoneistoissa tai varjoisilla pihoilla. Meidän loma oli erittäin leppoisa, aikaa oli jopa pitkästymiseen asti, ja lopulta oli mukava palata kotiin, ja omien karvakuonojen luokse. Tällä viikolla ollaan aloitettu paluu arkeen agitreeneissä ja tokon omatoimivuorolla. Motivaatiot oli ainakin kohdillaan sekä koirilla että ohjaajilla pitkän tauon jälkeen. Toim huom - lisään kuvat koirista myöhemmin