Vauhtia ja vähän vaarallisia tilanteita

Ihan ex tempore tulikin aika koiramainen viikko kaiken remontin ja muun tekemisen keskellä. Pihatokoa on tehty pariin otteeseen molmpien kanssa.

Salsan kanssa haasteena on että minun pitäisi osata muuntaa harjoituksia niin että ne eivät käy tylsiksi. Teen ajattelemattani samoja liikkeitä samoissa kohdissa pihaa ja hinkkaamisesta Salsa ei vaan tykkää. Ei ainakaan tokossa. Aksasssa se kumma kyllä kestää se hyvin. Vika saattaa toki olla myös ohjaajassa.
Rumba ei osaa vielä mitään, eikä sen tarvitsekaan. Pääasia on että sen mielestä on hauska tehdä yhdessä. Noutoa olen vähän yrittänyt opettaa mutta huonolla menestyksellä. No, kyllä se siitä. Odottaminen ja muu malttaminen on parantunut huimasti. Rumba osaa myös antaa tassua - tuiki tarpeellinen taito kaikille koirille!

Torstaina käytiin oikein hallilla. Rumba kunnostautui karkaamalla - seisoin remmin päällä sukkasilteni ja pieni nykäisy riitti - räyhäämään aikuiselle nartulle joka ei suuremmin perusta vieraista koirista. Hölmö pentu. Ei sitten oikein muutkaan harjoitukset onnistuneet.
Salsa teki ruutua mutta jostain syystä harjoituksen valmistelu epäonnistui. Yritin lähettää sen avonaisista ovista kentälle ruutuun mutta ilmeisesti kentällä treenaavat muut koirat aiheuttivat sen verran painetta että Salsa valui etuvasemmalle kartion taakse. Kun se on epävarma se palaa aina tähän suoritustapaan koska sen kaarto oikealle on niin vahva ja merkki on opetettu ennen ruutua. No, korjailtiin sitten vähän paikkaa mikä meni ihan hyvin eikä muuta ehdittykään.

Perjantaina lenkkeiltiin lyhyesti Kirkkonummi-cityssä ja haettiin Rumballe samalla M&Mstä uudet valjaat. Niin se vaan ryökäle on kasvanut pentuvaljaista (Rukka-pehmot, Nachon vanhat) ulos. Näissä on myös lenkki mahan alla joten niitä voi käyttää jäljellä.

Lauantaina oltiin Navalassa, epävirallisissa seuramestiksissä. Kisaavien rata oli hieman haastava, tuloksilla ei juhlittu. Hyvää treeniä Salsalle ja koko ajan tulee varmuutta lisää myös ohjaajalle. Ensi vuoden puolella vasta on kuitenkin tarkoitus palata kisaamaan.

Rumballa oli ihan erihauska aamupäivä. Kentän laidalta löytyi peräti kaksi uutta kaveria, 4kk vanha tervunarttu ja vähän nuorempi BC-uros. Tyypit oli aika samaa kokoa mutta Rumba päihitti nuoremmat ihan kuusnolla juoksemisessa. Olipa hauskaa kun joku jahtaa mutta ei saa kiinni.

Myöhemmin Rumba pääsi vielä lenkille aikuisten bc narttujen kanssa. Meno oli paikoittain aika hurjaa mutta yllättävän hyvin pieni pysyi muiden mukana ja piti puoliaan.

Sunnuntaina käytiin taas Navalassa katsomassa hakukokeen tottiksia ja kuuntelemassa laukauksia. Pentu ei reagoinut ääniin mitenkään. Me happy!

Yritin ottaa nättejä syyskuvia mutta keli oli tosi harmaa, koirat tottelemattomia ja kuvaaja huono. Räps!

Pääasia tietenkin että kivaa oli!

Rumba & co

Viikonlopun kohokohta oli ehdottomasti Rumban sisarusten näkeminen Nokialla. Kokoonnuimme kahden pentueen voimin Nokian palveluskoiraharrastajien majalle. Kamera unohtui kotiin lähtöhötäkässä ja eipä olisi kummoisia kuvia saanutkaan kun ilma oli hieman ankea ja harmaa, satoikin välillä aika lailla.
Alkuun Rumba oli aika epäileväinen sisarusten suhteen. Hampaat irvessä meidän pikku metsäläiskoira vastasi muiden pentujen lähestymisyrityksiin. Juokseminen ja leikkiminen olisi kyllä hirveesti kiinnostanut mutta kun ei uskalla. Muut pennut olivat tosi reippaita ja avoimia ja siitä olin tietenkin iloinen. Salsa ei myöskään ollut ylitsevuotavan ystävällinen rakkaita lapsiaan tavatessaan. Remmissä Salsa on jotenkin vaan niin huono kommunikoimaan ja ehkä suojelee myös minua että rähinää meinasi tulla. Halusin vajota maan rakoon... No, onneksi myöhemmin iltapäivällä tuli vielä mahdollisuus päästää Salsa ja ensin yksi vieras oma pentu, Hemmo, vapaana juoksemaan. Johan löytyi yhteinen sävel ja Salsa houkutteli pennun leikkiin. Seuraan liittyi myös toinen urospentu Kosti ja Rumbakin sai tulla leikkimään ja pienelle metsälenkille. Meidän koirat on vaan niin hitaasti lämpiäviä, tarvitsevat aikaa tutustumiseen.
Rumba teki pikkuisen esineruutua, tai ihan alkeita, ja esineen kosketus on ilmeisesti hyvin iskostunut. Kun minä huikkaan jes rientää pentu palkkaansa hakemaan. Täytynee opettaa se noutamaan. Pikku hiljaa, meillä ei ole kiire.
Salsa pääsi myös vieraita esineitä etsimään, toista tai kolmatta kertaa elämässään. Miten olen voinut olla niin pönttö että olen opettanut sen hakemaan vaan omia esineitä. Pienen alkulämmittelyn jälkeen saatiin hyvä onnistuminen ja lopetettiin treeni siihen. Salsa teki myös hieman tokoa. Ruutu on nyt tosi jees, täytyy varoa liikaa hinkkaamasta ettei mene rikki kuten meillä helposti menee. Jos harjoitukset ei muutu tarpeeksi Salsa alkaa itse pohtimaan että jotain vikaa tässä on, tekisinkö hieman eri tavalla. Muutaman luoksetulon pysäyty jotka valuivat kyllä aika lailla. Ja pari hyppynouto, ihan höpsöttelyä mutta Salsan mielestä hauskaa.
Muutamat aksakuviotkin tyypit kerkis vetämään, hyvältä näytti. Salsa-pieni olikin kotiin tullessa aika naatti.
Mutta pentu sitten, sillä riitti vielä energiaa riekkua ja pomppia sohvalle kun minä yritin levätä reissussta rähjääntyneenä. Kovasti odotan että sille kasvaa hieman järkeä päähän, saa nähdä meneekö siihen vuosi vai kaksi. Selkeästi tämä pentu on aktiivisempi kuin Salsa. Äiti-koira on niin selkeä on/off-tyyppinen, pentu on ainakin vielä heti katsomassa että mitä, tehdäänkö me jotain, ja jotain mistä saa namipalkkaa mielellään. Vatsa ohjaa tuota pentua ihan eri tavalla kuin muita koiriani koskaan. Vaikka vielä se kerkiää muuttua paljon! Vasta viisi kuukautta tulee mittariin huomenna.
Mutta tärkeimpänä synttäreistä puheenollen Salsalle tulee mittariin neljä kokonaista vuotta vielä tällä viikolla. Mihin tämä aika hupenee!

Hups - aika rientää!

Kaksi viikkoa on vierähtänyt ja mitä me ollaan tehty. No eipä juuri mitään. Olen ollut aivan tajuttoman laiskana itse, joka työpäivän jälkeen pitäisi vaan lepäillä ja ottaa rauhallisesti. Ei sovi kyllä mun luonnolle ollenkaan. Mutta pakko mikä pakko. Enää kaksi viikkoa töitä jäljellä...hui, pelottava ajatus.
Salsa on ollut tekevinään juoksua jo toista viikkoa, mutta ei vielä ole alkanut. Nachokin vietiin jo hoitoon Hankoon kun kävi niinrasittavaksi ja merkkaili taas sisälle. Mielummin minä ne juoksut otan kun pissimisen.
Ja pissimisestä puheenollen. Ei Rumba ei ole vieläkään sisäsiisti. Edellytyksen on kyllä. Kahdeksan tunnin työpäivä ei ole ongelma, pariin kuukauteen ei ole ollut pisua kotiin tullessa. (Käytännössä yirtetään vähän lyhyempiäpäivä koirille - toinen lähtee aikaisemmin ja toinen tulee aikaiseemin kotiin - mutta joskus venähtää.) Yölläkään ei koskaan käy vahinkoa. Mutta illan mittaan saattaa tulla useampikin kun pidättäminen leikin tiimellyksessä unohtuu.Milloin koira normaalisti on sisäsiistejä, kuka tietää? Niinkun keskiarvo? Salsallakin kesti aika kauan mutta sitä perustelin sillä että oli niin pirun kylmä ja luminen talvi  ja siitäkin johtuen olimme itsekin laiskoja. Mutta nyt ei sitä excusea kyllä voi käyttää. Ehkä Rumppis ei vaan ole kovin siisti...
Rumballa on aika paha mörkökausi. Vähän niinkun kaikki uusi pelottaa ja pitää haukkua ja murista. Ollaan käyty hallilla, kahdessakin eri paikassa. Kun alku pelotus menee ohi pentu toimii reippaasti ja keskittyy kivasti omaan tekemiseen (nameihin). Tänään käytiin M&Mssä ihan vaan harjoituksen vuoksi, ja ostamassa uusi kaulapanta. Ja apua - siellä oli ne isot muoviset mallikoirat, joilla on Hurtan takit päällä. Iik! No, oloa helpotti kohta huomattavasti kun kaikki ihanat ruuan tuoksut valtasivat nenän. Kaulapanta on  Hurtan lifeguard mallistoa, hyvien heijastimien takia. Omaan heijastinliiviä en vielä kirpulle osta ja Nachon liivi ei sille enää mahdu. Nachon vanhoilla Rukka pehmovaljailla mennään vielä tovi.
Ja varusteista puheenollen, molemmille mustavalkoisille täytyy ostaa jälkivaljaat. Meillä on uusi harrastus! Jos nyt ei liikaa keulita niin ehkä viisi jälkeä on tyypeille tehty, lyhyitä ja helppoja, mutta kovasti tykkäävät. Salsan harjoitus meni tosin hieman pieleen sekä eilen että tänään. Eilen oltiin ajamassa n. 80 m puolivälissä pellolla ehkä puolituntia vanhaa jälkeä kun pellon reunaan ilmestyy tyyppi, maalaisukko joka palloilee siinä tovin ja harppoo sitten jäljen yli. Sinänsä siinä ei ollut ongelmaa koska Salsa ei ottanut häiriötä ukosta ja ylityspaikka oli niin lähellä jäljen loppua että se haistoi jo loppunamit ja jäljen päähän jättämäni lelun. Oikeat ongelmat tulivat sitten tänään. Pyysin äitiäni tallaamaan n. 100 m, nameja enää harvakseltaan, ja ahneuksissani tein siihen vielä janan. Tyhmätyhmätyhmä! Salsalla oli vaikeuksia löytää jäljen päätä ja se oli lähes koko matkan ilmavainulla, ehkä eilistä lelua muistellen ehkä siksi että nameja oli niin harvassa. Viimeiset 15-20m onnistui nenä maassa rauhassa. Olin ihan hiljaa ja annoin koiran tehdä omat ratkaisut, lopussa vuolaat kehut ettei jäisi paha mieli. MUTTA pitääkö mennä ahnehtimaan noin paljon vaikeusastetta lisää. HÄH! Jos vaan yrittäisin muistaa että tämä on Salsallekin ihan uusi juttu ja olen sitä monta vuotta nimenomaan ilmavainulle opettanut. Hiljaa hyvä tulee.
Rumba imuroi namit pellosta tarkasti noin 60 m matkalta. Tosin namivälejä on sillekin harvennettu paljon.
Olen tehnyt vain suoria pätkiä ja tänään sain vinkin että kannattaa alkaa tekemään suoria kulmia myös. Hyvin tallottuna. Ja että janalla koira pidetään lähellä hieman pidättäen. Täytynee vähän opiskella etten oikeasti pilaa kivaa harrastusta enemmällä tyhmäilyllä.
Sitten olis tietty ne kepit opetettavat. Hmm... jos mietitään sitä sitten keväällä...

Ei kummoinen treeniviikko

Viikko alkoi hohdokkaasti Nina tokoilla. Meidän vuoron aikaan oli jo säkkipimeää ja vettä satoi kaatamalla. Otin Salsan treenamaan, pentu oli kyllä mukana ja tutkaili Veikkolan ihmeitä isännän kanssa vähän aikaa. Edellisestä viikosta innostuineina tehtiin ruutua. Aika kivasti meni, parasta on että vaikka ruutua oli vähän vaikea löytää pimeässä (kentällä on siis valot mutta silti), Salsa ei turhautunut niin paljoa että olisi alkanut ääntelemään. Avustajan palkkaamana ei oikein toimi, Salsa menee niin saaliille ja kyyttä milloin lelu lentää. Jos avustaja vaan näyttää paikkaa ja minä palkkaan niin keskittyy paremmin. Olen nyt alkanut Ninan ja Sirken neuvosta stoppaamaan sen sinne ettei valuisi minua kohti lelua hakemaan. Löntystän sitten ajallani ruutuun ja palkkaan ja Salsa vetää kunniakierroksensa. Ykköspalkka Salsalle on juosta kovaa lelu suussa. Kaartaa aina oikealle, hassu pieni paimen. Ironista kyllä, pennulle näyttäisi kehittyvän vasen kaarto. 

Loppuviikko meni työ- ja remonttikiireissä joten muuta ei treenattu, paitsi pennun kanssa vähän remmikävelyä. Tämä onkin aika vaikea tapaus kun jahtaa autoja. Varsinkin suoraan kohti tulevat autot hiekkatiellä, jollaisen varressa asutaan myös, ovat kovasti paimennusviettiä stimuloivia. Hyvää on se että pentu on edelleen ahne joten kontaktitreenillä ja ajan kanssa ongelma varmaan pienenee. Mutta tuleeko siitä koskaan Salsan veroista vapaana jolkottelijaa, mene ja tiedä.

Perjantaina mentiin metsään, kepo teki pienet jäljet mustavalkoisille, Rumballe ehkä 30 metriä ja paljon nameja, Salsalle vähän piedempi ja vähemmän nameja. Keskittyneesti nuuskuttelivat molemmat. En tiedä yhtään osaanko opettaa tätäkään hommaa alusta asti oikein mutta mennään sitten vaikka sen kuuluisan kantapään kautta. Ainakin jäljestäminen on hyvää aktivointia ja vastapainoa päättömälle kaahotukselle. Vapaana Salsaa ja Rumbaa ei voi metsässä kovin kauaa pitää, Salsa juoksee niin kovaa ja pitkää lenkkiä että pelkään ettei pentu osaa yhtään säännöstellä voimiaa vaan satuttaa vielä itsensä.

Eilen sunnuntaina tein pihatottiksia Salsalle, ruutua pitkään heinikkoon, seuraamista, jääviä ja eteenmeno. Ihan vaan ylläpidon kannalta. Ja kivaa on. Salsa tykkää ihan hulluna treenaamisesta ja oikein imee itseensä kaiken jakamattoman huomion kun pentu on kerrankin pois jaloista. Rumba teki sitten vielä "aksaa", eli siivekkeiden kiertoa ja välistä juoksemista kuolleelle lelulle - ihan eka kertaa ja tosi pätevästi. Motivaatio on helppo homma tämän pennun kanssa. Jos en onnistu sitä pilaamaan tietty... Koko päivä oltiin oltu pihahommissa, hieman haastavaa kolmen innokkaan pikku apurin kanssa, ja sitten illalla lähdettiin vielä Rumban kanssa Kauklahteen ihmettelemään miltä maailma ja ne autot näyttää pimeän aikaan. Autojen valot kyllä kiinnosti, tarkkana saa olla tämän paimankoiran kanssa. Kotiin tullessa olikin pentu aika valmista kauraa, päivän koitokset veivät kaikki mehut.

Niinpä ajattelin että pääsisin tänä maanantai-iltana helpolla töiden jälkeen. Kävin Rumban kanssa vähän ison tien varressa harjoittelemassa remmikäytöstä ja käytin aikuiskoirat pienellä kakkalenkillä. Yritin ruveta sohvalle lepäämään mutta vielä mitä! Koirissa on virtaa kuin pienessä kylässä  - kaikki matot oli pian rullalla ja kengät eteisestä levitelty pitkin keittiötä (Rumban toimesta, aikuiset ei kenkiin tietenkään koske). No, ei auta kun releet päälle ja metsään koko poppoon kanssa. Eilisestä metsälenkistä viisastuneena, kuultiin laukauksia ihan läheltä, minä pelästyin Nacho ja Salsa ei reagoineet mitenkään, laitoin kaikille huomiliivit ja valot. Pakko oli taas pitää laumanjohtajaa remmissä suuri osa matkaa kun meno tuppaa yltymään niin hurjaksi. Kun Salsa sitten oli vapaana se kaahotti parimetristen karahkojen kanssa ihan kaikkien meidän hengen tai ainakin terveyden uhalla. Jouduin kieltämään aika napakasti. Hassua että vaikka se on kotona niin rauhallinen, tietyissä olosuhteissa siitä kuoriutuu ihan villipeto. Hauskinta oli kun kaikki koirat oli irti ja parin metrin päästä hyppäsi pupu kolostaan. Salsa tietenkin bongasi sen mutta taas kauhea huuto ja sain sen jättämään jäniksen. Nacho käveli ihan sekunteja tuoreen jäljen päältä nenä ylhäällä ja kerjäsi namia. Eikä tässä nyt ole kyse siitä että se olisi jotenkin erittäin vahvasti vastaehdollistettu pois riistalta. Sillä vaan on päässä jotain vikaa? Rumba etsi pupua vimmatusti, oli hauska seurata miten se pyöri jäljen päällä ja touhotti mukamas tietäen että jotain kivaa tässä nyt on mutta mitä pitäisi tehdä, häh! Hassu pentu.

Kotiin tullessa oli ihan mahtava iltarusko.

Näytti kuin metsä olisi tulessa.

Kun kamera kerran oli kädessä yritin koiriakin kuvata muttei siinä hämärässä saanut tallentumaan muuta kuin tällaisia kiiluvasilmäisiä petoja.

Sirken toko perjantaina ja lauantai aamun jäljet

Jos maastolajit ei nyt oikein onnaa niin kentällä menee onneksi vähän paremmin. Eilen illalla treenattiin tokoa Sirke Viitasen opastuksella. Sirke oli muuten myös viime sunnuntaina hakukouluttaja.
Alkuun tehtiin pennunväsytystreeniä. Sivulletuloja, imutusta ja pentuluoksetuloa. Toimi. Pentu väsyi ja teki keskittyneesti. Loppuun leikittiin vielä kahden lelun leikkiä ja itsehilltäleikkiä. Molemmat sujui hyvin Rumbalta. Leikittäjä voisi olla hieman vikkelämpi liikkeissään mutta minkäs teet. Rumba ottaa myös kuolleen lelun hyvin, ei tarvitse ihmeemmin opettaa.
Salsalla oli tosi hyvä ruututreeni. Ruutuja oli kolmella suunnalla, vähän erilaisina.  Paikka näytettiin joka kerta. ensin ohjaaja palkkasi ja sitten minä siirryin palkkaamaan. Palkkaaminen onkin ruudussa tosi vaikeaa. Kun pitsäisi juosta gasellin lailla ruutuun leikkimään. Salsa selvästi tykkäsi tällaisestä vähän haastavammasta treenistä. Yksi ruutu oli keskellä aksakenttää! Se tehtiin ensin niin että tultiin ruutuun vinosta nurmikentän puolelta. Tässä oli vähän hapuilua. Toinen toisto toisesta suunnasta niin että matkalla oli siivekkeitä. Salsa haki linjan siivekkeiden välistä enkä palkannut sitä siitä.  Seuraavalla toistolla se korjasi  linjan suoraksi - viisas pikku koira!
Salsan kanssa pitääkin olla tarkka siinä että ttreenit vaikeutuu sopivasti eikä onnistuneen toiston jälkeen tehdä koskaan täysin samanlaista harjoitusta. Siitä Salsa hämmentyy ja alkaa yrittää muuttaa jotain suorituksessaan. Juteltiin myös siitä miten lähityöskentely ei ole bordercollielle mitenkään luontaista. Se on luotu juoksemaan ja tekemään työnsä etäällä ohjaajasta. Ei työskentelemään tiukassa katsekontaktissa aivan kiinni ohjaajassa. Siksi seuraamisen opettamisessa pitääkin olla hieman nokkela.
Salsan seuraaminen on nyt minun mittapuun mukaan tosi hyvällä mallilla. Toki kontakti välillä katkeaa ja se hieman edistää. Mutta vire on korkealla, häntä huiskuu, ääntely on vähentynyt ja mikä parasta seuruu on meistä molellista mukavaa. Positiivinen kehä on syntynyt, kun Salsa tekee innokkaasti minä kehun sitä vuolaasti ja olen tyytyväinen ja se tekee entistä paremmin.
Eilisen treenin jälkeen tehtiin lyhyt paikkamakuu, Salsa ei tykkää enää mennä maahan, jostain syystä se paineistuu kun tietää että jätän sen yksin kun paikalla on muita koiria. Eilen se jopa nousi istumaan jota ei ennen ole todellakaan tapahtunut. Minä luulen että pientä pelottaa. Tosin hyökkäys on Salsan mielestä paras puolustus. Kun se on remmissä on rähjäys muille koirille taattu. Kun remmi irtoaa Salsa väistää. No joo, tämän kanssa eletään. Lopuksi tehtiin pari pitkää pätkää seuraamista ja jäävät (tai zeta). Meni tosi kivasti.
Vastapainona eiliselle kenttätreenille tein kaikille kolmelle pinet jäljet lähimaastoihin tänä aamuna. Rumban ja Nacho jäljet matalaan ruohikkoon n 20 metriä pitkinä, ajettiin 20 min vanhoina. Salsan jälki oli vähän pidempi ja metsässä, ajoin sen n 30 min tekemisestä. Rumba ja Nacho haistelivat kyllä tehokkaasti, nameja jäi aika paljon löytämättä ja ne etenivät oikeastaan molemmat vähän sivuttain jäljen vieressä. Rumba ei koskaan ole tehnytkään vastaavaa harjoitusta eikä oikeastaan namin etsintää muutenkaan, namit on tulleet aina kädestä. Nacho on tehnyt lyhyitä namijälkiä jonkun verran, ja etsinyt nameja ulkona ja sisällä, mutta sillä ei ole sellaista keskittymiskykyä ja pitkäjännitteisyyttä eikä se osaa toimia itsenäisesti vaan tavitsee koko ajan tukea. Salsan jälki meni hyvin ja se noukki tarkasti kaikki namit. Tiedä vaikka siitä saisi jälkikoiran. Rumban kanssa on tarkoitus ainakin kokeilla mihin rahkeet riittää.

Sunnuntain hakutreenit

Päästiin mustavalkoisten kanssa  hakumetsään. Vakituista treeniryhmäpaikkaahan meillä ei ole koska Salsa on ollut mammalomalla. Ja muutenkin harmittaa ja hävettää koko meidän hakutreenailu. Se on lähinnä sellaista metsähömpöttelyä kun niin harvakseltaan treenataan.
Rumba pääsi tallaamaan ja se oli ha-us-kaa. Hassu pieni pentu.
Salsa treeni meni aika lailla penkin alle. Ensin olisi halunnut tehdä ilmaisua mutta ohjaaja oli ihan oikeassa, kun ei se ole vielä ihan varma kentällä niin turha hätiköidä siirtämään metsään. Tehtiin sitten lähestymisiä. En siis mennyt hakemaan Salsaa kolmelta ekalta piilolta lainkaan vaan  maalimies kuljetti koiraa radalla eteenpäinja minä kutsuin sen seuraavalta lähetyspaikalta suoraan. Löytäminenkin oli vähän niin ja näin. Pistot on ihan vinkuroita. Toispuolisuus vaan korostuu ja Salsa kaartaa aina vaan vahvemmin oikealle.  Paketti on niin hajallaan että mietin onko koko touhussa mitään mieltä. Koiralla on kyllä kivaa, Salsa rakastaa juosta metsässä ja löytminenkin on hauskaa kun saa leikkiä maalimiehen kanssa.
Rumba sai kohdata pienen elämänsä ensimmäisen kerran maalimiehen metsässä. Sekin harjoitus meni siinä mielessä pieleen että minä en nähnyt mihin maalimies meni piiloon niin haahuiltiin siellä metsässä aika kauan. No, maalimies oli kuitenkin kiva, ei kovin pelottava. JA sillä oli purkillinen ruokaa. Rumppis <3 ruoka.
Salsalle tehtiin vielä esineruutu. e meni jos mahdollista vielä huonommin kuin haku. Vasta treenin jälkeen tajusin että ei me olla tehty kuin omilla esineillä. Nyt oli kaikki vieraita. Salsa etsi mutta ei ottanut alkuun vieraita ollenkaan. Otin monta uutta lähetystä ja homma meni aikamoiseksi hinkkaamiseksi ennenkuin sain Salsan kannustettua ottaamaan vieraan esineen. Aion kokeilla samanlaista treeniä uudestaan. Vieraat esineet, toinen takakulma "miinoitettu" esineillä niin että tuuli tuo hajut suoraan nokkaan. Lopetus ennekuin kaikki on nostettu. Ja lelupalkka. Namipalkka toimii vaan vuosi vuodelta huonommin Salsan kanssa. Se arvostaa leikkiä niin paljon enemmän. Tosin mulla ei koskaan ole kovin kaksiset namit. Jos kokeilis kuivattua maksaa tai jotain niin ehkä sitten.

Summasummarum - treenit meni huonosti mutta oli kiva olla ulkona koko päivä kauniissa ilmassa ja koirat varmasti nautti. Iloisella mielellä tehtiin kaikki mitä tehtiin vaikkakin päin honkia.

Muokkelimuoks: sain ihania kuvia Tuijalta, tässä muutama fiilistely aurinkoisesta hakumetsästä.
Kuvat siis Tuija Hurmekoski

Lähetyksissäkin on vielä paljon hiomista

Salsa on keskilinjalla tosi eleetön mutta lähtee reippaasti maalimiehelle

Köllöttelyä treenin päälle

Rumppis ja korvat

Passikuvat

Rumba täytti alkuviikosta neljä kuukautta ja käytiin tänään vahvisterokotuksilla ja hakemassa passia.
Nyt on koko perheellä dokumentit kunnossa ja voidaan vaikka lähteä ulkomaille!

Lääkärin vastaanotolla oli vastassa samanikäinen sharpein pentu. Se oli ihan hurjana Rumballe, murisi ja kiskoi. Rumppista vähän pelotti mutta nameilla selvittiin tästäkin tilanteesta. Se on siitä niin kiva koira että aina maistuu vaikka vähän huonompikin namppa. Viikonloppuna treenattiin imutusta luumuilla. Jep.
Olin kyllä aika järkyttynyt siitä el.vastaanoton kurttunaamasta. Luulin että sharpei on vielä kielletty Suomessa mutta ilmeisesti ei? Pennuksi en olisi sitä tunnistanut muuten kuin pienestä koosta. Kauhea kasa voiteita ja puhdistusaineita lähti perheelle mukaan kun poistuivat, ihan hirvitti. Mutta ei siitä sen enempää ettei kukaan suutu.
Rumba käyttäytyi kivasti, pusutti tietty eläinlääkärin ja hoitajat. Ei mitään kamalaa hulabaloota ja riehumista, äitinsä tyttö. Painoa 10,3 kiloa, olisin odottanut ehkä vähän enemmänkin. Ruokinnassa ollaan siirrytty kolme kertaa päivässä rytmiin jo viime viikolla, annoskokoa täytynee vähän tarkistaa. Lisäksi meneehän tuota namiakin treenihetkiin ja luita kohtuullisesti.

Meidän koirat söisi vaikka kuinka paljon niitä vuotaluita mutta kaikkien kauhujuttujen jälkeen en anna niitä kuin hätätilanteessa. Rauh! hirvennahasta tehtyjä olen ostanut mutta ne ovat sikamaisen kalliita. Hieman halvemmalla onnistuin löytämään Lemmikkistoresta http://www.lemmikkistore.fi/hirvikarpanen-p-3745.html hirvikärpäslastuja. Hintaero on huima - jos ostaa M&M:stä ne on 2,49 kappale kun taas tuolla 1,35 kappale kun tilaat yli kymmenen. Kyllä lemmikkikamoilla järkyttäviä summia tahkotaan rahaa, eikö kilpailua vieläkään ole tarpeeksi? Siis eihän siinä sinänsä mitään pahaa ole että joku tekee hyvää businesta mutta ollaan me koiranomistajatkin aikamoisia hölmöjä. Itse kuulun ihan ihan siihen superhölmöjen luokkaan. Parasta ja hinnalla millä hyvänsä.

Siis aiheeseen - Rumban 4kk kuvat tuleepi tässä.

Koko konkkaronkka
(toim. huom. ruokakuppi joka mahdollistaa pennun pysymisen paikoillaan  nanosekuntia kauemmin on leikattu pois kuvasta mutta selittää koirien kenottavat asennot - ei huonoa kuvanlaatua ja ylivalottumista tosin.)

Äiti ja tytär - sama kenotus

No en varmaan lähe tästä varastamaan kupille

Paerit kunnossa

Seisotuskuvia ottaminen on jokseenkin haasteellista

Joskus se myös nukkuu, ihan reporankkana...

...ja rentoreiskana (Rumban tuhoama ortopedinen koiranpeti sai remontin ajaksi jatkoaikaa terassipetinä)

...mutta enimmäkseen se on kyllä tällainen monsteri.

Ja rakas monsteri onkin. Pentukurssilla oli taas tällä viikolla mennyt kuulemma hyvin, ollaankin monta kertaa ihmetelty että tämä on taas ihan erilainen koira. Niin ahne että motivointi on todella helppoa, itsenäinen mutta kuitenkin innokas tekemään juttuja. Kova kantamaan tavaroita ja järsimään sekä varastamaan kiellettyjä esineitä; kenkiä, kynttilöitä, työkaluja (remontinteko hieman haastavaa kun pikkukoira levittelee työkalut pitkin pihaa), ruokakuppeja (niitä ei koskaan meinaa löytää ruoka-aikaan ja kaksi on jo laitettu päreiksi). Ja sitä paperi ja pahvisilpun määrää!!! Yöt nukutaan kiltisti eikä yöpissejä ole tullut moneen viikkoon. Ihana pentu mutta innolla odotan myös että se kasvaa ja aikuistuu. Ja kommentti siitä ulkomaanmatkasta oli täysin teoreettishypoteettinen, me ei lähdetä täältä taloudellissosiaalisista (no ei se ole sana, tiedetään!)-syistä varmaan ainakaan vuoteen Hankoa pidemmälle, jippiaijei!