Joulun taikaa

Joulunpyhät oli ja meni, oltiin ihan vaan kotosalla ja nautittiin hyvistä lenkkisäistä ilman lenkin jälkeisiä tassupesuja. Pesen koiria vain kun on ihan pakko ja turkin hoidossakin olen hirmulaiska. Tänään kävin kaikki koirat läpi ja otin ihan aikaa, noin 23 minuuttia meni turkkien hoitokierrokseen mukaan lukien kynsien leikkuu. Nachoon meni eniten aikaa jos sitä vähän siistii samalla. Salsa on nopien koska se vaan maata möllöttää eikä reagoi käsittelyyn mitenkäään. Rumba vielä vähän vastustelee peppukarvojen harjaamista, sillä on myös hassu tapa kirputtaa minua kun rapsutan tai harjaan sitä.

Fredde on jatkanut aktiivista aksatreenaamista ja minä olen tehnyt vähän pihatokoa Salsan kanssa. (Tunnari on aas vaihteeksi kunnossa, otetaan vain yksi treeni illassa ja tosi monta kertaa putkeen on mennyt oikein.) Hömpöttelyä Rumban kanssa ei voi vielä tokoksi sanoa. Yritän opettaa sille perusasentoa ja vähän malttia sekä hioa leikkimistä joka parantaisi meidän suhdetta. Tuntuu että kaikki täytyy taas keksiä uudelleen, kantapään kautta mennään. Rumba tuntuu nii erilaiselta tempperamentiltaan kuin emänsä. Se on lähtökohtaisesti paljon korkeammassa vireessä ja menee helposti yli eikä keskity yhtä hyvin kuin Salsa. Nyt tuntuu että se tykkää toistosta eikä ole niin herkkä kuin Salsa. Fyysistä pakotetta se ei silti kestä, se on sille paljon herkempi vielä kuin Salsa, sitä on tosi vaikea kouluttaa remmissä eikä se tykkää tulla ihan liki eikä siihen saa koskea töitä tehdessä -sohvalla ollaan ihan kylkimyyryä toki.

Eilen sunnuntaina mentiin koko perhe hallille ekaa kertaa. Pienet aksatekniikat ohjelmassa ja minä ketyilin. Rumba teki putkirallia ja pieniä hyppyjä myös, rimat alimmalla tasolla. Onhan se jo sen ikänen että vähän voi treenata. Keppejä tehtiin myös, verkoilla. Itse en ole noista kujista ja ohjureista tai vinokepeistä koskaan tykännyt mutta isäntä ei ole mikää sheippauksen ystävä joten kokeilkoon
noita nyt sitten. Voin sitten opettaa 2+2 kun ei verkoilla onnistu ;). Salsa teki lyhyttä radanpätkää, päällejuoksua ja saksalaisia. Hienosti meni. 

Tämä kuva kuvaa hyvin näiden kahden luonne-eroja; Salsaa hieman huolestuttaa että pääseekö treenaamaan ja mitä häneltä nyt odotetaan, Pumppis on vaan että jeejee!!!

Rumba osaa jo odottaa kaksi nanosekuntia startissa

Putkesta se tuli, esteelle se meni

Kierrot onnistuu

Hirveä aksapeto

Hyvä treeni - parempi mieli!

Pikku-kepo ei kyllä tiennyt edes olleensa missään, ei vaikka Salsa huusi radalla täyttä kurkkua tapansa mukaan

Sukupuolijakauman tasaus

Blogin päivitykseen tuli pieni tauko kun perheemme täydentyi pikku-kepolla 30.11. Nyt meitä on sitten kolme poikaa ja kolme tyttöä, oikea suurperhe! Toistaiseksi vain Salsa ja Rumba ovat päässeet tutustumaan vauvaan koska Nacho on edelleen juoksuevakossa Hangossa. Se oli välillä kotona mutta tilanne kävi sietämättömäksi kun se ei jättänyt Salsaa hetkeksikään rauhaan.

Koirat ovat varovaisen kiinnostuneita pienestä tulokkaasta, ne haluavat haistella mutta eipä tuo hirvittävän erikoinen kaveri heidän mielestä näytä olevan. Onneksi Rumbakin on jo niin iso että uskoo kun sanotaan eikä koko aikaa hypi pitkin seiniä. Odottakaas vaan kun vauva lähtee liikkeelle. Hän kasvaa varmaa kuvittelemaan että on koira itsekin kun tuossa lattialla niiden kanssa sitten pyörii.

Täysin treenaamatta ei toki ole oltu. Minäkin olen päässyt jo tekemään pientä lenkkiä koirien kanssa ja Rumban remmilenkkeilytaidot ovat kehittyneet huimasti. Autot vielä kiinnostaa meidän tiellä, asfaltilla niistä ei lähde yhtään yhtä hauska ääni joten kaupinkiolosuhteisa ne eivät saa kuin harvoin pamiennusreaktion aikaan. Aika näyttää tuleeko siitä koskaan yhtä autovarmaa kuin Salsa joka jolkottelee lenkillä vapaana normaalisti.

Isäntä on aktivoitunut agilityn saralla ja lupaillut että Salsa pääsee kisaamaan kunhan lisenssit uusitaan vuodelle 2015. Vain yhdet aksatreenit jäivät väliin kaksi päivää vauvan syntymän jälkeen ja ahkerasti ovat käyneet hallilla myös omatoimitreenaamassa. Rumbakin kuulemma osaa jo jotain - en usko ennenkun näen omin silmin. Hurjan nopea se on ja sen motoriikka on kehittynyt Salsa perässä pysyessä vähän nopeammin kuin Salsalla aikoinaan. Spurteissa se pysyy jo emän vaudissa, mutta kestävyys ei toki ole ihan samaa luokkaa.

Loppuvuosi onkin hiljaiseloa oman perheen kesken ja valmistaudutaan joulunviettoon.

Pikku-Pumppis puolivuotta

Rumba eli Briskness Open Heart täytti tällä viikolla 6 kuukautta. Sieltä alkaa pikku hiljaa kuoriutumaan ihan oikea koira. Ja aika kaunis vaikka itse sanonkin. Tämä ei ole mikään suunniteltu seisotuskuva, ihan ohimenen räpsästy. Minusta kauniit mittasuhteet ja pääkin alkaa kasvaa kiinni muuta kroppaa ja korvia. Sitten sitä älliä vielä odotellaan.

Rumba on tällä viikolla ollut ihan nimensä veroinen avoinsydäminen pentu. Ollaan käyty ihmisten ilmoilla ja kivasti on mennyt. Pentutreffeillä oli taas hauskaa, esineissä pienen pieniä edistysaskelia, saattaapa olla että pentu on oppinut jopa maahanmenon. Myös oman seuran pikkujoulut temppuratoineen olivat suuri menestys. Rumba käyttäytyi mallikkaasti ja teki temppuradan hienosti, siis ollakseen vasta pieni höpönassu. Rumba on hyvin kuuliainen ja tekee minun (namin) kanssa melkein mitä vaan. Vaikka mitäänhän se ei osaa. 

Olen aivan tietoisesti opettanut sille hyvin vähän mitään liikkeitä. Lähes kaikki Rumban tähänastiset taidot liittyvät arkielämään, koirana olemiseen ja itsenäisyyteen emästä. Silti se on kovasti Salsassa kiinni - ja usein myös enemmän kuin kuvainnollisesti. Paljon leikkivät keskenään ja sitä on tietenkin ihana katsoa. 

Mitään lajivalintojakaan ei Rumballe ole tehty, aika näyttää. Lajit eivät välttämättä ole samat kuin Salsalla. Agility olisi kivaa, kenen vauhti meidän perheessä riittää Rumban kanssa tekemiseen sen näyttää myös aika. Pentu on jo aika ketterä ja nopea. Tähän vaikuttavat luonnollisesti myös terveystulokset virallisista kuvista vuoden ikäisenä. Agility on niin kuluttava laji että en tykkää sitä ihan hirveästi treenata eikä me olla ahkeria kisaajia sehän on jo nähty. Mutta hauskaa se on, ja haastavaa. Toko on minusta aika peruskauraa, tuskin siinä koskaan kovin korkealle tähdätään. Itseasiassa PK-tottis tuntuu nykyään paljon hauskemmalta. Nurinkurista sinänsä kun siinä toistetaan more or less samaa kuviota koko ajan. Haku olisi kivaa mutta aika ja taidot ei taida riittää. Metsässä viihdytään kyllä. Jäljestä olen kovasti innostunut mutten osaa sitäkään. Treenaaminen tuntuu sentään hieman helpommalta kuin haussa. Rallytoko ei ole ennen kiinnostanut mutta sitäkin voisi kokeilla, aloituskynnys on mukavan matalalla. Paimennus olisi ihanaa jos olisi aikaa, paikka missä harjoitella ja osaava ohjaaja.

Salsan treenaaminen tällä viikolla on ollut aika tuhoontuomittua, tärpit kun on niin sitä ollaan niin silleen ja tälleen ettei mikään oikeen. Vein sen sitten esineruutuun keskiviikkona kuitenkin ja saipa koira ainakin lenkkiä. Salsa veti Salsat ja juoksi pitkin metsää pitkiä omia kierroksia, monta kymmentä sekuntia ihan teillä tietymättömillä alueen ulkopuolella. Yritettiin hajuhakuna mutta neiti oli siitäkin hieman kuutamolla. Laitan ihan juosun pikkiin. Tunnaria olen hieman varovaisesti kaivellut naftaliinista, hyvin on mennyt - ihme kyllä. Nyt kun ei vaan rikottais sitä taas! 

Kiva viikko ja ensilumi helpottamaan tassupesuja, mii laik.

Ihan hyvä viikko

Tällä viikolla jopa vähän treenailtiin. Salsa teki kolmet esinetreenit, valitettavasti huononivat vaan loppua kohden mutta laitetaan juoksun piikkiin. Nyt alkaa olla tärpit käsillä ja neiti (vai onko jo rouviintunut?) alkaa olla hieman herkkis. Pumppiksen viikon kohokohta oli ehdottomasti perjantain pentutreffit piskipajalla.
Tiistaina Anita kävi tyttöjen kanssa ja käytiin pitkä (minulle) metsälenkki. Ennen lenkkiä tehtiin Elville ja Salsalle esineet. Salsa ei ole moneen kuukauteen tehnyt niin hyvää työtä, kaikki kolme nousi ja nopeasti, väittäisin että viiteen minuuttiin. Myös Rumba teki vähän vauva-esineitä ja kivaa oli.
Salsan tiistai aksat meni loistavasti. Nina muistutteli ohjaajaa ettei ole mihinkään kiire. Vaikka koira nopea onkin ei kiireen tuntua saisi syntyä. Helpommin sanottu kuin tehty. Salsa teki hyvää työtä, rimojakin roiskui aika vähän. Minä ketyilin ja tehtiin rumban kanssa vähän lenkkiä ja Rumban kanssa putkia.
Torstaina käytiin Rumban kanssa hallilla - valitettavasti Piskipajalla eivät saa juoksuiset ollenkaan treenata joten Salsa ei päässyt. Rumba teki hömpöttelyä taitavasti eikä tällä kertaa päässyt karkaamaan kenenkään silmille. Ennen treenejä haisteltiin kauppareissulla vähän Nummelan hajuja ja reippaampi lenkki tehtiin Veikkolassa. Tuli taas aikuisia koiria ikävä - pentu ei osaa yhtään kävellä remmissa vaan siksakkaa koko ajan jaloissa. Kuka opettais?
Perjantaikin oli treenipäivä, molemmat pääsivät esineruutuun. Salsan treeni meni ei niin hyvin. Aluksi ei ollut nenä auki, sitten nousi yksi esine mutta seuraava ei millään. Vähän meni hinkkaamiseksi ennekun toinen nousi ja lopetettiin siihen. Juoksu ihan selvästi vaikuttaa, keskittyminen ei ole ihan huippua. Sain treenikavereilta vierasesineitä ja niillä treenaillaan kunhan tilanne hieman rauhoittuu. Rumba teki pentuhöpöstelyä ja kylä siellä joku lamppu pian syttyy, nenä jo hieman kävi.
Treenien jälkeen menin hallille ja tein siinä pihalla toko Salsalle. Ei meinannut seuraaminenkaan kiinnostaa joten katsoin paremmaksi lopettaa hinkkaamisen. Pari ruutua huonossa valaistuksessa onnistui hienosti.
Viikon positiivisin kokemus oli Rumban pentutreffit hallilla. Menin ensin sisälle katsomaan olisiko sopivaa seuraa. No ei ollut ei. Vain 8kk vanha mastiffinarttu ja 10 viikkoinen sekarotuinen, liian pieni ja liian iso. Mentiin silti sisälle ja ajattelin valmiiksi että katastrofin ainekset ilmassa. Eipä mitään, Rumba pöhähti pari kertaa sisääntullessa mutta kävi nätisti haistelemassa molemmat, ilman sarvia ja ennenkaikkea hampaita. Oho, ihmeiden aika ei ole ohi. Hetken päästä halliin tuli 5kk vanha bortsu tyttö ja yhteinen sävel löytyi heti. Seuraan liittyi vielä vesikoiranpentu. Rumba leikki kaikkien kanssa nätisti ja juoksutti hitaampiaan - siis kaikkia näitä pentuja - ansiokkaasti. Olin tosi ylpeä. Ehkä harjoitus onkin tuottanut tulosta. En kuvittele Rumbastakaan mitään kaikkien kaveria mutta jos se vaikka ei pelkäisi ja vihaisi kaikkia muun rotuisia ihan niin paljon kuin emänsä.
Sunnuntaina tehtiin taas esineitä - ei olis pitänyt. Valmistelin homman huonosti ja Salsa lähti ruutuun rallattelemaan. Aika paljon jouduttiin auttamaan ennekuin lamppu syttyi että kyllä, ne vieraan hajuiset kovatkin pitää nostaa. Sitä saa mitä tilaa, jos aina treenaa yhdenlaisilla niin fiksu koira ottaa sitten vaan niitä. Lisää treeniä. Rumba teki myös ja reippaasti, joka kerta sujuu paremmin.
Aika kiva viikko, vaikka treenit ei aina mene ihan putkeen, on harjoitteleminen kivaa ja koirat nauttii. Me vaan pidetään hauskaa yhdessä.

Voihan rähmä!

Viime viikon olin remonttia paossa ja totuttelemassa oloneuvoksen elämään Hangossa joten siitä ei raportoitavaa. Mitä nyt Nachon kanssa laatuaikaa, lenkkeiltiin, herkuteltiin äitin patojen äärellä ja nukuttiin lusikassa. Nachon oli kolmisen viikkoa Salsan juoksua paossa mutta ei se juoksi sitten alkanutkaan heti. Tällä vihdoin viikolla alkoi ja Nacho lähti yhden kotiviikon jälkeen takaisin evakkoon.

Rumban silmät rähmivät hieman jo kun lähdin reissuun mutta käskin isännän vaan huuhdella niitä. Ajattelin että on vaan penturähmää tai on saanut jotain silmään tuolla pusikoissa juostessaan. Kun tulin kotiin olivat molemmat koirat tosi rähmäisiä ja silmät punottivat aika lailla. Vein Rumban  lääkäriin, en millään jaksanut raahata molempia vastaanotolle ja maksaa tuplahintaa. Olen siis nyt hoitanut molempia samoilla lääkkeillä viikon verran. Jotain tarttuvaa silmätulehdusta kuulemma liikkeellä enemmänkin. Nyt silmät olivat kirkkaat jo muutaman päivän jälkeen mutta jatketaan viikon kuuri loppuun tietenkin.

Tämä viikko oli pyhitetty remonttisiivoukselle joten ihan hirveästi  ei olla ehditty treenailemaan. Salsa kävi normiaksat ja Rumba pääsee yleensä mukaan vähän fiilistelemään hallille. Nyt viikonloppuna tehtiin pitkät metsälenkit ja siinä lomassa Salsalle vähän pudotettua esinettä ja Rumballe kuoleella lelulla leikkimistä. Paljon enemmän pitäisi tuon pennun kanssa treenata että se oppisi keskittymään yksinään. Ja lelupalkkaa pitäisi vielä kovasti vahvistaa. No, ehkä keveemmäällä sitten, meillä ei pidetä kiirettä. Muuten pentu on kiltti ja hauska, tosi hellyyttävä otus. Nyt näyttäisi olevan täysin sisäsiistikin, jippiii. Remmilenkkeillä se ei edelleenkään osaa, mutta kunhan vähän aikuistuu niin kyllä se siitä. Tässäkään asiassa en pidä mitään tulipalokiirettä.

Tänään tehtiin pienet jäljet molemmille mustavalkoisille. Rumba nuuhkii tehokkaasti mutta pitää vähän turhan kiirettä. Salsan ongelma on ilmavainuisuus, heti kun se on hiukankin epävarma nenä nousee maasta ja se tekee siksakkaavaa liikettä jäljen yllä löytääkseen seuraavan namin. Pitäisi varmaan päästä jonkun kokeneemman oppiin ettei tulisi kamalasti virheitä tehtyä... Mutta tästäkään en jaksa ottaa sen suurempaa stressiä, sitten ensi vuonna katsellaan mihin meidän into riittää. Treenaamista en aio missään tapauksessa jättää mutta hauskaa sen pitää olla, sekä koiralle että ohjaajalle, kisaamistavoitteet on täysin toisarvoisia.

Vauhtia ja vähän vaarallisia tilanteita

Ihan ex tempore tulikin aika koiramainen viikko kaiken remontin ja muun tekemisen keskellä. Pihatokoa on tehty pariin otteeseen molmpien kanssa.

Salsan kanssa haasteena on että minun pitäisi osata muuntaa harjoituksia niin että ne eivät käy tylsiksi. Teen ajattelemattani samoja liikkeitä samoissa kohdissa pihaa ja hinkkaamisesta Salsa ei vaan tykkää. Ei ainakaan tokossa. Aksasssa se kumma kyllä kestää se hyvin. Vika saattaa toki olla myös ohjaajassa.
Rumba ei osaa vielä mitään, eikä sen tarvitsekaan. Pääasia on että sen mielestä on hauska tehdä yhdessä. Noutoa olen vähän yrittänyt opettaa mutta huonolla menestyksellä. No, kyllä se siitä. Odottaminen ja muu malttaminen on parantunut huimasti. Rumba osaa myös antaa tassua - tuiki tarpeellinen taito kaikille koirille!

Torstaina käytiin oikein hallilla. Rumba kunnostautui karkaamalla - seisoin remmin päällä sukkasilteni ja pieni nykäisy riitti - räyhäämään aikuiselle nartulle joka ei suuremmin perusta vieraista koirista. Hölmö pentu. Ei sitten oikein muutkaan harjoitukset onnistuneet.
Salsa teki ruutua mutta jostain syystä harjoituksen valmistelu epäonnistui. Yritin lähettää sen avonaisista ovista kentälle ruutuun mutta ilmeisesti kentällä treenaavat muut koirat aiheuttivat sen verran painetta että Salsa valui etuvasemmalle kartion taakse. Kun se on epävarma se palaa aina tähän suoritustapaan koska sen kaarto oikealle on niin vahva ja merkki on opetettu ennen ruutua. No, korjailtiin sitten vähän paikkaa mikä meni ihan hyvin eikä muuta ehdittykään.

Perjantaina lenkkeiltiin lyhyesti Kirkkonummi-cityssä ja haettiin Rumballe samalla M&Mstä uudet valjaat. Niin se vaan ryökäle on kasvanut pentuvaljaista (Rukka-pehmot, Nachon vanhat) ulos. Näissä on myös lenkki mahan alla joten niitä voi käyttää jäljellä.

Lauantaina oltiin Navalassa, epävirallisissa seuramestiksissä. Kisaavien rata oli hieman haastava, tuloksilla ei juhlittu. Hyvää treeniä Salsalle ja koko ajan tulee varmuutta lisää myös ohjaajalle. Ensi vuoden puolella vasta on kuitenkin tarkoitus palata kisaamaan.

Rumballa oli ihan erihauska aamupäivä. Kentän laidalta löytyi peräti kaksi uutta kaveria, 4kk vanha tervunarttu ja vähän nuorempi BC-uros. Tyypit oli aika samaa kokoa mutta Rumba päihitti nuoremmat ihan kuusnolla juoksemisessa. Olipa hauskaa kun joku jahtaa mutta ei saa kiinni.

Myöhemmin Rumba pääsi vielä lenkille aikuisten bc narttujen kanssa. Meno oli paikoittain aika hurjaa mutta yllättävän hyvin pieni pysyi muiden mukana ja piti puoliaan.

Sunnuntaina käytiin taas Navalassa katsomassa hakukokeen tottiksia ja kuuntelemassa laukauksia. Pentu ei reagoinut ääniin mitenkään. Me happy!

Yritin ottaa nättejä syyskuvia mutta keli oli tosi harmaa, koirat tottelemattomia ja kuvaaja huono. Räps!

Pääasia tietenkin että kivaa oli!

Rumba & co

Viikonlopun kohokohta oli ehdottomasti Rumban sisarusten näkeminen Nokialla. Kokoonnuimme kahden pentueen voimin Nokian palveluskoiraharrastajien majalle. Kamera unohtui kotiin lähtöhötäkässä ja eipä olisi kummoisia kuvia saanutkaan kun ilma oli hieman ankea ja harmaa, satoikin välillä aika lailla.
Alkuun Rumba oli aika epäileväinen sisarusten suhteen. Hampaat irvessä meidän pikku metsäläiskoira vastasi muiden pentujen lähestymisyrityksiin. Juokseminen ja leikkiminen olisi kyllä hirveesti kiinnostanut mutta kun ei uskalla. Muut pennut olivat tosi reippaita ja avoimia ja siitä olin tietenkin iloinen. Salsa ei myöskään ollut ylitsevuotavan ystävällinen rakkaita lapsiaan tavatessaan. Remmissä Salsa on jotenkin vaan niin huono kommunikoimaan ja ehkä suojelee myös minua että rähinää meinasi tulla. Halusin vajota maan rakoon... No, onneksi myöhemmin iltapäivällä tuli vielä mahdollisuus päästää Salsa ja ensin yksi vieras oma pentu, Hemmo, vapaana juoksemaan. Johan löytyi yhteinen sävel ja Salsa houkutteli pennun leikkiin. Seuraan liittyi myös toinen urospentu Kosti ja Rumbakin sai tulla leikkimään ja pienelle metsälenkille. Meidän koirat on vaan niin hitaasti lämpiäviä, tarvitsevat aikaa tutustumiseen.
Rumba teki pikkuisen esineruutua, tai ihan alkeita, ja esineen kosketus on ilmeisesti hyvin iskostunut. Kun minä huikkaan jes rientää pentu palkkaansa hakemaan. Täytynee opettaa se noutamaan. Pikku hiljaa, meillä ei ole kiire.
Salsa pääsi myös vieraita esineitä etsimään, toista tai kolmatta kertaa elämässään. Miten olen voinut olla niin pönttö että olen opettanut sen hakemaan vaan omia esineitä. Pienen alkulämmittelyn jälkeen saatiin hyvä onnistuminen ja lopetettiin treeni siihen. Salsa teki myös hieman tokoa. Ruutu on nyt tosi jees, täytyy varoa liikaa hinkkaamasta ettei mene rikki kuten meillä helposti menee. Jos harjoitukset ei muutu tarpeeksi Salsa alkaa itse pohtimaan että jotain vikaa tässä on, tekisinkö hieman eri tavalla. Muutaman luoksetulon pysäyty jotka valuivat kyllä aika lailla. Ja pari hyppynouto, ihan höpsöttelyä mutta Salsan mielestä hauskaa.
Muutamat aksakuviotkin tyypit kerkis vetämään, hyvältä näytti. Salsa-pieni olikin kotiin tullessa aika naatti.
Mutta pentu sitten, sillä riitti vielä energiaa riekkua ja pomppia sohvalle kun minä yritin levätä reissussta rähjääntyneenä. Kovasti odotan että sille kasvaa hieman järkeä päähän, saa nähdä meneekö siihen vuosi vai kaksi. Selkeästi tämä pentu on aktiivisempi kuin Salsa. Äiti-koira on niin selkeä on/off-tyyppinen, pentu on ainakin vielä heti katsomassa että mitä, tehdäänkö me jotain, ja jotain mistä saa namipalkkaa mielellään. Vatsa ohjaa tuota pentua ihan eri tavalla kuin muita koiriani koskaan. Vaikka vielä se kerkiää muuttua paljon! Vasta viisi kuukautta tulee mittariin huomenna.
Mutta tärkeimpänä synttäreistä puheenollen Salsalle tulee mittariin neljä kokonaista vuotta vielä tällä viikolla. Mihin tämä aika hupenee!

Hups - aika rientää!

Kaksi viikkoa on vierähtänyt ja mitä me ollaan tehty. No eipä juuri mitään. Olen ollut aivan tajuttoman laiskana itse, joka työpäivän jälkeen pitäisi vaan lepäillä ja ottaa rauhallisesti. Ei sovi kyllä mun luonnolle ollenkaan. Mutta pakko mikä pakko. Enää kaksi viikkoa töitä jäljellä...hui, pelottava ajatus.
Salsa on ollut tekevinään juoksua jo toista viikkoa, mutta ei vielä ole alkanut. Nachokin vietiin jo hoitoon Hankoon kun kävi niinrasittavaksi ja merkkaili taas sisälle. Mielummin minä ne juoksut otan kun pissimisen.
Ja pissimisestä puheenollen. Ei Rumba ei ole vieläkään sisäsiisti. Edellytyksen on kyllä. Kahdeksan tunnin työpäivä ei ole ongelma, pariin kuukauteen ei ole ollut pisua kotiin tullessa. (Käytännössä yirtetään vähän lyhyempiäpäivä koirille - toinen lähtee aikaisemmin ja toinen tulee aikaiseemin kotiin - mutta joskus venähtää.) Yölläkään ei koskaan käy vahinkoa. Mutta illan mittaan saattaa tulla useampikin kun pidättäminen leikin tiimellyksessä unohtuu.Milloin koira normaalisti on sisäsiistejä, kuka tietää? Niinkun keskiarvo? Salsallakin kesti aika kauan mutta sitä perustelin sillä että oli niin pirun kylmä ja luminen talvi  ja siitäkin johtuen olimme itsekin laiskoja. Mutta nyt ei sitä excusea kyllä voi käyttää. Ehkä Rumppis ei vaan ole kovin siisti...
Rumballa on aika paha mörkökausi. Vähän niinkun kaikki uusi pelottaa ja pitää haukkua ja murista. Ollaan käyty hallilla, kahdessakin eri paikassa. Kun alku pelotus menee ohi pentu toimii reippaasti ja keskittyy kivasti omaan tekemiseen (nameihin). Tänään käytiin M&Mssä ihan vaan harjoituksen vuoksi, ja ostamassa uusi kaulapanta. Ja apua - siellä oli ne isot muoviset mallikoirat, joilla on Hurtan takit päällä. Iik! No, oloa helpotti kohta huomattavasti kun kaikki ihanat ruuan tuoksut valtasivat nenän. Kaulapanta on  Hurtan lifeguard mallistoa, hyvien heijastimien takia. Omaan heijastinliiviä en vielä kirpulle osta ja Nachon liivi ei sille enää mahdu. Nachon vanhoilla Rukka pehmovaljailla mennään vielä tovi.
Ja varusteista puheenollen, molemmille mustavalkoisille täytyy ostaa jälkivaljaat. Meillä on uusi harrastus! Jos nyt ei liikaa keulita niin ehkä viisi jälkeä on tyypeille tehty, lyhyitä ja helppoja, mutta kovasti tykkäävät. Salsan harjoitus meni tosin hieman pieleen sekä eilen että tänään. Eilen oltiin ajamassa n. 80 m puolivälissä pellolla ehkä puolituntia vanhaa jälkeä kun pellon reunaan ilmestyy tyyppi, maalaisukko joka palloilee siinä tovin ja harppoo sitten jäljen yli. Sinänsä siinä ei ollut ongelmaa koska Salsa ei ottanut häiriötä ukosta ja ylityspaikka oli niin lähellä jäljen loppua että se haistoi jo loppunamit ja jäljen päähän jättämäni lelun. Oikeat ongelmat tulivat sitten tänään. Pyysin äitiäni tallaamaan n. 100 m, nameja enää harvakseltaan, ja ahneuksissani tein siihen vielä janan. Tyhmätyhmätyhmä! Salsalla oli vaikeuksia löytää jäljen päätä ja se oli lähes koko matkan ilmavainulla, ehkä eilistä lelua muistellen ehkä siksi että nameja oli niin harvassa. Viimeiset 15-20m onnistui nenä maassa rauhassa. Olin ihan hiljaa ja annoin koiran tehdä omat ratkaisut, lopussa vuolaat kehut ettei jäisi paha mieli. MUTTA pitääkö mennä ahnehtimaan noin paljon vaikeusastetta lisää. HÄH! Jos vaan yrittäisin muistaa että tämä on Salsallekin ihan uusi juttu ja olen sitä monta vuotta nimenomaan ilmavainulle opettanut. Hiljaa hyvä tulee.
Rumba imuroi namit pellosta tarkasti noin 60 m matkalta. Tosin namivälejä on sillekin harvennettu paljon.
Olen tehnyt vain suoria pätkiä ja tänään sain vinkin että kannattaa alkaa tekemään suoria kulmia myös. Hyvin tallottuna. Ja että janalla koira pidetään lähellä hieman pidättäen. Täytynee vähän opiskella etten oikeasti pilaa kivaa harrastusta enemmällä tyhmäilyllä.
Sitten olis tietty ne kepit opetettavat. Hmm... jos mietitään sitä sitten keväällä...

Ei kummoinen treeniviikko

Viikko alkoi hohdokkaasti Nina tokoilla. Meidän vuoron aikaan oli jo säkkipimeää ja vettä satoi kaatamalla. Otin Salsan treenamaan, pentu oli kyllä mukana ja tutkaili Veikkolan ihmeitä isännän kanssa vähän aikaa. Edellisestä viikosta innostuineina tehtiin ruutua. Aika kivasti meni, parasta on että vaikka ruutua oli vähän vaikea löytää pimeässä (kentällä on siis valot mutta silti), Salsa ei turhautunut niin paljoa että olisi alkanut ääntelemään. Avustajan palkkaamana ei oikein toimi, Salsa menee niin saaliille ja kyyttä milloin lelu lentää. Jos avustaja vaan näyttää paikkaa ja minä palkkaan niin keskittyy paremmin. Olen nyt alkanut Ninan ja Sirken neuvosta stoppaamaan sen sinne ettei valuisi minua kohti lelua hakemaan. Löntystän sitten ajallani ruutuun ja palkkaan ja Salsa vetää kunniakierroksensa. Ykköspalkka Salsalle on juosta kovaa lelu suussa. Kaartaa aina oikealle, hassu pieni paimen. Ironista kyllä, pennulle näyttäisi kehittyvän vasen kaarto. 

Loppuviikko meni työ- ja remonttikiireissä joten muuta ei treenattu, paitsi pennun kanssa vähän remmikävelyä. Tämä onkin aika vaikea tapaus kun jahtaa autoja. Varsinkin suoraan kohti tulevat autot hiekkatiellä, jollaisen varressa asutaan myös, ovat kovasti paimennusviettiä stimuloivia. Hyvää on se että pentu on edelleen ahne joten kontaktitreenillä ja ajan kanssa ongelma varmaan pienenee. Mutta tuleeko siitä koskaan Salsan veroista vapaana jolkottelijaa, mene ja tiedä.

Perjantaina mentiin metsään, kepo teki pienet jäljet mustavalkoisille, Rumballe ehkä 30 metriä ja paljon nameja, Salsalle vähän piedempi ja vähemmän nameja. Keskittyneesti nuuskuttelivat molemmat. En tiedä yhtään osaanko opettaa tätäkään hommaa alusta asti oikein mutta mennään sitten vaikka sen kuuluisan kantapään kautta. Ainakin jäljestäminen on hyvää aktivointia ja vastapainoa päättömälle kaahotukselle. Vapaana Salsaa ja Rumbaa ei voi metsässä kovin kauaa pitää, Salsa juoksee niin kovaa ja pitkää lenkkiä että pelkään ettei pentu osaa yhtään säännöstellä voimiaa vaan satuttaa vielä itsensä.

Eilen sunnuntaina tein pihatottiksia Salsalle, ruutua pitkään heinikkoon, seuraamista, jääviä ja eteenmeno. Ihan vaan ylläpidon kannalta. Ja kivaa on. Salsa tykkää ihan hulluna treenaamisesta ja oikein imee itseensä kaiken jakamattoman huomion kun pentu on kerrankin pois jaloista. Rumba teki sitten vielä "aksaa", eli siivekkeiden kiertoa ja välistä juoksemista kuolleelle lelulle - ihan eka kertaa ja tosi pätevästi. Motivaatio on helppo homma tämän pennun kanssa. Jos en onnistu sitä pilaamaan tietty... Koko päivä oltiin oltu pihahommissa, hieman haastavaa kolmen innokkaan pikku apurin kanssa, ja sitten illalla lähdettiin vielä Rumban kanssa Kauklahteen ihmettelemään miltä maailma ja ne autot näyttää pimeän aikaan. Autojen valot kyllä kiinnosti, tarkkana saa olla tämän paimankoiran kanssa. Kotiin tullessa olikin pentu aika valmista kauraa, päivän koitokset veivät kaikki mehut.

Niinpä ajattelin että pääsisin tänä maanantai-iltana helpolla töiden jälkeen. Kävin Rumban kanssa vähän ison tien varressa harjoittelemassa remmikäytöstä ja käytin aikuiskoirat pienellä kakkalenkillä. Yritin ruveta sohvalle lepäämään mutta vielä mitä! Koirissa on virtaa kuin pienessä kylässä  - kaikki matot oli pian rullalla ja kengät eteisestä levitelty pitkin keittiötä (Rumban toimesta, aikuiset ei kenkiin tietenkään koske). No, ei auta kun releet päälle ja metsään koko poppoon kanssa. Eilisestä metsälenkistä viisastuneena, kuultiin laukauksia ihan läheltä, minä pelästyin Nacho ja Salsa ei reagoineet mitenkään, laitoin kaikille huomiliivit ja valot. Pakko oli taas pitää laumanjohtajaa remmissä suuri osa matkaa kun meno tuppaa yltymään niin hurjaksi. Kun Salsa sitten oli vapaana se kaahotti parimetristen karahkojen kanssa ihan kaikkien meidän hengen tai ainakin terveyden uhalla. Jouduin kieltämään aika napakasti. Hassua että vaikka se on kotona niin rauhallinen, tietyissä olosuhteissa siitä kuoriutuu ihan villipeto. Hauskinta oli kun kaikki koirat oli irti ja parin metrin päästä hyppäsi pupu kolostaan. Salsa tietenkin bongasi sen mutta taas kauhea huuto ja sain sen jättämään jäniksen. Nacho käveli ihan sekunteja tuoreen jäljen päältä nenä ylhäällä ja kerjäsi namia. Eikä tässä nyt ole kyse siitä että se olisi jotenkin erittäin vahvasti vastaehdollistettu pois riistalta. Sillä vaan on päässä jotain vikaa? Rumba etsi pupua vimmatusti, oli hauska seurata miten se pyöri jäljen päällä ja touhotti mukamas tietäen että jotain kivaa tässä nyt on mutta mitä pitäisi tehdä, häh! Hassu pentu.

Kotiin tullessa oli ihan mahtava iltarusko.

Näytti kuin metsä olisi tulessa.

Kun kamera kerran oli kädessä yritin koiriakin kuvata muttei siinä hämärässä saanut tallentumaan muuta kuin tällaisia kiiluvasilmäisiä petoja.

Sirken toko perjantaina ja lauantai aamun jäljet

Jos maastolajit ei nyt oikein onnaa niin kentällä menee onneksi vähän paremmin. Eilen illalla treenattiin tokoa Sirke Viitasen opastuksella. Sirke oli muuten myös viime sunnuntaina hakukouluttaja.
Alkuun tehtiin pennunväsytystreeniä. Sivulletuloja, imutusta ja pentuluoksetuloa. Toimi. Pentu väsyi ja teki keskittyneesti. Loppuun leikittiin vielä kahden lelun leikkiä ja itsehilltäleikkiä. Molemmat sujui hyvin Rumbalta. Leikittäjä voisi olla hieman vikkelämpi liikkeissään mutta minkäs teet. Rumba ottaa myös kuolleen lelun hyvin, ei tarvitse ihmeemmin opettaa.
Salsalla oli tosi hyvä ruututreeni. Ruutuja oli kolmella suunnalla, vähän erilaisina.  Paikka näytettiin joka kerta. ensin ohjaaja palkkasi ja sitten minä siirryin palkkaamaan. Palkkaaminen onkin ruudussa tosi vaikeaa. Kun pitsäisi juosta gasellin lailla ruutuun leikkimään. Salsa selvästi tykkäsi tällaisestä vähän haastavammasta treenistä. Yksi ruutu oli keskellä aksakenttää! Se tehtiin ensin niin että tultiin ruutuun vinosta nurmikentän puolelta. Tässä oli vähän hapuilua. Toinen toisto toisesta suunnasta niin että matkalla oli siivekkeitä. Salsa haki linjan siivekkeiden välistä enkä palkannut sitä siitä.  Seuraavalla toistolla se korjasi  linjan suoraksi - viisas pikku koira!
Salsan kanssa pitääkin olla tarkka siinä että ttreenit vaikeutuu sopivasti eikä onnistuneen toiston jälkeen tehdä koskaan täysin samanlaista harjoitusta. Siitä Salsa hämmentyy ja alkaa yrittää muuttaa jotain suorituksessaan. Juteltiin myös siitä miten lähityöskentely ei ole bordercollielle mitenkään luontaista. Se on luotu juoksemaan ja tekemään työnsä etäällä ohjaajasta. Ei työskentelemään tiukassa katsekontaktissa aivan kiinni ohjaajassa. Siksi seuraamisen opettamisessa pitääkin olla hieman nokkela.
Salsan seuraaminen on nyt minun mittapuun mukaan tosi hyvällä mallilla. Toki kontakti välillä katkeaa ja se hieman edistää. Mutta vire on korkealla, häntä huiskuu, ääntely on vähentynyt ja mikä parasta seuruu on meistä molellista mukavaa. Positiivinen kehä on syntynyt, kun Salsa tekee innokkaasti minä kehun sitä vuolaasti ja olen tyytyväinen ja se tekee entistä paremmin.
Eilisen treenin jälkeen tehtiin lyhyt paikkamakuu, Salsa ei tykkää enää mennä maahan, jostain syystä se paineistuu kun tietää että jätän sen yksin kun paikalla on muita koiria. Eilen se jopa nousi istumaan jota ei ennen ole todellakaan tapahtunut. Minä luulen että pientä pelottaa. Tosin hyökkäys on Salsan mielestä paras puolustus. Kun se on remmissä on rähjäys muille koirille taattu. Kun remmi irtoaa Salsa väistää. No joo, tämän kanssa eletään. Lopuksi tehtiin pari pitkää pätkää seuraamista ja jäävät (tai zeta). Meni tosi kivasti.
Vastapainona eiliselle kenttätreenille tein kaikille kolmelle pinet jäljet lähimaastoihin tänä aamuna. Rumban ja Nacho jäljet matalaan ruohikkoon n 20 metriä pitkinä, ajettiin 20 min vanhoina. Salsan jälki oli vähän pidempi ja metsässä, ajoin sen n 30 min tekemisestä. Rumba ja Nacho haistelivat kyllä tehokkaasti, nameja jäi aika paljon löytämättä ja ne etenivät oikeastaan molemmat vähän sivuttain jäljen vieressä. Rumba ei koskaan ole tehnytkään vastaavaa harjoitusta eikä oikeastaan namin etsintää muutenkaan, namit on tulleet aina kädestä. Nacho on tehnyt lyhyitä namijälkiä jonkun verran, ja etsinyt nameja ulkona ja sisällä, mutta sillä ei ole sellaista keskittymiskykyä ja pitkäjännitteisyyttä eikä se osaa toimia itsenäisesti vaan tavitsee koko ajan tukea. Salsan jälki meni hyvin ja se noukki tarkasti kaikki namit. Tiedä vaikka siitä saisi jälkikoiran. Rumban kanssa on tarkoitus ainakin kokeilla mihin rahkeet riittää.

Sunnuntain hakutreenit

Päästiin mustavalkoisten kanssa  hakumetsään. Vakituista treeniryhmäpaikkaahan meillä ei ole koska Salsa on ollut mammalomalla. Ja muutenkin harmittaa ja hävettää koko meidän hakutreenailu. Se on lähinnä sellaista metsähömpöttelyä kun niin harvakseltaan treenataan.
Rumba pääsi tallaamaan ja se oli ha-us-kaa. Hassu pieni pentu.
Salsa treeni meni aika lailla penkin alle. Ensin olisi halunnut tehdä ilmaisua mutta ohjaaja oli ihan oikeassa, kun ei se ole vielä ihan varma kentällä niin turha hätiköidä siirtämään metsään. Tehtiin sitten lähestymisiä. En siis mennyt hakemaan Salsaa kolmelta ekalta piilolta lainkaan vaan  maalimies kuljetti koiraa radalla eteenpäinja minä kutsuin sen seuraavalta lähetyspaikalta suoraan. Löytäminenkin oli vähän niin ja näin. Pistot on ihan vinkuroita. Toispuolisuus vaan korostuu ja Salsa kaartaa aina vaan vahvemmin oikealle.  Paketti on niin hajallaan että mietin onko koko touhussa mitään mieltä. Koiralla on kyllä kivaa, Salsa rakastaa juosta metsässä ja löytminenkin on hauskaa kun saa leikkiä maalimiehen kanssa.
Rumba sai kohdata pienen elämänsä ensimmäisen kerran maalimiehen metsässä. Sekin harjoitus meni siinä mielessä pieleen että minä en nähnyt mihin maalimies meni piiloon niin haahuiltiin siellä metsässä aika kauan. No, maalimies oli kuitenkin kiva, ei kovin pelottava. JA sillä oli purkillinen ruokaa. Rumppis <3 ruoka.
Salsalle tehtiin vielä esineruutu. e meni jos mahdollista vielä huonommin kuin haku. Vasta treenin jälkeen tajusin että ei me olla tehty kuin omilla esineillä. Nyt oli kaikki vieraita. Salsa etsi mutta ei ottanut alkuun vieraita ollenkaan. Otin monta uutta lähetystä ja homma meni aikamoiseksi hinkkaamiseksi ennenkuin sain Salsan kannustettua ottaamaan vieraan esineen. Aion kokeilla samanlaista treeniä uudestaan. Vieraat esineet, toinen takakulma "miinoitettu" esineillä niin että tuuli tuo hajut suoraan nokkaan. Lopetus ennekuin kaikki on nostettu. Ja lelupalkka. Namipalkka toimii vaan vuosi vuodelta huonommin Salsan kanssa. Se arvostaa leikkiä niin paljon enemmän. Tosin mulla ei koskaan ole kovin kaksiset namit. Jos kokeilis kuivattua maksaa tai jotain niin ehkä sitten.

Summasummarum - treenit meni huonosti mutta oli kiva olla ulkona koko päivä kauniissa ilmassa ja koirat varmasti nautti. Iloisella mielellä tehtiin kaikki mitä tehtiin vaikkakin päin honkia.

Muokkelimuoks: sain ihania kuvia Tuijalta, tässä muutama fiilistely aurinkoisesta hakumetsästä.
Kuvat siis Tuija Hurmekoski

Lähetyksissäkin on vielä paljon hiomista

Salsa on keskilinjalla tosi eleetön mutta lähtee reippaasti maalimiehelle

Köllöttelyä treenin päälle

Rumppis ja korvat

Passikuvat

Rumba täytti alkuviikosta neljä kuukautta ja käytiin tänään vahvisterokotuksilla ja hakemassa passia.
Nyt on koko perheellä dokumentit kunnossa ja voidaan vaikka lähteä ulkomaille!

Lääkärin vastaanotolla oli vastassa samanikäinen sharpein pentu. Se oli ihan hurjana Rumballe, murisi ja kiskoi. Rumppista vähän pelotti mutta nameilla selvittiin tästäkin tilanteesta. Se on siitä niin kiva koira että aina maistuu vaikka vähän huonompikin namppa. Viikonloppuna treenattiin imutusta luumuilla. Jep.
Olin kyllä aika järkyttynyt siitä el.vastaanoton kurttunaamasta. Luulin että sharpei on vielä kielletty Suomessa mutta ilmeisesti ei? Pennuksi en olisi sitä tunnistanut muuten kuin pienestä koosta. Kauhea kasa voiteita ja puhdistusaineita lähti perheelle mukaan kun poistuivat, ihan hirvitti. Mutta ei siitä sen enempää ettei kukaan suutu.
Rumba käyttäytyi kivasti, pusutti tietty eläinlääkärin ja hoitajat. Ei mitään kamalaa hulabaloota ja riehumista, äitinsä tyttö. Painoa 10,3 kiloa, olisin odottanut ehkä vähän enemmänkin. Ruokinnassa ollaan siirrytty kolme kertaa päivässä rytmiin jo viime viikolla, annoskokoa täytynee vähän tarkistaa. Lisäksi meneehän tuota namiakin treenihetkiin ja luita kohtuullisesti.

Meidän koirat söisi vaikka kuinka paljon niitä vuotaluita mutta kaikkien kauhujuttujen jälkeen en anna niitä kuin hätätilanteessa. Rauh! hirvennahasta tehtyjä olen ostanut mutta ne ovat sikamaisen kalliita. Hieman halvemmalla onnistuin löytämään Lemmikkistoresta http://www.lemmikkistore.fi/hirvikarpanen-p-3745.html hirvikärpäslastuja. Hintaero on huima - jos ostaa M&M:stä ne on 2,49 kappale kun taas tuolla 1,35 kappale kun tilaat yli kymmenen. Kyllä lemmikkikamoilla järkyttäviä summia tahkotaan rahaa, eikö kilpailua vieläkään ole tarpeeksi? Siis eihän siinä sinänsä mitään pahaa ole että joku tekee hyvää businesta mutta ollaan me koiranomistajatkin aikamoisia hölmöjä. Itse kuulun ihan ihan siihen superhölmöjen luokkaan. Parasta ja hinnalla millä hyvänsä.

Siis aiheeseen - Rumban 4kk kuvat tuleepi tässä.

Koko konkkaronkka
(toim. huom. ruokakuppi joka mahdollistaa pennun pysymisen paikoillaan  nanosekuntia kauemmin on leikattu pois kuvasta mutta selittää koirien kenottavat asennot - ei huonoa kuvanlaatua ja ylivalottumista tosin.)

Äiti ja tytär - sama kenotus

No en varmaan lähe tästä varastamaan kupille

Paerit kunnossa

Seisotuskuvia ottaminen on jokseenkin haasteellista

Joskus se myös nukkuu, ihan reporankkana...

...ja rentoreiskana (Rumban tuhoama ortopedinen koiranpeti sai remontin ajaksi jatkoaikaa terassipetinä)

...mutta enimmäkseen se on kyllä tällainen monsteri.

Ja rakas monsteri onkin. Pentukurssilla oli taas tällä viikolla mennyt kuulemma hyvin, ollaankin monta kertaa ihmetelty että tämä on taas ihan erilainen koira. Niin ahne että motivointi on todella helppoa, itsenäinen mutta kuitenkin innokas tekemään juttuja. Kova kantamaan tavaroita ja järsimään sekä varastamaan kiellettyjä esineitä; kenkiä, kynttilöitä, työkaluja (remontinteko hieman haastavaa kun pikkukoira levittelee työkalut pitkin pihaa), ruokakuppeja (niitä ei koskaan meinaa löytää ruoka-aikaan ja kaksi on jo laitettu päreiksi). Ja sitä paperi ja pahvisilpun määrää!!! Yöt nukutaan kiltisti eikä yöpissejä ole tullut moneen viikkoon. Ihana pentu mutta innolla odotan myös että se kasvaa ja aikuistuu. Ja kommentti siitä ulkomaanmatkasta oli täysin teoreettishypoteettinen, me ei lähdetä täältä taloudellissosiaalisista (no ei se ole sana, tiedetään!)-syistä varmaan ainakaan vuoteen Hankoa pidemmälle, jippiaijei!

Huipputreeniä huippukoirille

Vaikka joskus tuntuu ettei me koskaan mitään treenata niin kyllä niitä treenejä siiten kertyy kun alkaa kirjaamaan.
Maanantaina tehtiin Salsan kanssa Ninan tokossa ruutua ja luoksetuloa. Juuri kun rupesin kehumaan Ninalle että takapalkka on yht'äkkiä alkanut toimimaan Salsalle niin eipä vaan toiminut. Mokasin itse liikkeen alun kun Salsa vähän jähmi maahanmenossa ja jätin sen paikkamakuukäskyllä. Salsa tuumasi että tämä on joku kompa niin enpä varmaan liiku. No, vapautin sen siitä palkalle. Loistavaa ohjaamista... huoh! Seuraavalla kerralla seisominen onnistui hyvin mutta maahanmeno oli hidas niin palkkasin sitten siitä. Jepjep... Ruudussa olen vaan ihan  liian hidas palkkaamaan eikä kriteerit ole tarpeeksi selkeät. Ainakin omatoimisesti tehdyt seuraamiset ja jäävät oli tosi hyvät. Tunnaria tehtiin kentän laidoilla metsänkeppiharjoituksina. Nenä kyllä toimii, ongelma on jossain muussa. Mutta Salsalla oli kivaa. Se on nykyään hirmu innoissaan kun päsee ilman pentua touhuamaan ja saa kaiken huomion itselleen.
Keskiviikkona Salsalla oli aksat, hyvin oli mennyt. Pitäsi varmaan sinne kisoihin sitten?
Torstaina vuorossa tottis-treenit. Ostin vuoron oikeastaan Rumbaa varten. Ohjaaja unohti treenit (!) joten menin itse ja tehtiin seuraamista imutuksena. Salsan olen aikoinaan opettanut perusasennolla ja sitä virettä onkin saatu sitten korjailla pari vuotta. Olen joskus tehnyt imutusta Salsan seuraamispaikan korjaamiseksi mutta ihan väärin ilmeisesti. Käden linja ja namin asento onkin tässä ihan eri kuin mitä olen luullut. Palkka ei olekaan kiinni omassa jalassa! Ja palkkaamisen jaksotuksen olin täysin unohtanut. Kiitos Suski http://www.tamaon.com/Etusivu.html muistutuksista! Lisäksi tehtiin jääviä ja Rumba hoksasi homman heti vaikka mitään vastaavaa sen kanssa ei ole vielä tehty. Kun vaan itse muistaisin olla rauhallinen ja jaksottaa!
Salsa toimi vielä häiriökoirana hoffinartulle joka oli hieman ärhäkkä. Salsa hallitsi hermonsa hyvin vaikka tilanne jännitti meitä molempia aika lailla. Pahinta tässä kaikessa on että minä olen alkanut pelkäämään tietynlaisia koiria sen rotikka-hyökkäyksen jälkeen. Ja kyllähän Salsa sen aistii. Mikä siis neuvoksi? Terapian tarpeessa varmaan molemmat.

Rumban ohjatut treenit ja omatoimipuuhat

Rumba aloitti pentukurssilla tällä viikolla.  Ehkä hieman aikaisemmin kuin pennut, miedän perheessä ainakin, yleensä. Rumba on vasta 14-viikkoa vanha. Tämä siitä syystä että yhdistyksen (http://vekora.net/vekora/) kurssi sattui olemaan juuri nyt ja pentuhan on ollut meillä alusta saakka niin tunnemme sen metkut jo aika hyvin. Ideana pentukurssille menossa on minusta se että pentu oppii treeniolosuhteisiin alusta saakka. Se oppii keskittymään vieraiden koirien läsnäollessa ja rauhoittumista kentän laidalla aletaan opettelemaan myös. Vaikka viidenne pennun kanssa on jo hieman viisaampi, tai ainakin tietää vähän mitä virheitä ei haluaisi toistaa saa kurssilta aina uusia vinkkejä omaan kouluttamiseen.

Ohjaajaksi Rumballe valikoitui husse tällä kertaa. Itse toimin apuohjaajana ekalla kerralla ja selitin motivoidun luoksetulon idean kurssilaisille ja harjoittelimme jokaisen kanssa erikseen.

Rumba keskittyi yllättävän hyvin, kontakti on sille jo ihan selvä juttu. Kouluttamista helpottaa huomattavasti se että koira on aivan tajuttoman ahne. Toivon että tämä ominaisuus säilyy koska se on hyvin helposti motivoitavissa. Leikkimistä ollaan harjoiteltu jo paljon ja Rumba palkkautui kurssilla myös hyvin lelulla. Kahden lelun leikkiä treenataan, ainakin irrottamisen haluaisin niin kovasti saada Rumballe paremmaksi kuin Salsalla on. Lelua ei saisi koskaan vetää pois koiran suusta. Ei koskaan! Sen kun muistaisi... Rumba taistelee lelusta aika voimakkaasti näin pieneksi, me happy. Ja kun tuommoisen uuden tilanteen ja tunnin koulutussession pitäisi väsyttää pieni koira aivan totaalisesti niin meillä tiistai-ilta oli kyllä ihan yhtä vauhdikas iltavillityksineen kuin kaikki muut illat. Mutta miten helpolla me päästäänkään tämän pennun kanssa kun aikuiset koirat leikittävät sitä vuorotellen.

Pentu ei siis ole paljon meidän kimpussa mutta muuten se kyllä keksii kaikenlaista puuhaa.

Pääsin takapihalle ja siellä oli joku ihanalle tuoksuva kasa jossa piti hieman koristautua.

Homma kostautui koska jouduin shampoo(!)pesulle (!)

Tänä aamuna husse ja matte nukkuivat pitkään joten jotain piti keksiä; yksi kynttilä, yksi kenkä, yksi hanska ja isot kakat (rajattu kuvan ulkopuolelle hygieniasyistä).

Mutta ei ne olleet kovin vihaisia koska mä olen kuitenkin näin söpö ja osaan myös leikkiä nätisti omilla leluilla.

Muutama leirikuva

Ihan vahingossa muutama kuva oli jäänyt kameraan.

Hakumetsässä oltiin Salsan kanssa. Lähetyksessä olisi vissiin ideana että koira ja ohjaaja katsoo samaan suuntaan.

Ai mihin suuntaan?

Siis kohti maalimiestäkö?

Noin, oniistuihan se!

kahden koiran treenaaminen onnistuu varmaan...

Salsa harjoittelee vippauksia ja Rumba avustaa

Vai yhteiskuva? Kyllä se sopii!

Odota..

No emmä enää malta...

Pentuuuu....

Äiti ja tytär, ja matten varjo :/