No ei sentään. Salsan kanssa ollaan tokoiltu suht ahkerasti. Jopa nouto alkaa edistymään pikkusen. Meidän oma agi-rata (kaksi hyppyä, ikean putki ja kepit) on ollut suht ahkerassa käytössä.
Nachon kanssa oltiin Sirpa Kärkkäisen ja Tomi Niemen agi-päivässä Navalassa. Saatiin vähän taas uutta potkua ja lähestymiskulmaa koko juttuun. Tavoite että joskus vielä kisataan virallisissa, vaikka kynnys on kyllä edelleen suuri.
Otti muuten luonnon päälle kun Sirpa sanoi että meillä olisi Nachon kanssa johtajuus-ongelma. Ihanko totta, olenko niin sokea etten ole sitä nähnyt. meillä kun on niin selvät säännöt ja kuri kotona. Varmaan kyse on myös siitä että pennun myötä Nacho on jäänyt vähemmälle huomiolle ja treenille ja meidän suhde on heikentynyt. Olen myös aktiivisesti tukenut vanhemman koiran asemaa suhteessa pentuun ja tullut siinä samassa tuupanneeni itseni päistikkaa alas hierarkian portaitako? No, ongelma ei varmaan ole ihan noin yksiselitteinen. Kyse on varmaan paljon tuosta suhteen huononemisesta treenin puutteessa. Yksi teoria on kyllästyminen, me ei olla pitkään aikaan opeteltu mitään uutta Nachon kanssa ja leipäännytty molemmat jauhamaan samoja juttuja.
Molempien kanssa treenatessa ole huomannut minulle ihan uuden aspektin - kun koira jo jotain osaa pitää vaatimustasoa nostaa aika nopeastikin. Liian pitkä saman junnaaminen ja lepsuilu johtaa vain turhautumiseen puolin ja toisin.
Siitä lepuilusta puheen ollen, koirat oli taas pitkän viikonlopun anoppilassa. Kummasti on masunseutu pyöristynyt, Nacho hyppelee sänkyyn jatkuvasti ja Salsa tunkee syliin. Seuraavaa reissua jo pukkaa ja kuka meidän koirat sitten hemmottelee kun kaikki hyvät hoitajat lähtee matkalle mukaan?
tiistai 27. syyskuuta 2011
sunnuntai 4. syyskuuta 2011
ERI-hyvä koira
Käytiin lauantaina Hakunilassa näyttelyssä Salsan kanssa. Salsan luokassa (JUN nartut) oli kaksi muuta koiraa, voittaja Pikkupaimenen U Make me Crazy. ROP-ksi Wildmagpie's Muffin (Step). Nartut olivat paljon paremmin edustettuina, uroksia oli 17 koirasta vain kolme. Myös Salsan veli Rasmus kävi kehässä tuloksena EH1. Myös Anitan Kiira pärjäsi oli hyvin ja oli muutenkin aivan ihana!
Salsan arvostelu, tuomari Veli-Pekka Kumpumäki: Hyvin narttumainen jolla hyvät mittasuhteet, hieman suippo kuono-osa. Silmät voisivat olla tummemmat. Hyvä ylälinja. Etuosa saisi olla voimakkaammin kulmautunut ja eturinta selvempi. Riittävä luusto, hyvä ylälinja. Oikein kiinnittynyt häntä, hyvänlaatuinen karvapeite. Liikkeet kaipaavat lisää ulottuvuutta. Malliltaan hyvä.
Olen tähän tulokseen kovin tyytyväinen. Salsa on kovin tyttömäinen, ja hyvä niin, suippo kuono vaan korostaa tätä feminiinisyyttä. Ylälinja on hyvä, se nyt ainakin tuosta tuli selväksi. Sannille taas suurkiitos mahtavasta esittämisestä, minusta liikkeissä oli näin nuoreksi koiraksi ulottuvuutta ainakin kun koira oli yksin kehässä ja keskittyi.
Sää onneksi suosi, ja mukava oli katsella koiria ja ihmisiä kehän laidalla ilman mitään paineita koiran esittämisestä.
Salsan arvostelu, tuomari Veli-Pekka Kumpumäki: Hyvin narttumainen jolla hyvät mittasuhteet, hieman suippo kuono-osa. Silmät voisivat olla tummemmat. Hyvä ylälinja. Etuosa saisi olla voimakkaammin kulmautunut ja eturinta selvempi. Riittävä luusto, hyvä ylälinja. Oikein kiinnittynyt häntä, hyvänlaatuinen karvapeite. Liikkeet kaipaavat lisää ulottuvuutta. Malliltaan hyvä.
Olen tähän tulokseen kovin tyytyväinen. Salsa on kovin tyttömäinen, ja hyvä niin, suippo kuono vaan korostaa tätä feminiinisyyttä. Ylälinja on hyvä, se nyt ainakin tuosta tuli selväksi. Sannille taas suurkiitos mahtavasta esittämisestä, minusta liikkeissä oli näin nuoreksi koiraksi ulottuvuutta ainakin kun koira oli yksin kehässä ja keskittyi.
Sää onneksi suosi, ja mukava oli katsella koiria ja ihmisiä kehän laidalla ilman mitään paineita koiran esittämisestä.
keskiviikko 31. elokuuta 2011
Syksy sataen tulevi
Tassunpesukausi on totisesti alkanut. Viimepäivät on tullut vettä niin että sieltä sun täältä löytyy ihania mutalammikoita joissa tepastella tai vaikka kelliä jos "matten" silmä välttää. Toisaalta kaikki vilja ja heinä on nyt korjattu ja pelloilla voi juosta vapaana mielin määrin.
Myös Nacho sai luvan ulkoilla jonkun verran vapaana. Kahdessa viikossa selkä ja takajalat oli huomattavasti paremmassa kunnossa. ahkera jummppaaminen siis tuotti tulosta. Olen iloinen että mitään rakenteellista vikaa ei näyttäisi olevan ja Nacho voi pikkuhiljaa palata agilityyn.
Siitä motivoituneena varasin meillä halli vuoron Veikkolan agility halliin, jos ei muihin ryhmiin päästä niin ainakin kerta viikossa treenataan itsenäisesti molempia koiria. Muutenkin syksy on niin täyteen bookattu kaikenmaailman menoa ja meinikiä että ihan hirvittää, miten me joka paikkaan keritään ja miten siinä välissä ehtii vielä töitäkin tehdä.
Viikonloppuna on sitten Salsan toinen esiintyminen näyttelykehässä. Ainakin hyvä syy hoitaa tuo takkuturkki kuntoon. Muuten ei paineita, kunhan joku muu esittää...
Myös Nacho sai luvan ulkoilla jonkun verran vapaana. Kahdessa viikossa selkä ja takajalat oli huomattavasti paremmassa kunnossa. ahkera jummppaaminen siis tuotti tulosta. Olen iloinen että mitään rakenteellista vikaa ei näyttäisi olevan ja Nacho voi pikkuhiljaa palata agilityyn.
Siitä motivoituneena varasin meillä halli vuoron Veikkolan agility halliin, jos ei muihin ryhmiin päästä niin ainakin kerta viikossa treenataan itsenäisesti molempia koiria. Muutenkin syksy on niin täyteen bookattu kaikenmaailman menoa ja meinikiä että ihan hirvittää, miten me joka paikkaan keritään ja miten siinä välissä ehtii vielä töitäkin tehdä.
Viikonloppuna on sitten Salsan toinen esiintyminen näyttelykehässä. Ainakin hyvä syy hoitaa tuo takkuturkki kuntoon. Muuten ei paineita, kunhan joku muu esittää...
maanantai 15. elokuuta 2011
Tytöt ratsastusleirillä
Otin Salsan mukaan viikonlopun ratsastusleirille ja mukavasti meni. Hevosia kohtaan koira tuntuisi osoittavan lievää kiinnostusta ja asiaankuuluvaa kunnioitusta. Tallin koirat olivat hauskoja leikkikavereita.
Tilalla oli myös lampaita. Ja mitä tekee lammaskoira? Nostaa kauhean metelin tietenkin, en tiedä mitä oikein odotin. Että se hyppää aitaukseen ja hakee lampaat eteeni, keritsee ne ja opettaa ne antamaan tassua. Jännittää jo valmiiksi ensimmäinen paimennuskokeilu.
Harras toiveeni on että saan Salsasta toistekin seuraa tallille, ja lopulta maastolenkeillekin kunhan pikku hiljaa totutellaa hevosiin ja tallin sääntöihin ihan kunnolla. Leirielämä oli varmasti kaikinpuolin terveellistä toimintaa pennulle, ja väsyneinä kotiuduttiin sunnuntai-iltana.
Omat ratsastukset meni aikalailla nappiin, Billnäsin ratsastuskoululla on hyviä hevosia sikäli mikäli minä mitään ymmärrän. Mutta seuraavan kerran varmistan että ryhmät ovat vain aikuisille. Lapset on kivoja ja heidän pitää saada harjoitella. Mutten kestä enää yhtään shettiksellä alaviistosta lähestyvää pientä ponityttöä näkökentässäni enkä ratsastuskentälläni.
Tilalla oli myös lampaita. Ja mitä tekee lammaskoira? Nostaa kauhean metelin tietenkin, en tiedä mitä oikein odotin. Että se hyppää aitaukseen ja hakee lampaat eteeni, keritsee ne ja opettaa ne antamaan tassua. Jännittää jo valmiiksi ensimmäinen paimennuskokeilu.
Harras toiveeni on että saan Salsasta toistekin seuraa tallille, ja lopulta maastolenkeillekin kunhan pikku hiljaa totutellaa hevosiin ja tallin sääntöihin ihan kunnolla. Leirielämä oli varmasti kaikinpuolin terveellistä toimintaa pennulle, ja väsyneinä kotiuduttiin sunnuntai-iltana.
Omat ratsastukset meni aikalailla nappiin, Billnäsin ratsastuskoululla on hyviä hevosia sikäli mikäli minä mitään ymmärrän. Mutta seuraavan kerran varmistan että ryhmät ovat vain aikuisille. Lapset on kivoja ja heidän pitää saada harjoitella. Mutten kestä enää yhtään shettiksellä alaviistosta lähestyvää pientä ponityttöä näkökentässäni enkä ratsastuskentälläni.
perjantai 12. elokuuta 2011
Saikkua
Sitähän sieltä tuli. Nacho on treeni-, riehu-, ja hyppykiellossa seuraavat pari viikkoa. Olemme keskustelleet tästä vakavasti mutta herralle käy vain treeni kielto, hyppiminen on niin kivaa ja jostain syystä juuri nyt tekisi mieli riehua ja leikkiä kuin pieni pentu. Ehkä fyssarin käsittely vähän vetreytti.
Niina Sorvari teki todella perusteellista duunia yli puolitoista tuntia, kyseli ja katseli liikkumista, jumppasi ja hieroi ja venytteli.
Syvät lihakset on Nacholla yllättäen kuulemma erittäin hyvässä kunnossa. Koira on muutenkin ihan terästä, ei yhtään grammaa ylimääräistä ja lihakset hyvin kehittyneet pikkukoiraksi. Mutta mutta, sitten löytyi myös niitä jäykkyyksiä. Niska oli hieman jumissa, yllättävän vähän siihen nähden miten paljon Nacho vetää aina lenkin ensimetrit. Alaselkä (vai onko se koiralla takaselkä) oli vähän enemmän jumissa ja kaikkein kipeimmät paikat löytyivät etu ja sisäreisistä. Etenkin vasenta puolta Nacho valitti vaikka olikin käsitellessä tapansa mukaan nätisti ei pannut hanttiin.
Saimme jumppaohjeita, treenikiellon, ja määräyksen tehdä ainoastaan lyhyitä rauhallisia remmilenkkejä. Myös kuonopantaa voisi kokeilla jos vetäminen sillä laantuisi. Kaksi viikkoa on armon aikaa, jos ei koira tällä reseptillä ole jo huomattavasti parempi pitää se viedä kuville. Mitä sitä nyt ei rakkaan nappisilmänsä takia tekisi.
Tosin totuuden nimissä on täytyy myöntää että joskus meitityttää meneekö tämän koiranpito nykyään vähän överiksi. Kulutanko näihin rakkineisiin kohtuuttomasti rahaa (tyyliin kaiken asumis-ruoka-ja yms kulujen yli jäävän)ja aikaa (taas kaiken ajan mitä palkka työltä, unelta ja välttämättömimmältä sosiaalisten suhteiden hoitamiselta jää)? Ja omakin selkä särkee mutta milloin olen viimeksi ehtinyt kiropraktikolle?
Vaikka kuinka näitä asioita pohtisi ja vääntelisi tulee tosi koiraihminen vain yhteen tulokseen: kaikkeni niiden eteen teen, on ne niin rakkaat, ja parempaa harrastusta ei varmasti ole! Tassu ylös jos olette samaa mieltä.
Niina Sorvari teki todella perusteellista duunia yli puolitoista tuntia, kyseli ja katseli liikkumista, jumppasi ja hieroi ja venytteli.
Syvät lihakset on Nacholla yllättäen kuulemma erittäin hyvässä kunnossa. Koira on muutenkin ihan terästä, ei yhtään grammaa ylimääräistä ja lihakset hyvin kehittyneet pikkukoiraksi. Mutta mutta, sitten löytyi myös niitä jäykkyyksiä. Niska oli hieman jumissa, yllättävän vähän siihen nähden miten paljon Nacho vetää aina lenkin ensimetrit. Alaselkä (vai onko se koiralla takaselkä) oli vähän enemmän jumissa ja kaikkein kipeimmät paikat löytyivät etu ja sisäreisistä. Etenkin vasenta puolta Nacho valitti vaikka olikin käsitellessä tapansa mukaan nätisti ei pannut hanttiin.
Saimme jumppaohjeita, treenikiellon, ja määräyksen tehdä ainoastaan lyhyitä rauhallisia remmilenkkejä. Myös kuonopantaa voisi kokeilla jos vetäminen sillä laantuisi. Kaksi viikkoa on armon aikaa, jos ei koira tällä reseptillä ole jo huomattavasti parempi pitää se viedä kuville. Mitä sitä nyt ei rakkaan nappisilmänsä takia tekisi.
Tosin totuuden nimissä on täytyy myöntää että joskus meitityttää meneekö tämän koiranpito nykyään vähän överiksi. Kulutanko näihin rakkineisiin kohtuuttomasti rahaa (tyyliin kaiken asumis-ruoka-ja yms kulujen yli jäävän)ja aikaa (taas kaiken ajan mitä palkka työltä, unelta ja välttämättömimmältä sosiaalisten suhteiden hoitamiselta jää)? Ja omakin selkä särkee mutta milloin olen viimeksi ehtinyt kiropraktikolle?
Vaikka kuinka näitä asioita pohtisi ja vääntelisi tulee tosi koiraihminen vain yhteen tulokseen: kaikkeni niiden eteen teen, on ne niin rakkaat, ja parempaa harrastusta ei varmasti ole! Tassu ylös jos olette samaa mieltä.
maanantai 8. elokuuta 2011
Nenäkoira ja silmäkoira
Ei liene vaikeaa arvata kumpi on kumpi. Nenä-parsonia yritän opettaa välillä käyttämään vähän enemmän silmiään, kuten arvioimaan etäisyyksiä hypätessä ja katsomaan minua kun yritän opettaa jotain uutta. Myös korvien käyttöä harjoitellaan tasaisin väliajoin. Silmä-bortsua on hyvä välillä herätellä nenän käyttöön. Tänään tehtiin metsälenkki, ex-tempore leikkitreffit agi-kentällä, vähän keppitreeniä ja vielä kotona namin etsintää. Sopivasti väsyneenä silmäkoirakin jaksaa keskittyä naminetsintään haistelemalla.
Leikkiseurana oli muuutaman kuukauden nuorempi Myy-bc. Kivasti tulivat toimeen, onneksi. Meidän koirat alkaa olla niin metsittyneitä että toisia koiria tavatessa tulee aluksi helposti vähän huutoa.
Onneksi nyt lomalla oltiin vähän enemmän liikkeellä ihmisten ilmoilla, ja lenkkeiltiin, lukemattomia ihania metsälenkkejä (minä poimin mustikoita tai vadelmia kuin viimesitä päivää ja koirat suhaa ees taas, toinen nenä maassa, toinen mahtavilla loikilla mättäältä toiselle), uimista (eli Salsa ui ja Nacho ruoppaa rantaa, pihätöitä (arvatkaa vaan onko meidän piha täynnä kuoppia) ja muita kesäisiä puuhia, muttei yhtään treeniä (mitä nyt isäntä treenaa maratonille).
Sain vihdoin aikaiseksi varata Nacholle fysioterapian huomiseksi, ja odotan sitä todella. N on välillä niin jumissa, köpöttää kuin vanha koira eikä koskaan ravaa muutamaa askelta enempää, lisäksi sillä nivelet naksuu.Pehmeällä alustalla kovasti mielellään nukkuu, nytkin köllöttää tuossa keittiönsohvalla vieressä. Se on ainut sohva mihin Nacho saa mennä. Salsa ei nouse huonekaluille. Mitä nyt aamuisin etutassuillaan sänkyyn, enkä minä henno sitä aina komentaa poiskaan, joskus me halitaan vähän aikaa salaa jos isäntä nukkuu sikeästi. Onneksi ovat molemmat hali-ja pusukoiria.
Leikkiseurana oli muuutaman kuukauden nuorempi Myy-bc. Kivasti tulivat toimeen, onneksi. Meidän koirat alkaa olla niin metsittyneitä että toisia koiria tavatessa tulee aluksi helposti vähän huutoa.
Onneksi nyt lomalla oltiin vähän enemmän liikkeellä ihmisten ilmoilla, ja lenkkeiltiin, lukemattomia ihania metsälenkkejä (minä poimin mustikoita tai vadelmia kuin viimesitä päivää ja koirat suhaa ees taas, toinen nenä maassa, toinen mahtavilla loikilla mättäältä toiselle), uimista (eli Salsa ui ja Nacho ruoppaa rantaa, pihätöitä (arvatkaa vaan onko meidän piha täynnä kuoppia) ja muita kesäisiä puuhia, muttei yhtään treeniä (mitä nyt isäntä treenaa maratonille).
Sain vihdoin aikaiseksi varata Nacholle fysioterapian huomiseksi, ja odotan sitä todella. N on välillä niin jumissa, köpöttää kuin vanha koira eikä koskaan ravaa muutamaa askelta enempää, lisäksi sillä nivelet naksuu.Pehmeällä alustalla kovasti mielellään nukkuu, nytkin köllöttää tuossa keittiönsohvalla vieressä. Se on ainut sohva mihin Nacho saa mennä. Salsa ei nouse huonekaluille. Mitä nyt aamuisin etutassuillaan sänkyyn, enkä minä henno sitä aina komentaa poiskaan, joskus me halitaan vähän aikaa salaa jos isäntä nukkuu sikeästi. Onneksi ovat molemmat hali-ja pusukoiria.
torstai 14. heinäkuuta 2011
Vaikeat koirat
Oltiin sitten Naden kanssa tänään pitkästä aikaa agiliitämässä. Taukoa tuli kun ensin oli tassu kipeä ja sitten N oli evakossa Salsan juoksun takia.
No, kuten arvata saattaa koira kävi vähän ylikierroksilla - ja väsyi nopeasti. Parhaimmillaan tuli ihan tosi hyviä ja nopeita radanpätkiä ja sitten keskittyminen taas herpaantui täysin tuloksena käsittämätöntä haahuilua radan reunoilla. Mikä neuvoksi? Päästäänkö me koskaan yksiinkään virallisiin kisoihin?
Treenien jälkeen harjottelin siivekkeiden kiertoa ja kontakteja Salsan kanssa. Ja muutamaa toko-liikettä joista ei kyllä tullut mitään. Kenttä on niin täynnä hajuja ja nameja ettei Salsakaan keskittynyt yhtään sen paremmin. Sillä sen onneksi voi pistää vielä pentumaisuuden piikkiin.
Kun olin tekemässä lähtöä juttelin meidän treenien vetäjän kanssa. Joka on muuten oikein tosi mukava ja kannustava. Hän tuli maininneeksi sivulauseessa että olen hankkinut kaksi aika vaikean rotuista koiraa.
En olekaan tullut koskaan tuota ajatelleeksi tuolta kantilta. Olisi kai niitä helpompiakin. Entäs kun nämä sopivat meikäläisen tempperamentille justiinsa ja miellyttävät silmää. Eikä ne mitään vaikeita ole, joskus vähän haastavia korkeintaan, enimmäkseen vaan ihan tosi ihania ja murusia. Mutta ei kai näitä sitten helpoiksi voi sanoa parhaalla tahdollakaan. Ei ollut helppous kriteerinä kun rotuja ja pentuja valitsin. Eipä taida olla helppous kriteerinä missään muussakaan tekemisessäni nytkun tarkemmin ajattelen. Vaikea tapaus!
No, kuten arvata saattaa koira kävi vähän ylikierroksilla - ja väsyi nopeasti. Parhaimmillaan tuli ihan tosi hyviä ja nopeita radanpätkiä ja sitten keskittyminen taas herpaantui täysin tuloksena käsittämätöntä haahuilua radan reunoilla. Mikä neuvoksi? Päästäänkö me koskaan yksiinkään virallisiin kisoihin?
Treenien jälkeen harjottelin siivekkeiden kiertoa ja kontakteja Salsan kanssa. Ja muutamaa toko-liikettä joista ei kyllä tullut mitään. Kenttä on niin täynnä hajuja ja nameja ettei Salsakaan keskittynyt yhtään sen paremmin. Sillä sen onneksi voi pistää vielä pentumaisuuden piikkiin.
Kun olin tekemässä lähtöä juttelin meidän treenien vetäjän kanssa. Joka on muuten oikein tosi mukava ja kannustava. Hän tuli maininneeksi sivulauseessa että olen hankkinut kaksi aika vaikean rotuista koiraa.
En olekaan tullut koskaan tuota ajatelleeksi tuolta kantilta. Olisi kai niitä helpompiakin. Entäs kun nämä sopivat meikäläisen tempperamentille justiinsa ja miellyttävät silmää. Eikä ne mitään vaikeita ole, joskus vähän haastavia korkeintaan, enimmäkseen vaan ihan tosi ihania ja murusia. Mutta ei kai näitä sitten helpoiksi voi sanoa parhaalla tahdollakaan. Ei ollut helppous kriteerinä kun rotuja ja pentuja valitsin. Eipä taida olla helppous kriteerinä missään muussakaan tekemisessäni nytkun tarkemmin ajattelen. Vaikea tapaus!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)